Kun ei viihdy omissa nahoissaan

Musta on aina tuntunut siltä, nyt jo keski-ikäinen. Oon ollut epävarma, jännittänyt, en sovi porukoihin, möläyttelen, kaiken tekeminen tuntuu työläältä, kun pää ja kädet on jotenkin eri paria. Oon biologisesti nainen ja äitikin, mutta kaikkiin naisten vaatteisiin ja juttuihin liittyen koen itseni jotenkin "miehekkääksi". En silti koe itseäni mieheksikään, vaan jotenkin "en miksikään". Vaikea selittää. Olen ihan kauniskin ja nuoruuden kuvissa hoikkana suorastaan tyrmäävä, jos nyt itsestään voi näin sanoa. Mutta silloinkin muistan, ettei olo ollut koskaan hyvä ja luonteva. Läheiset ihmissuhteet ei ole koskaan luonnistuneet kovin hyvin, vaan pidän muut loitolla ja ikään kuin salailen jotain. Niin, itseäni. Mutta miksi?