Siis miksei lasta voisi viedä hautajaisiin?

Vierailija kirjoitti:

juoksevat ja huutavat

Nykyisenä tunnetaitojen aikakautena se on useimmilta vanhemmilta unohtunut, että lapselle voi myös pitää kuria. Lapsesta pidetään kiinni tai lapsi laitetaan kiinni niin lapsi pysyy paikallaan. Huutavat vauvat ja taaperot viedään ulos tilasta, ja tahallaan huutavat isommat lapset myös viedään ulos tilasta ja lisäksi annetaan rangaistus huonosta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juoksevat ja huutavat

Nykyisenä tunnetaitojen aikakautena se on useimmilta vanhemmilta unohtunut, että lapselle voi myös pitää kuria. Lapsesta pidetään kiinni tai lapsi laitetaan kiinni niin lapsi pysyy paikallaan. Huutavat vauvat ja taaperot viedään ulos tilasta, ja tahallaan huutavat isommat lapset myös viedään ulos tilasta ja lisäksi annetaan rangaistus huonosta käytöksestä.

Juuri näin.

Oma 7-vuotiaani on normaalisti sellainen kuudessa paikassa yhtaikaa riekkuva väkkärä, hyvin vilkas luonteeltaan. Mutta kun äitinsä isää haudattiin kesällä, niin juttelin etukäteen, että nyt on vaarin hautajaiset ja se on monille aikuisille vakava paikka ja siellä käyttäydytään näin ja näin kunnioituksesta niin vainajaa kuin kaikkia, myös sinua kohtaan. Asiallisesti mutta vakavasti kerrottuna juttu meni perille kerrasta, eikä itse paikan päällä tarvinnut sanoa puolta ojennuksen sanaa. Hän ottaa silloin tällöin vaarin ja hautajaiset puheeksi, ikävähän hänellä on yhtä elämänsä suosikkihenkilöä. Ei olisi tullut mieleenkään, ettei häntä hautajaisiin mukaan otettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ainakin onnellinen, että minut otettiin mukaan pappani hautajaisiin vaikka pieni olinkin. Eihän sitä kaikkea tajunnut, mutta muistan silti tätä lämmöllä. Jotenkin sitä kuitenkin tajusi, että jokin on nyt päättynyt ja pappa ei tule takaisin, mutta se ei ole mitään mitä pitäisi pelätä tai kauhistella. Olen varma, että tämä muisto on myös auttanut elämässä käsittelemään vaikeita asioita ja sitä kautta auttanut selviämään elämässä. 

Okei kiva sulle, mutta itse sain PTSD:n hautajaisista.

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä sitä arvosteltiin, ettei saisi viedä. Että lapsi traumatisoituu, jos sinne viedään ja aikuiset itkee ja ovat surullisia. Ja varsinkin jos kuollut on joku nuori eikä mikään toinen jalka haudassa kanttura joka sen kirjoittajan mukaan ei ilmeisesti herätä samanlaista suruaaltoa. Että jos nuori menee niin sitten ainakin on ihan järkky ajatus viedä lapsi sinne itkijöitten keskelle. Mutta huh, sehän on niin harvinaista että joku nuori ihminen menehtyisi, että eipä sellaista tarvitse miettiä. 

Vaan tarviipa miettiä. Mun poika oli 12 kun hänen viisivuotias siskonsa menehtyi. Oli läsnä kuoleman hetkellä ja tottakai myös hautajaisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ainakin onnellinen, että minut otettiin mukaan pappani hautajaisiin vaikka pieni olinkin. Eihän sitä kaikkea tajunnut, mutta muistan silti tätä lämmöllä. Jotenkin sitä kuitenkin tajusi, että jokin on nyt päättynyt ja pappa ei tule takaisin, mutta se ei ole mitään mitä pitäisi pelätä tai kauhistella. Olen varma, että tämä muisto on myös auttanut elämässä käsittelemään vaikeita asioita ja sitä kautta auttanut selviämään elämässä. 

Okei kiva sulle, mutta itse sain PTSD:n hautajaisista.

Hohhoijakkaa. Luultavasti myös ahdistut päivittäin vähintään seitsemästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ainakin onnellinen, että minut otettiin mukaan pappani hautajaisiin vaikka pieni olinkin. Eihän sitä kaikkea tajunnut, mutta muistan silti tätä lämmöllä. Jotenkin sitä kuitenkin tajusi, että jokin on nyt päättynyt ja pappa ei tule takaisin, mutta se ei ole mitään mitä pitäisi pelätä tai kauhistella. Olen varma, että tämä muisto on myös auttanut elämässä käsittelemään vaikeita asioita ja sitä kautta auttanut selviämään elämässä. 

Okei kiva sulle, mutta itse sain PTSD:n hautajaisista.

