Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät osta taidetta?
Hesarissa oli osuva kolumni siitä, ettei suomalaisten sisustusohjelmien kodeissa näy juurikaan taidetta. Kalliisiin design-kalusteisiin satsataan kyllä, joten ei pitäisi olla kiinni rahasta.
Samaa olen itsekin ihmetellyt. Olen itse kasvanut taiteen ympäröimänä, sitä on ollut niin isovanhemmilla, lapsuudenkodissa kuin nyt aikuisena omassakin kodissa. Ostan mieluummin laadukkaita mutta merkittömiä huonekaluja, ja käytän sen sijaan enemmän rahaa vaikka johonkin isompaan öljyvärimaalaukseen. Tässä suhteessa olen kuitenkin outolintu ainakin omassa tuttavapiirissä. Vieraat kyllä ihailevat teoksia meillä käydessään, mutta harvemman kotoa kuitenkaan löytyy taidetta, vaikka sisustukseen muuten panostetaan.
Mikä on sinun syysi olla ostamatta taidetta?
Kommentit (556)
Vierailija kirjoitti:
Voisin ostaa esim. Volgan lautturit, sen oikein ison taulun, mutta kun ei ole varaa, vaikka olisin tehnyt töitä pää märkänä sieltä asti, kun tuon taulun maalaaminen aikoinaan aloitettiin. Tai sitten se olisi pitänyt ostaa taiteilijalta itseltään silloin kun hän vielä eli ja maalaus ei ollut juuri minkään arvoinen. Taiteessa teoksen arvo nousee vasta taiteilijan kuoltua. Volgan lautturit on jossain museon seinällä ja arvo tähtitieteellinen.
No eikö melkein saman tekisi Volvon laturi, ei varmaan romuttamolla paljon maksa jos sellaisen haluaa taide-esineeksi olohuoneen vitriiniin, tai voihan siitä ottaa pelkän kuvankin ja tulostaa sen tauluksi seinälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole oikeasti tunnettu tai arvostettu taiteilija, niin on iso kynnys maksaa satoja tai tuhansia euroja yhdestä maalauksesta. Ellei maalaustyyli satu sitten olemaan erityisen hieno/omintakeinen omaan silmään.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan taidetta, luen itseni keräilijäksi (minulla on varmaan lähemmäs 100 erilaista teosta "varastossa", seinillä tällä hetkellä parisenkymmentä teosta). Suurin osa on graffitimaailmasta tuttujen tekijöiden duuneja, muttei varsinaisesti perinteisä graffitia. Aikalailla 50/50 ulkomaisten ja kotimaisten tekijöiden juttuja. Tällä hetkellä nimekkäimmät tekijät joiden teoksia omistan ovat Niina Mantsinen, Jani Tolin, EGS (suomi), SEEN (usa), UZI (ruotsi). En osta mitään perinteisiä maisematauluja, kun ne maksaa sisältöönsä verrattuna liikaa ja toistaa usein itseään. Kokoelman arvo liikkuu jossain 5000€ luokassa, yksittäisistä teoksista arvokkain oli ostohetkellä 600€.
No kyllä graffititkin mielestäni aika usein ",toistaa itseään"
En osta. Maalaan itse. Kiva harrastus. Jotain päätynyt seinällekin asti.
Taid on ollut jo 20 vuotta paskaa laidasta laitaan. Ja eihän sitä edes saa enää julkaista jos se ottaa johokin kantaa, tekee pilkkaa, kritisoi tai naureskelee. Koska jokuhan siitä pahoittaisi heti mielensä mielisairaassa somessa. Kyllä se oli länsimaiden lento nyt tässä. Kiina ja Intia vie sata nolla. Venäjä ei vie. Kohta hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ainakin parikymmentä taulua kotona seinällä. En tarvitse enempää. Tauluni ovat suomalaisilta, venäläisiltä ja virolaisilta mestareilta viime vuosituhannelta!
