Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaa 3-vuotiaan päiväkotiin laitto
06.09.2025 |
Mietin päivittäin pitäiskö vaan ottaa lapsi vielä takaisin kotihoitoon ja keskittyä käymään vain mm. seurakunnan päiväkerhossa, jossain harrastustoiminnassa jne. Lapsi sinänsä kyllä on viihtynyt päiväkodissa, toki nyt on aloiteltu varsin lyhyillä päivillä vasta, ensi viikolla 6 tuntisia päiviä sitten. Jotenkin tuo laitosmaisuus kammoksuttaa mua, kotona on niin erilainen tunnelma. Aamuisin ollaan saatu herätä rauhassa ja tehdä kaikki kiireettömästi. Nyt täytyy vahdata kelloa että keretään oikeaan aikaan paikalle ja rentous on kaukana. Toki ymmärrän että jossain vaiheessa on pakko ruveta harjoittelemaan enemmän sitä ryhmässä oloa, mutta onko sen aika ihan vielä. Työni mulla on mahdollisuus tehdä ns virka-ajan ulkopuolella, toimin yrittäjänä. Niin tähänkin asti on toimittu. Taivuin oikeastaan muiden painostuksen alla (puoliso, lapsen mummu jne...) kun hain päiväkotipaikkaa. Nyt on oikeasti alkanut kaduttaa, koska viihdyn lapsen kanssa ja keksin kaikkea kehittävää tekemistä lapsen kanssa. Mun mielestä oman lapsen seura on niin viihdyttävää, etten koe tarpeelliseksi "dumbata" häntä vieraiden hoidettavaksi pois mun silmistä. Vaakakupissa kyllä painaa sekin, jos lapsi viihtyy tuolla; voinko evätä häneltä siellä oloa... Onko vastaavia kokemuksia, miten ootte toimineet?
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se lapsi viihtyy päiväkodissa niin älä ota pois. Hän on saanut sieltä jo kavereita. Mitenkäs vaikka osa-aikainen hoito? Vaikka 3-4 päivää viikossa? Et voi ajatella vain itseäsi. Hae töitä ahkerasti kun lapsi on hoidossa.
Mitä ihmeen työtä mun täytyy sun mielestä hakea, kun teen jo yrittäjänä töitä ja pystyn vaikuttamaan täysin missä ja milloin niitä teen?
Töitä tehdessäsi olet siis lapselle paikalla vaan et läsnä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim minun lapsillani oli päiväkodissa noin neljävuotiaasta asti paras ystävä, jonka ystävyys jatkui vuosia kunnes lähtö eri kouluun sitten pikkuhiljaa vei lapset eri teille. Mutta synttäreille kutsuttiin vielä vuosi tai pari.
Päiväkoteja on varmasti erilaisia, mutta lasteni päiväkodissa oli pysyvyyttä ja rauhallinen tunnelma, ja samat mukavat hoitajat vuodesta toiseen. He tunsivat lapseni. Se oli asia jota alkoi vuosien aikana arvostaa, vaikka alkuun kirpaisi se tunne, että tulevat minun tontilleni.
Hirveän vaikea nähdä miten vuosikaudet askartelua ja leikkipuistoilua äidin kanssa olisi parempi lapselle. Ja puhun nyt siis nimenomaan isommista leikki-ikäisistä.
Mikä siinä askartelussa ja leikkipuistoilussa äidin kanssa on niin traumatisoivaa? Miksi päiväkoti olisi ehdottomasti parempi?
Sinäkin varmaan toivot, että pikkukoululaisesi luo ystävyysssuhteita ja osaa toimia muiden aikuisten kanssa, erilaisissa ympäristöissä ja erilaisissa ryhmissä ikätasonsa mukaisesti.
No jos peruutat sitä ajatusta esim 5-vuotiaaseen, niin pystyt ehkä ymmärtämään, että 5-vuotiaskaan ei ole äitinsä jatke, vaan pieni ihminen, jonka tehtävä on lopulta kasvaa ihmisyhteisön osaksi.
Tietenkään askartelussa ja leikkipuistoiluissa äidin kanssa ei ole mitään pahaa, kunhan elämä on muutakin kuin äidin kanssa olemista. Se kotiäitiyskin voi olla tosi monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua kaduttaa, ota lapsesi pois päiväkodista. Lapsi on sinun lapsesi ja sinä päätät.
Päiväkoti on laitos, jossa on tarkka rytmi. Siellä on yleensä liikaa lapsia suhteessa aikuisten määrään. Myös meteliä on paljon.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pitäisin hoidossa 3-4 päivänä viikossa klo 8-14. Ehtisi mukaan aamupalalle, aamupäivän leikkeihin ja toimintaan, lounaalle ja unille, välipalan söisi kotona.
Varhaiskasvatusta toteutetaan valtakunnallisen vasun mukaisesti, ja sen vuoksi toiminta on tosi monipuolista. Samoja asioita joo voit tehdä lapsen kanssa (pläräähän vasu läpi), mutta silloin lapsi oppii asiat vain sinun näkökulmastasi. Päiväkodissa on erilaisia kasvattajia ja perheitä, joten kaikki on monimuotoisempaa. Lisäksi lapsi pääsee osana ryhmää kokemaan esimerkiksi erilaisia juhlia (vappu, uusivuosi, joulu, pääsiäinen jne.), joita et pysty kotoa ryhmämuotoisesti tarjoamaan.
Omassa ryhmässäni nimenomaan ryhmässä oleminen on se juttu esimerkiksi jumpassa, luistelussa, ulkona, mielikuvitusleikeissä, ryhmä"kokouksissa" ja koko ryhmän kesken toteutettavassa toiminnassa, kuten esim. osassa lauluhetkiä tai vaikkapa taidetuokioilla, kun koko ryhmä puuhaa yhteistä
Hyvä vastaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että kannattaa luottaa intuitioon.