Se, että on olemassa uniikkeja lumihiutaleita, ei ole perustelu sille, että järkevät asiat jätetään tekemättä.

Oletko aivan varma, että PTSD:n aiheuttivat hautajaiset eikä itse kuolema?

Miten PTSD:si ilmenee?

Puhutaanko muuten edes oikeasta PTSD:stä vai käytätkö tätä kirjainyhdistelmää vain huviksesi?

Aa...

Totta kai voi viedä mukaansa, mutta etukäteen pitää keskustella lapsen kanssa, millaiseen tilaisuuteen ollaan menossa ja miten siellä kuuluu käyttäytyä. Hyvä on keskustella myös kuolemasta lapsen kanssa ja pyrkiä vastaamaan lapsen kysymyksiin. Jos ei jo pienenä viedä erilaisiin juhliin ja tilaisuuteen, niin eipä sitä sitten ole oppinut niissä käyttäytymäänkään. Sen huomaa monesti täällä palstallakin, kun kysellään niin älyttömiä ja itsestään selviä asioita kuten esim. miten pukeutua hautajaisiin, voiko mennä esim. farkuissa ja t-paidassa tai punaisessa mekossa. 

Kuuluu viedäkkin siitä ei tarvitse tehdä lapselle numeroa .asia voi selittää vaik kun löytää kuolleen linnun sekin usein haudataan ja muistellaan. Vainaja voi olla hyvinkin rakas lapselle ei lapsen suru ole piilotettava asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan kysyn tätä oikeasti, että olenko nyt tehnyt jonkun hirveän virheen. Kuvittelin, että tällaista tämä kasvatus nyt on. Puhutaan myös vaikeista asioista ja ollaan vierellä niissä vaikeimmissa. Ei kasvattaminen aina mukavaa ja helppoa puuhaa ole.

Olisiko siis tarkoitus vaan olla sanomatta mitään ja hyssytellä. Piilotella surua ja itkua? Ja kuolema, hys hys. Minnekäs mummi on kadonnut...noo vastataan vaan hymyillen iloisesti, on Turkissa vähän pidemmällä reissulla.

En tajua, miksi kysyt. Mistä sait inspiraation alkaa epäillä, että lapsia ei saisi viedä hautajaisiin? Jos nyt kerran itsekin ymmärrät, että lapsille pitää puhua kuolemasta ja hautajaiset ovat ihan sopiva tapahtuma lapsille, miksi nyt yhtäkkiä ajattelet, että siinä olisi jotain vikaa?

Voihan provonkin noin esittää. Siksi. Saada tänne vähän eloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä sitä arvosteltiin, ettei saisi viedä. Että lapsi traumatisoituu, jos sinne viedään ja aikuiset itkee ja ovat surullisia. Ja varsinkin jos kuollut on joku nuori eikä mikään toinen jalka haudassa kanttura joka sen kirjoittajan mukaan ei ilmeisesti herätä samanlaista suruaaltoa. Että jos nuori menee niin sitten ainakin on ihan järkky ajatus viedä lapsi sinne itkijöitten keskelle. Mutta huh, sehän on niin harvinaista että joku nuori ihminen menehtyisi, että eipä sellaista tarvitse miettiä. 

Vaan tarviipa miettiä. Mun poika oli 12 kun hänen viisivuotias siskonsa menehtyi. Oli läsnä kuoleman hetkellä ja tottakai myös hautajaisissa. 

Niinpä. Kuolema ei vie ikäjärjestyksessä. Meillä lähti ensin 18 vuotias, sitten 85 vuotias. Ihan piti ajatella kumpaakin, mutta nuoren lähtöä enemmin. 

Lapsen kehityksen vuoksi lapselle ei sovi mennä hautajaisiin. Lapsi ei käsitä elämästä luopumista. Lapsi taantuu ja kehitykseen tulee häiriöitä tästä syystä. Lapsen ei kuulu vielä kokea lopullista menetystä joten lasta ei viedä hautajaisiin. 

Jaa. Muistan kun mut vietiin mummon hautajaisiin ja tulin vihaiseksi kun piti kylmässä hytistä ja paikallaan pysyä ja olisi pitänyt olla pää kenossa ja surullinen vaikka en voinut sietää koko ihmistä. Että varmaan jotkut pelkää, ettei lapset osaa käyttäytyä ns. normien mukaisesti ja tulee skandaali. Aika moni lapsihan on tunteissaan aikuisten mielestä epämukavan rehellinen, niin kun minäkin olin ärtymykseni kanssa. 

Jos lapsi on hiljaa ja pysyy paikallaan niin toki saa viedä. Mutta nykysin ne ei vaan kykene siihen eli tosi ärsyttävää häissä, hautajaisissa, kaste- tai rippijuhlissa kun ei kuule mitä pappi puhuu. Kasvattakaa ne penikkanne!!!

