Myisittekö vanhempienne vanhat vihkisormukset jos saisitte niistä yli 500e?

Joo. Olen myynyt omani vaikka olen naimisissa 

Myisin peukkua.

En ole säästänyt edes omiani lahjaksi saatuja koruja. Ainoan korun jonka ostin itse ja josta pidin, hukkasin vahingossa. Mikään muu ei ole harmittanut, vaikka ne muut ovat olleet arvokkaampia.

En myisi. 

Isäni möisin, sillä ei hänkään sitä arvostanut. Äitini en, sillä sormuksella on myös minulle tunnearvoa. Muistan, miltä se näytti äitini kädessä ja minulle äidin kädet ovat hyvin rakas muisto.

Kanittaisin

Myisin. Eihän ne ole kuin sormuksia.

En ole myynyt enkä myy. Ovat niin isoja etten voi käyttää tai kukaan läheinenkään. Ehkä niistä voisi joskus teettää jotain. Paksut kultasormukset ovat, joten ovat varmaan arvokkaat. On äidiltä kihla- ja vihkisormus, isän sormus ja mummini vihkisormus. 

Äitini hukkasi omansa saaressa ja isäni oli myös omansa hukannut. Eli ei niitä ole näkynyt kuin joskus 70- luvulla viimeksi 

myisin. Äitini sormus on minulle aivan liian pieni. Mummoni sormus on sopiva, sen tahdon säästää jos joskus keksin käyttöä.

Myisin kaiken muun paitsi äidin vihkisormuksen sillä se on todella kaunis! toki rahaa pitää saada enemmän kuin romukullan arvo.

Rahan tarvetta ei ole, voisin myydä vaan lapsi haluaisi ostaa ne. Lapselleni en suostu myymään vaan saa ne sitten aikanaan. Näinkin voi tehdä.

Ihan kiusallani myisin äitini ja hänen sormuksensa. Tosin kukaan ei suostuisi äitiä ostamaan kun on niin häijy!

Me myytiin ne itse. Saatiin 600€. Ne maksoivat vuonna 1968 50 mk kappale.Silloin oli muotia tosi leveät sormukaet, jotka käytössä olivat hankalat. Kysyttiin lapsilta haluavatko, kumpikaan ei halunnut, joten myytiin pois.

En ole kullan tai tavaran perään eli myisin, ellei sisareni vastustaisi. 

Ilman muuta.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Olen myynyt omani vaikka olen naimisissa 

No sulle tuli paha rahapula :D Mitäs puoliso tykkäs?

Pakko oli myydä kun hallituksen leikkausten jälkeen ei ole varaa maksaa laskuja eikä ostaa ruokaa lapselle.

Kyllä kultaseppa saa ne laitettua sinulle sopiviksi, jos haluat niitä pitää. Mää olin välillä niin lihava, ettei sormukset sopineet. Äskettäin sovitin ja hyvin sopivat, mutta olen tottunut ilman sormuksia olemaan, niin en ala käyttää.

Perimäni sormukset ovat leveitä ja joissain kivet törröttävät tai ovat vinksin vonksin, kun saatuja perintödiamangeja on asennettu vanhaan sormukseen miten sattuu. Niistä pitäisi pystyä tekemään jokin uusi koru? Omat Kalevalakorut taitavat olla silkkaa roinaa, elleivät ole kultaa tai hopeaa. En ole ostanut tai pyytänyt lahjaksi kalliita koruja, koska riski niiden hukkaamiselle on menevälle ollut suuri. Nyt noita anopin ja äidin koruja tutkaillessa on vähän sellainen olo, että useimpia niistäkin on säilötty. On paljon koruja, joita en koskaan ole nähnyt käytettävän eikä niitä näy valokuvissakaan.