Minä hoidin lapset kotona. Heistä kasvoi silti fiksuja, älykkäitä ja sosiaalidia ihmisiä.
Nautin juuri siitä kiireettömyydestä ja siitä, että sain itse kasvattaa heidät. Voin katsoa ylpeänä peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin päiväkodissa, jos lapsikin siellä viihtyy. Omat lapset menevät päiväkotiin vasta yhdeksän aikaan, jolloin saadaan (yleensä) viettää kotona rauhallinen aamu. Voihan lapsi olla päiväkodissa vaikka kolmena päivänä viikossa, jos muuten tuntuu liian paljolta.
Vaikka voitkin tehdä työt milloin vain, niin päiväkoti mahdollistaa teille yhteisen vapaa-ajan iltaisin ja viikonloppuisin. Ehkä se on ollut taustalla siinä miksi lapsen isäkin (oletan, että kumppanisi) toivoi lapsen menevän päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se lapsi viihtyy päiväkodissa niin älä ota pois. Hän on saanut sieltä jo kavereita. Mitenkäs vaikka osa-aikainen hoito? Vaikka 3-4 päivää viikossa? Et voi ajatella vain itseäsi. Hae töitä ahkerasti kun lapsi on hoidossa.
Mitä ihmeen työtä mun täytyy sun mielestä hakea, kun teen jo yrittäjänä töitä ja pystyn vaikuttamaan täysin missä ja milloin niitä teen?
Töitä tehdessäsi olet siis lapselle paikalla vaan et läsnä ?
Mä olin kotona kun mun lapsi oli pieni. NIIN tärkeää hommaa ei ollut, etteikö sitä voinut keskeyttää Lapsi tulee luo, kertoo asiansa ja lähtee jatkamaan
hommiaan! JA taas, ja taas. Kyllä ne hommat voi siksi aikaa lopettaa.
Sitten voi vaikka soittaa ja laulaa ja piirtää ja maalata, sitten saa taas "tehdä" omia hommia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa ryhmässäni nimenomaan ryhmässä oleminen on se juttu esimerkiksi jumpassa, luistelussa, ulkona, mielikuvitusleikeissä, ryhmä"kokouksissa" ja koko ryhmän kesken toteutettavassa toiminnassa, kuten esim. osassa lauluhetkiä tai vaikkap
No mutta hei, on luontaisesti introvertteja, jotka inhoavat kaikkea kimpassa tekemistä!
En ole ikinä voinut sietää mitään joukkotekemisiä, ihan laosesta asti pyrkinyt pois niistä.
Tein sitte ihan itseksni juttuja.
SILTI minusta tuli yhteiskuntakelpoinen, koulutettu, ammattinsa asiantuntija, vaikken suostunut "leikkikouluihin, kerhoihin, partioihin " tms.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti on muutakin kuin lapsen säilömistä päivän ajaksi.
Ennen kouluunmenoa on tärkeää, että lapsi osaa toimia ryhmässä, noudattaa ohjeita, jonottaa ja odottaa omaa vuoroaan, muodostaa ystävyyssuhteita ja niin edelleen.
Lapset joilta nämä taidot ovat jääneet oppimatta jäävät auttamatta jälkeen muista koulussa ja seurauksena voi olla syrjäytyminen joka olisi voinut olla estettävissä ihan sillä, että lapsi oppii tottelemaan muitakin aikuisia kuin omia vanhempiaan ajoissa.
Mikäli olet löytänyt hyvän päiväkodin, jossa on ammattitaitoiset, ystävälliset, suomen kieltä puhuvat hoitajat ja lapsesi viihtyy, en ottaisi häntä pois, ainakaan kokonaan. Ryhmässä oppii monenlaista, mitä ei kotioloissa opi. Ainakaan ainoa lapsi. Mm. odottamaan ja jakamaan, pitämään puoltaan, noudattamaan ohjeita ja ystävystymään.
Hienoa, että lapsi on saanut olla kolme vuotta kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellinen pointti jo sanottu, että sitten teet illalla töitä ja puoliso hoitaa lasta työpäivänsä päälle. Eikö olisi mukavampi olla illalla perheenä yhdessä? Monissa vastauksissa oletetaan että olisit kotiäiti.
Perheitä, lapsia ja tilanteita on hyvin monenlaisia. On jo hyvin etuoikeutettu elämässä jos voi valita pitääkö lapsen kotona pitkään vai joutuuko ulkoisten pakotteiden takia tekemään ratkaisunsa.
Olen meidän päiväkotiin tyytyväinen, lapset viihtyvät siellä. Ainoa miinus päivähoitoomme liittyen koskee järjestelmää - mielestäni päiväkotimme on liian iso, vaikkei mikään jätti olekaan. Tästä johtuen (eli suuresta ihmismäärästä) sairasteluita on paljon ja se on ehdottomasti syy nro 1 koko perheemme hyvinvoinnin kuristajana. 2v sitten ollut syksy oli aivan hirveä, olimme puolison kanssa monta viikkoa flunssassa. Kyllä siinä kunto ja mielenterveys ottaa osumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä lasta hoidossa lyhyemmän aikaa. Joko aamupäivän tai iltapäivän ulkoilun ajan ainakin. Silloin nimenomaan lapset leikkivät keskenään. Voit pitää lapsen kotona vaikka perjantaisin. Saisitte yhden kotonaolopäivän lisää. Ryhmämme lapsista olivat monet poissa perjantaisin tai haettiin pois aikaisemmin.
Noihin joudutaan pakosta, ei niihin kukaan halua