Tämä on myös yksi syy, miksi taidetta on vaikea myydä. Se on kestävää. Meillä on nopeasti pienenevä väestö, eikä elintaso ole noussut vuosikymmeniin. Se tarkoittaa sitä, että pieniin asuntoihin riittävä määrä taideteoksia siirtyy ihan pelkästään perintöinä eteenpäin. Uusille ostoksille on tilaa vain, jos hankkiutuu vanhasta eroon tai jos kovin vaurastuu ja muuttaa sillä lailla hulppeaan asuntoon, että seinätilaa tulee paljon lisää. Tosin seinätila ei ole hulppeiden asuntojen juttu tällä hetkellä, lasipinta on se juttu.
Tämä on totta. Meilläkin on jo seinät täynnä taidetta ja lisää tekisi mieli hankkia. Jossain vaiheessa sitä on tulossa vielä perinnöksi niin paljon, että riittäisi ainakin kolmeen tai neljään keskivertoasuntoon. Vähemmän arvokkaita voisi kai viedä enemmänkin mökille, mutta jossain vaiheessa seinäpinta-ala alkaa väkisinkin loppua. Missään varastossa en haluaisi rakkaita teoksia säilöä, mutta se toisaalta mahdollistaisi vaihtuvan näyttelyn kotona.
Mä olen taas ihmetellyt miksi ihmiset eivät osta soittimia, meilläkin on kauheesti soittimia, ja joillaan ei yhtään. On outoa ettei ihmiset ala soittamaan jotain instrumenttia. Tai osta kankaita jotta voi ommella verhoja ja tyynynpäällisiä. On se omituista. Lankoja saa tosi halvalla ja se on mukavaa hommaaa, ja kiva saada omia tyynyliinoja ja uusia verhoja. Kankaat ei maksa paljon, joskus saa 5 e ( 30 mk) edullisia, euroissa halpaa mutta markoissa tosi kallista, Uudet verhot tekee ihanan tunnelman kotiin. Samoin voi alkaa soittoharrastuksen. Meidän perheessä on varmasti 30 eri soitinta, ollaan kovia harrastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harrastanut taidetta koko ikäni, mutta seinilläni on omia teoksiania, kirpparilöytöjä, pari perittyä työtä ja kavereilta saatuja heidän tekemiä tauluja. On siellä jokunen juliste/printtikin sekä lasten valokuvia.
Minusta taideskene on ikävän elitistinen, enkä esimerkiksi oikein pidä gallerioiden ilmapiiristä. Jotenkin tuntuu, että vuosikausia on yritetty pitää yllä jotain ylemmyyden mielikuvaa ja nyt itketään, kun kansalle kelpaa ikean julisteet. En myöskään pidä siitä, että minulle kerrotaan, minkälaisesta taiteesta minun pitäisi pitää. Hesarin jutun kommentti Instagram-taiteesta oli myös vähän harkitsematon. Monelle koulutetulle ja lahjakkaalle taiteilijalle some on tarjonnut mahdollisuuden löytää yleisöä ihan eri tavalla. Sitten taideyhteisö sulkee ulkopuolelle ja töitä ei saa enää esille nirppanokkaisiin gallerioihin. Omalla työllä elämistä pidetään rahvaanomaisena ja elanto pitäisi saada apurahoista. En halua olla osallisena tässä teennäisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen harrastanut taidetta koko ikäni, mutta seinilläni on omia teoksiania, kirpparilöytöjä, pari perittyä työtä ja kavereilta saatuja heidän tekemiä tauluja. On siellä jokunen juliste/printtikin sekä lasten valokuvia.
