Miksi sitä ei normalisoida että joku haluaa käydä töissä vaan, jotta saa palkkaa?

Ei minun tarvitse. Pyörittelen Scanian rattia ja tavara kulkee. Pomo kyllä tietää, että teen sitä vain palkkaa ansaitakseni. En ole kehittymässä yhtään mihinkään. Ehkä linja-autokuskiksi voin kehittyä sitten vanhana. M40

Käsitys tästä asiasta varmaan riippuu siitä, millaiset sosiaaliset piirit itsellä on. Tai siitä, käyttääkö paljon LinkedIniä.

Vierailija kirjoitti:

Käsitys tästä asiasta varmaan riippuu siitä, millaiset sosiaaliset piirit itsellä on. Tai siitä, käyttääkö paljon LinkedIniä.

itse en käytä linkkaria. Silti töissä tuntuu, että koko ajan pitää olla ns. varpaillaan. Ap

eikö se nyt ole aika normaalia. Aika harva kävisi töissä, jos rahaa hyvään elämään olisi muutenkin. Itse en ole ihan huonossa työssä enkä huonolla palkalla, mutta olen kyllä ainakin itse tämän ihan suoraan sanonut. Todennut sekä perheelle, että työkavereille että minua ei töissä näkyisi, jos olisi sijoitusvarallisuutta tai lottovoitto jolla voisi elää kivasti. 

Itse olen ajatellut aina että suurin osa ihmisistä käy töissä vain ja ainoastaan palkan vuoksi. Sillä palkalla sitten mahdollistetaan elämästä nauttiminen vapaa-aikana. Toki joku harva saattaa jopa nauttia työstään mutta pääosin palkka on se kaiken ydin.

Lol sitä kun joutuu kehittelemään vaikka mitä tarinaa vastaukseksi "miksi haet tätä paikkaa"

No vttu että sais rahaa, siksi 

En ole koskaan kuullut että joku tahtoisi tehdä töitä ilman palkkaa. Työstä saadaan toimeentulo, elämä eletään muualla. 

Taas syksyn kehityskeskustelut edessä. Tuskin maltan odottaa 🥶

Jos työ ei ole edes ajoittain mielenkiintoista, innostavaa ja palkitsevaa niin eikö kannattaisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa? Jos teet 40 tuntia viikossa jotain, mikä ei kiinnosta sinua lainkaan niin miten voit nauttia lopuistakaan tunneista? Väliaikaisesti, esim. opintojen ohella toki voi joutua tekemään jotain mikä ei varsinaisesti kiinnosta, mutta kuka jaksaa pakkopullatyötä 30 vuotta?

Ehkäpä ihmiset yrittävät oikeasti olla kiinnostuneita työstään ja urastaan että se töissä käyminen olisi siedettävämpää.

Vierailija kirjoitti:

Jos työ ei ole edes ajoittain mielenkiintoista, innostavaa ja palkitsevaa niin eikö kannattaisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa? Jos teet 40 tuntia viikossa jotain, mikä ei kiinnosta sinua lainkaan niin miten voit nauttia lopuistakaan tunneista? Väliaikaisesti, esim. opintojen ohella toki voi joutua tekemään jotain mikä ei varsinaisesti kiinnosta, mutta kuka jaksaa pakkopullatyötä 30 vuotta?

en tarkoita sitä, etteikö työstään voisi olla kiinnostunut jos haluaa käydä töissä vain palkan takia. Enemmän tarkoitan sellaista normia, minkä itse koen leijuvan yllämme, että kaikki ihmiset olisi jotain uraohjuksia ja jatkuvasti etsimässä uusi haasteita.

Johtuu siitä, että luterilaiset arvot ovat hiljalleen siirtymässä syrjään. Miksi tehdä työtä jolla ei lopulta ole suurta merkitystä itselle? Ennen ajateltiin, ja siionin virsissäkin vieläkin lauletaan, että kotimaa ja työnteko on Jumalanpalvelusta. Sillä oli ennen jokin merkitys. 



Nykyään tuppaa olemaan niin, että rehellisellä työllä hyvä jos pystyt perheen perustaan. Ihmiset pyritään säilömään omistusasuntoihin kerrostaloihin, joissa vastike on saman verran kuin vuokralaisen vuokra. Ei se enää motivoi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos työ ei ole edes ajoittain mielenkiintoista, innostavaa ja palkitsevaa niin eikö kannattaisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa? Jos teet 40 tuntia viikossa jotain, mikä ei kiinnosta sinua lainkaan niin miten voit nauttia lopuistakaan tunneista? Väliaikaisesti, esim. opintojen ohella toki voi joutua tekemään jotain mikä ei varsinaisesti kiinnosta, mutta kuka jaksaa pakkopullatyötä 30 vuotta?

Mistä maasta kielitaidoton Suomalainen saa työpaikan, joka on innostavaa ja palkitsevaa. Kerro äkkiä!

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ihmiset yrittävät oikeasti olla kiinnostuneita työstään ja urastaan että se töissä käyminen olisi siedettävämpää.

Kyllä. Ja joskus työpaikoilla tehdään tehokkuuden vuoksi organisaatiomuutoksia ja työtapamuutoksia, jotka vähentävät niitä kiinnostavia tehtäviä tai aiemmin toimineita käytäntöjä. Kun tarpeeksi alkaa harmittaa, on yritettävä löytää muita töitä.