Miten olette kertoneet läheisille näkymättömästä mut-sairaudesta?

Olen kuntoutustuella. Ystävät ajattelevat, että kaikki on kunnossa, kunhan vain "vähän lepään" ja "keksin jonkun kivan työn" ja "saan työyhteisön".

Olen niin vakaa ja näennäisesti pärjäävä, etteivät he voi käsittää, että olen oikeasti umpisairas. Apu tai tuki olisi joskus kiva, mutta olen tottunut olemaan ilman. Ainakin haluaisin, että jotenkin saisi ymmärtämään sairauden vakavuuden.

Onko kokemuksia? Miten on mennyt?