Minusta taideskene on ikävän elitistinen, enkä esimerkiksi oikein pidä gallerioiden ilmapiiristä. Jotenkin tuntuu, että vuosikausia on yritetty pitää yllä jotain ylemmyyden mielikuvaa ja nyt itketään, kun kansalle kelpaa ikean julisteet. En myöskään pidä siitä, että minulle kerrotaan, minkälaisesta taiteesta minun pitäisi pitää. Hesarin jutun kommentti Instagram-taiteesta oli myös vähän harkitsematon. Monelle koulutetulle ja lahjakkaalle taiteilijalle some on tarjonnut mahdollisuuden löytää yleisöä ihan eri tavalla. Sitten taideyhteisö sulkee ulkopuolelle ja töitä ei saa enää esille nirppanokkaisiin gallerioihin. Omalla työllä elämistä pidetään rahvaanomaisena ja elanto pitäisi saada apurahoista. En halua o
Joo, on kummallista että keskustellaan siitä miksi jollaisin ei ole sitä mitä itellä on?????? Miksi pitäisi olla??? Jos joku ei pidä mattoja lattialla tai verhoja ikkunassa, ei se minu ainakaan häiritse, se on jokaisen oma asia mitä tekee ja mitä on ikkunassa tai seinillä.
Joku kävelee t paita päällä räntäsateessa, tai juo kahvinsa kattilasta... entä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini osti ja kun se kuoli niin myin kaikki taulut heti.. Sain 80000 euroa äidin tauluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On perintönä tulleita ja itse ostettuja sen verran, että ei mahdu enempää seinille.
Ei nykykodeissa ole juuri käsintehtyjä tekstiilejäkään, kuten ennen.
Kodit näyttävät mielestäni nykyisin huonekalukauppojen osastoilta, joissa ei ole persoonallisuutta tai lämpöä. Se on tietysti makuasia.. Oli kyllä persoonattomia koteja myös 1990-luvulla, mutta trendi oli silloin ruskeaa nahkasohvaa, ym.
Meillä on itsetehtyä ja sukulaisten tekemää taidetta ja käsitöitä. Myös lasten taideteoksia on seinällä. Taiteilijoiden työt ovat liian kalliita meille, mutta ostaisin jonkun kivan työn, jos siihen olisi varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä rahalla? Ja jos haluan paskaa taidetta, isken banaanin seinään naulalla.
Koska taloyhtiössämme ei saa kiinnittää seinille mitään seinän rakenteiden vuoksi. Varastoon taidetta ei kannata ostaa.
Taiteilijat eivät myy taidettaan koska eivät halua olla kaupallisia taiteilijoita vaan haluavat elää apurahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaihtoehtona on ostaako ruokaa vai taidetta, saattaa ruoka voittaa. Harvalla suomalaisella on niin paljon ylimääräistä rahaa että voi ostella tauluja tms. luksusesineitä.
Tauluja saa muutamalla satasella, kyllä ihmisillä sen verran rahaa on. Ne rahat on sijoituksissa tuottamassa lisää rahaa eikä roikkumassa seinällä menettämässä arvoaan. Taide ei ole tuottava sijoitus, siksi sitä ei osteta.
Opiskelijabudjetilla mennään eli ostan tauluja kunhan hinta on kohdallaan. Kirppareilta ja kierrätyskeskuksista voi tehdä löytöjä.
Vierailija kirjoitti:
Koska taloyhtiössämme ei saa kiinnittää seinille mitään seinän rakenteiden vuoksi. Varastoon taidetta ei kannata ostaa.
Sun pitää rakentaa sellainen teline. Koko seinän pituudella. Sivuihin laudat. Niille vastaseinän viereen tuki. Vaakalaudat ja siihen töitä esille.
Minä saisin vaikka kuinka myytyä pieniä töitä. Työhuoneeni on suojelussa talossa. Olen tehnyt tuollaisen telineen.
Minulla on työläs tekniikka taiteessaan. Ongelma on lähinnä se, että miten saan aikaiseksi.
Joillakin ihmisillä on rahaa. Kuvataiteen tekniikatkin uudistuu. Vaikka on perintönä tauluja. Halutaan uutta.
Jaa..en ymmärrä taiteesta, enkä haluakaan jos yksi taulu maksaa remontin verran. Mielummin satsaan muuhun elämykseen, kuten matkailuun.