Oman isoisäni hautajaiset muistan kirkkaasti, vaikka olin vasta viisivuotias. Jo ennen kirkkoon lähtöä avattiin riihessä säilytetty arkku ja lapsenlapset saivat laittaa kukkia isoisän arkkuun. Isoisä oli kalpean valkoinen ja posket olivat lommolla, mutta en häntä pelännyt. 

Kirkosta muistan sen, että sain viedä pikkukimpun hänen arkulleen. Haudalla ei ollut mitenkään järkyttävää, kun hänet laskettiin syvään hautaan. 

Muistotilaisuudessa oli paljon sukulaisia. Ruoka oli hyvää.

Kun vieraammat olivat lähteneet pois, istuivat aikuiset yhdessä ja alkoivat muistella mukavia asioita isoisästä ja nauroivat yhdessä. 

Minä vein aikoinaan lapseni 2,5v isänsä hautajaisiin. Hän istui nätisti siunaustilaisuuden ajan ja kävi haudalla vei kukkia isänsä haudalle.

Jestas minkä metelin ja haukkumisen sain osakseni ex anopilta ja suvulta. Koko siunaustilaisuuden ajan anoppi ja tyttärensä (jotka istuivat takanani) moittivat minua (eivät suinkaan keskittyneet siunaustilaisuuteen) ja välillä muistivat itkeä.

Siinä mielessä hautajaiset olivat kaamea tapahtuma.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kehityksen vuoksi lapselle ei sovi mennä hautajaisiin. Lapsi ei käsitä elämästä luopumista. Lapsi taantuu ja kehitykseen tulee häiriöitä tästä syystä. Lapsen ei kuulu vielä kokea lopullista menetystä joten lasta ei viedä hautajaisiin. 

Sinä olet mieleltäsi nyrjähtänyt ellet peräti sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juoksevat ja huutavat

Niin suurin osa lapsista tekee. Ei niitä sen vuoksi pois jätetä yhteisistä tilaisuuksista.

Kyllä jätetään! Olen ollut hautajaisissa, jossa yksi vuotias huusi kirkossa lähes koko toimituksen ajan, ja selvästi tuo häiritsi kaikkia ja oli todella epäkunnioittavaa vainajan perhettä kohtaan. Jommankumman vanhemman olisi pitänyt poistua kirkosta lapsen kanssa siksi aikaa, että lapsi rauhoittuu. Kun kyseessä oli kaikuva tila, niin se huutometeli oli aivan järkyttävä. Kukaan ei kuullut mitään muuta. Siinä meni kauniiksi tarkoitettu tilaisuus aivan hukkaan omaisilta ja muilta surijoilta. Ihmiset jälkeenpäin olivatkin vihaisia ja kaikki sanoivat samaa, että lapsen kanssa olisi pitänyt poistua kirkosta. Lapsen äiti vain istui penkissään tyhmä virne naamallaan.

Eli, jos se lapsi halutaan väkisin ottaa mukaan, niin vähän jotain tilannetajua kiitos! Jotkut vanhemmat osaavat olla erittäin itsekkäitä eivätkä ota muita huomioon.

Eikö kirkoissa voisi olla joku erillinen äänieristetty lapsitila?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kirkoissa voisi olla joku erillinen äänieristetty lapsitila?

En ole koskaan ollut siunaustilaisuudessa, joka olisi järjestetty kirkossa, vaikka olen useissa hautajaisissa monella paikkakunnalla käynytkin. Ne ovat aina olleet siunauskappelissa, joka on huomattavasti pienempi ja vähemmän kaikuva tila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ainakin onnellinen, että minut otettiin mukaan pappani hautajaisiin vaikka pieni olinkin. Eihän sitä kaikkea tajunnut, mutta muistan silti tätä lämmöllä. Jotenkin sitä kuitenkin tajusi, että jokin on nyt päättynyt ja pappa ei tule takaisin, mutta se ei ole mitään mitä pitäisi pelätä tai kauhistella. Olen varma, että tämä muisto on myös auttanut elämässä käsittelemään vaikeita asioita ja sitä kautta auttanut selviämään elämässä. 

Okei kiva sulle, mutta itse sain PTSD:n hautajaisista.

Se, että on olemassa uniikkeja lumihiutaleita, ei ole perustelu sille, että järkevät asiat jätetään tekemättä.

Oletko aivan varma, että PTSD:n aiheuttivat hautajaiset eikä itse kuolema?

Miten PTSD:si ilmenee?

Puhutaanko muuten edes oikeasta PTSD:stä vai käytät

Tuo on yksi palstahullu joka keksii itselleen diagnooseja joilla hän selittää perseilynsä. Koko hänen elämänsä pyöriin oman navan ympärillä.