Mieheni koko olemassaolo on yksi loputon ääntelyn viidakko!! En jaksa!!

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:lla on tuollainen mölinämies?
Siksi koska naiset, ml. ap, pitävät mölinämiehistä.
Minä olen hiljainen mies. Kävelen hiljaa, syön ja juon hiljaa, siirtelen esineitä hiljaa. En puhu sen kuuluvammin kuin naisetkaan, enkä koskaan riidellessä korota ääntäni. Ja naiset inhoavat sitä. Se nähdään naisellisena käytöksenä, sanoivat naiset mitä sanoivat.
Mies jonka miehekkäät tavat eivät ärsytä naista, ei ole naisten mieleen.

Njääh, ei. Sinä vain olet mies, joka et osaa iskeä naisia, et juokse heidän perässään ja yritä hurmata heitä, et ole mikään naistennaurattaja. Ehkä mieshormonisi eivät oikein hyrrää?  Jos rakastaisit naisia, ja pitäisit itsesi edes alkeellisesti siistinä: suihku, parranajo ja hammaspesu joka päivä, kainalo- ja alapäähygienia: saippuaa ja dödöä joka päivä, välillä parturiin, aina puhtaat vaatteet ja hymyä huuleen.  Hieltä haisevaa, valittavaa tai kiukkuista miestä naiset eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Ei hele: "minä isken avarilla persaukselle SLÄT ja ukko havahtuu sekunniksi NÖF."🤣 

Ihana kuvaus aviovuoteesta😍

Mulla on kollega joka ei ole hetkeäkään hiljaa. Puhuu itsekseen, huokailee, murahtelee, ähkii ja narisee. Tauotta. Lisäksi on tupakoitsija, joten kröhii jatkuvasti ja nenäkin kuuluu vuotavan usein eli niiskuttaa ja aivastelee. Aivan sietämätöntä. 

Tuli ero mistä olen alkanut viimein toipua. Mua otti päähän se jatkuva tupakalla raivaus, lorottelu vessassa ja kannen jättäminen ylös, hohottelu tietokoneella kovaan ääneen ja dokaus. Viimein saan olla omassa rauhassa 

Pistän paremmaksi. On ihmisiä, joista lähtee meteliä, vaikka ne istuu ihan hiljaa. Ajattelen, että se on hermostunutta energiaa. Taistele tai pakene hermosto on ylikierroksilla. Ne on pahimpia metelöitsijöitä. Sit sellaista kahinaa ja puhinaa lisäksi

Kuulostaa sikalasta karanneelta Karjulta pallit pois rauhoittuu. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on eron ensikaikua kun toisen olemus ja läsnäolo alkaa ärsyttää. Teillä ei ole hirveästi rakkautta jäljellä jos kumppanistasi on ekana mielessä miten sen jokainen äännähdys saa sinut raivon partaalle.

Vertailun vuoksi: oma kissani höpöttää ja häslää taukoamatta mutta sen jutteluu tekee mieli vain vastata tai seurata mitä se suloinen pörröpää on taas keksinyt. Juttelen sille vain takaisin, weh-weh-weehhh tai prrrrt tai selostan sen tekemisiä tyyliin ihanaa että nuolet sälekaihtimet, muuten ei kukaan tässä huushollissa hoitaisi tuota. Jos en tykkäisi kissasta niin tietysti sen jokainen ääni ja toimi v.tuttaisi.

Ei se välttämättä mene noin. Itselläni on välillä ollut pinna kireällä, kun lapsi vähän väliä kysyy jotakin. Ei se silti tarkoita, etten rakastaisi lasta. Kyse on vain hermoston ylikuormittumisesta, kun jatkuvasti katkaistaan ajatus tai muuten vaaditaan jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kollega joka ei ole hetkeäkään hiljaa. Puhuu itsekseen, huokailee, murahtelee, ähkii ja narisee. Tauotta. Lisäksi on tupakoitsija, joten kröhii jatkuvasti ja nenäkin kuuluu vuotavan usein eli niiskuttaa ja aivastelee. Aivan sietämätöntä. 

Mä olen mieluummin yksin kuin muiden seurassa, koska saatan äännähdellä itsekseni, etenkin hermostuneena. Muiden ärtynyt huomauttelu vain pahentaa tilannetta, koska stressaannun siitä ja silloin vielä todennäköisemmin päästelen ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta huomaa naisten rakkauden miehiin.

Tätä nämä suomalaiset naiset sitten ovat.

Katsokaa tarkkaan kannattaako tuollaisen kanssa ryhtyä parisuhteeseen.

Etkö huomannut, että ap kuvaili suomalaista miestä sekä hänen rajatonta ääntelyään ? Miten toimii muiden ihmisten seurassa ?

Ihmisapinan uros pitää ääntä jotta tietäisit, että hän on läsnä suojelemassa sinua ja perhettään. Se tulee ajalta, kun asuttiin metsissä ja reviiri oli se, miten laajalle äänet kantautui, koska siihen aikaan kävi hengen päälle, jos asettui liian lähelle toisen asumusta, toisen naarasta. Kotiin jossa uros röhkii ja pieree, ei nykyaikanakaan rosvo tule herkästi, mutta hiljaiseen kotiin kyllä..

