Lue keskustelun säännöt.
Tunneihminen vs järki-ihminen
08.09.2025 |
Oon miettinyt näitä eroja tunneihmisen ja järki-ihmisen välillä. Onko niin että tunneihminen tekee päätöksiä enemmän sydämensä kuin pääkopan mukaan? Ja että tunteet näkyvät hänessä niin voimakkaasti, että ulkopuolinenkin huomaa miltä hänestä tuntuu?
Järki-ihminen taas.. Hän tuntuu harkitsevan kaiken tarkasti, analysoivan, punnitsevan vaihtoehtoja ja seurauksia ennen kuin tekee mitään. Onko se rauhallisuutta vai ehkä vähän etäisyyttä tunteisiin?
Ja sitten tämä dramaattisuus.. Onko tunneihminen aina vähän näyttävämpi suhteessa? Tunteet nousevat pinnalle niin helposti, että hetket tuntuvat intensiivisemmiltä. Järki-ihminen voi vaikuttaa vakaalta ja hallitulta, mutta samalla voi se joskus tuntua etäiseltä tai jopa vähän kylmältä?
Suhteessa nämä erot näkyvät koko ajan? Tunneihminen tuo lämpöä, spontaanisuutta ja vahvoja tunnekokemuksia. Järki-ihminen tuo suunnitelmallisuutta, ennakointia ja ratkaisukeskeisyyttä. Mutta miten ne kaksi oikein kohtaavat, kun toinen reagoi heti sydämestään ja toinen pohtii hetken jokaisen vaihtoehdon?
Itse koen olevani tunneihminen. Elän lähtökohtaisesti sydämestä ja annan tunteiden ohjata monia päätöksiäni. Silti olen oppinut käyttämään myös järkeä silloin kun on pakko. Joskus se auttaa näkemään tilanteen selkeämmin ja tekemään valintoja joita sydän ei heti huomaa. Ehkä se onkin vähän kuin tasapainoilua? Päässä ja sydämessä kulkee rinnakkain pieni keskustelu ja yritän kuunnella molempia.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun teorian mukaan tunneihmiset ovat järkeviä ristiriitatilanteissa ja taas normaalissa arjessa järkevät ovat tunneihmisiä. Olen kyllä itse huomannut tätä monessa.
Siis järki-ihmiset ovat tunneihmisiä ristiriitatilanteissa.
Onhan se avuttomuuskin konrliktissa tunne. Helposti tulee, jos rationaalista ratkaisua ei ole tai se ei toiselle käy. Parisuhde ainakin on ylivoimaisesti helpointa, kun kumppanin ajatusmaailma on riittävän lähellä omaa. Muut suhteet eivät onneksi ole yhtä intiimillä tasolla.
Tiedät hyvin, että tätä ei tarkoiteta. Olen mielestäni tunneihminen ja elän tunteella. Vaikeissa tilanteissa olen taas äärettömän ratkaisukeskeinen ja looginen. Minun on helppo toimia. Unohdan silloin empatiankin aika helpo
Ja siis kumpikaan näistä tavoista ei ole toistaan parempi tapa reagoida ristiriitoihin. Niin kuin esim sanoin, minä unohdan empatian ja haen vain ratkaisua, kun toinen kaipaisi enemmän kauniita sanoja ja kuuntelua. Toinen taas ei välttämättä osaa tehdä ollenkaan kompromissia tai nähdä ratkaisua. Järki ja tunteet yhdessä olisi meille kaikille paras kompo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki muut ole tunneihmisiä, paitsi psykopaatit?
Ja se, että pohdit vähän pidempään ei tee kenestäkään tunneihmisiä.
Kai psykopaattikin hakee hyvänolontunnetta, euforiaa, jotain tunnetta. Keinot vaan väärät.
Että ap osaa olla typerä, se on vain pintaa miten kukin ilmaisee itseään, toiset rohkeammin toiset piilottaen, mutta kaikki ihmiset kokevat tunteita.
Kaikki tekevät lopulta ratkaisut tunteella.
Arkikielessä käytän tunneihminen-sanaa kuvaillessani ihmistä, joka näyttää tunteensa nopeasti ja helposti, eikä oikein hallitse reaktioitaan. Sellainen joka keskustellessa helposti kiihtyy eikä enää pysy aiheessa. Samoin sellainen, joka paineen alaisena menettää kyvyn toimia ja alkaa tekemään kaikkea epäoleellista.
Matala älykkyys, matala tiedonhalu sekä alentunut keskittymiskyky (mm. kirjolla olevat, kroonisesti stressaantuneet) altistavat tilanteille, joissa ei ymmärrä keskustelun tai tekemisen tarkoitusta tai päämäärää.
Ei, vaan suuri osa ihmisistä tuntee vetoa turvallisuushakuisiin, yhteiskunnallisesti hyväksyttyihin ja toivottuihin asioihin.