Hih hih hih, tämä oli oikeasti kuvaavaa ainakin keski-ikäisen miehen elämää. Lisäisin tuohon vielä erinäistää ääääh, hhhuuuh, oooohhhhooh, hyymmm, huohhhh ääntelyä kun yhtään joutuu ponnistelemaan esim sohvalta ylös tai kun lösähtää nojatuoliin. Ruokapöydästä noususta kuuluu aina joku ääni ja viimeistään oh puolelta kuuluu röyhhh.... täisy. 

Kokoajan jotain ääntä ja se että kaikki pitää tehdä varmasti niin kuuluvasti että kaikki muut kuulee. Sanoinki kerran röyhtäilystä, että sen voi tehdä niin ettei siitä kuulu mitään ääntä ja että et kai sikaile töissäkin tuolla tavalla ja että eikö hän tajua että on vardin sivistymätöntä röyhtäillä avoimesti ja kuuluvasti edes kotona. Aivan sama kun jatkuva piereminen niin että varmasti muut kuulee, tyyliin 7 vuotiaiden poikien touhua. Mutta olen muutenkin tullut siihen tulokseen että miehet on ikuisia kakaroita pohjimmiltaan vaikka olisivat mitä diblomiinssejä tai korkeakoulutettuja lääkäreitä tms.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen aistiyliherkän (=ap) kannattaisi elää yksin. 

Juu, ei se itsekään täysin äänetön ole. 

Tämäpä hauska ketju, mutta oikeesti niin totta. Minun äitillä on ollut aina hirveän ärsyttävä tapa puhua ruoka suussa ja syödä jotenkin suu hiukan auki niin että välillä se pureskeltava ruokamassa näkyy suusta. Yäk. Ja vaikkei puhuisikaan mitään, mutta sellanen maiskutteluääni vähän väliä on ärsyttävää.  

Hän on muutenkin aina ollut kova puhumaan ja nyt vanhuuden höppänyyttään ihan kaikki mitä aivoissa liikkuu tulee ulos puheena, ei enää osaa esim vaieta jos joku muu yrittää sanoa jotain väliin, puhuu vaan päälle ja siis oikeasti aivan tauotta. Ei edes noteeraa mitä joku muu sanoo ihan kun ei edes kuulisi. On muuten todella ärsyttävää.  Jaksan häntä ehkä max 3h kerrallaan ja sillonkin minun pitää tehdä kokoajan jotain johon keskityn koska tulen hulluksi jo 20 min aikana esim ruoka- tai kahvipöydässä istuessani kun kuuntelen niitä iänkaikkisia höpinöitä ja samojen asioiden jankutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on eron ensikaikua kun toisen olemus ja läsnäolo alkaa ärsyttää. Teillä ei ole hirveästi rakkautta jäljellä jos kumppanistasi on ekana mielessä miten sen jokainen äännähdys saa sinut raivon partaalle.

Vertailun vuoksi: oma kissani höpöttää ja häslää taukoamatta mutta sen jutteluu tekee mieli vain vastata tai seurata mitä se suloinen pörröpää on taas keksinyt. Juttelen sille vain takaisin, weh-weh-weehhh tai prrrrt tai selostan sen tekemisiä tyyliin ihanaa että nuolet sälekaihtimet, muuten ei kukaan tässä huushollissa hoitaisi tuota. Jos en tykkäisi kissasta niin tietysti sen jokainen ääni ja toimi v.tuttaisi.

Ei se välttämättä mene noin. Itselläni on välillä ollut pinna kireällä, kun lapsi vähän väliä kysyy jotakin. Ei se silti tarkoita, etten rakastaisi lasta. Kyse on vain hermoston ylikuormittumisesta, kun jatkuvasti katkaistaan ajatus tai muuten vaaditaan jotakin.

Mullakin on koira, jota rakastan ja seuraan sen touhuja. Mutta kun se joskus öisin lipsittelee tassujaan lips-lips-lups-liiips niin hermosto ei jaksa sitä kuormitusta ja ketuttaa kun ei saa enää unta. Kyllä voi ärsyttää rakkaan söpöliinin äänet.

Ääniyliherkkyys on vakava asia ääniyliherkälle, muut ei sitä juuri ymmärrä. Itse enimmäkseen tuosta syystä joudun asumaan yksin. Tosin naapurien äänet eivät haittaa, mutta maiskuttelut, tuhinant, leuanlouskutukset jne. saavat silmissä sumenemaan, eikä aika, eli yli viisikymmentä vuotta ole sitä "parantanut".

On joko tehtävä itsensä kanssa töitä lujasti ja kyettävä kompromisseihin ja sietämiseen tai sitten asuttava yksin.

Mutta voimia, ymmärrän kyllä tuskasi.

Minulla on ollut kuulokojeet muutaman kuukauden ja aluksi kaikki normaalit elämisen äänet kuulostivat tuolta. Pois se meteli on rauhoittunut kummasti. Niin minulle kerrottiinkin, että aivot sopeutuvat jotenkin.

minkälaista työtä se ukko tekee? ja mikä koulutus sillä on?

Vierailija kirjoitti:

Onko jäänyt lääkkeet ottamatta?

Niin siltä mieheltä🤭

Olen pahoillani puolestasi. Olen ollut yli 50 v naimisissa ja mies ei hereillä ollessaan ääntele mitään paitsi naidessa. Kuorsauksen lopetti, kun alkoi nukkua kyljellään.

Olen aistiyliherkkä ja hulluksi tulisin ihme ääntelyistä ja melusta.

Varmaan rasittavaa todellisuudessa, mutta luettuna nuo äänitehosteet olivat mielettömän hauskoja.