Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteemme kummastuttaa
03.09.2025 |
Ahdistaa tavata kaverin uusi kumppani. En itse ole sitä perinteistä ns parisuhdetyyppiä. En ole puolisoni kanssa muuttanut yhteen rakkauden takia, vaan ns järkisyistä sen kummemmin hempeilemättä. Me emme haaveile kihloista tai avioitumisesta, saati sitten perheestä. Ei vietetä pariskuntana aikaa yhdessä toistemme perheiden kanssa ja muutenkin vietämme paljon aikaa erillään ja matkustellaan usein ilman kumppania. Nämä asiat monesti kummastuttaa uusia tuttavuuksia, kun taas vanhoille tutuille ystäville tämä on ihan normaalia, että meillä suhde on vähän toisenlainen ja ei olla ihan kiinni toisessa. No jotkut tututkin välillä ihmettelee, miksi puolisoni ei osallistu ystäväni juhliin tai toisinpäin. Jotkut ystäväni luulee olenko eronnut, kun puolisoni ei ole vuoteen ollut mukana kekkereissä. Syy on minusta yksinkertainen: vaikka olemme parisuhteessa, meillä molemmilla on myös muuta elämää. Jotenkin tuntuu kolmekymppisenä myös siltä, että heti aletaan kyselemään että joko olette naimisiinmenoa suunnitelleet. Uusille ihmisille tuntuu jotenkin kiusalliselta sanoa, ettei moinen ole meidän juttu tai ei ole ajankohtaista. Jos sanon ettei joku asia ole ajankohtaista, toinen osapuoli saattaa alkaa kyselemään että no minkälaisia häitä haluaisit viettää. Argh, no en minkäänlaisia! Parisuhteessa olemme olleet kymmenen vuotta eli ei itse olla mikään tuore pari. Silti jotenkin ajan myötä itse olen vähemmän sujut, kun vanhemmiten selkeästi suhteelta odotetaan jotain enemmän ja meillä semmoista ei ole.
Kommentit (26)
Jotkut pariskunnat elävät elämäänsä yhdessä vuodesta toiseen tajuamatta juuri ollenkaan mitä toinen ajattelee, tuntee tai haluaa. Sitten ero tulee yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nuoret hakeko turvallisuudentunnetta suhteista, joissa ei sitouduta nimeksikään. Tai en tiedä, ehkä on pakko. Mutta älkää tehkö välttämättömyydestä hyvettä, siitä sekoaa vain oma pää. Minulla on aika narsistinen mies. Kyllä hän minusta jollain tapaa piittaa, mutta joudun vähän väliä miettimään, minkä verran. Kuulun sisustukseen, minusta on hyötyä, hän kokee lämpöä lämmitellessään käsiään peittoni alla. Mutta ei hän niillä minua lämmitä. Ei ymmärrä ihmisen tarvitsevan kosketusta. Ei ymmärrä, miksi edellinen kumppani petti häntä kännissä muuten kuin pahuuttaan, ja että sillä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa, ettei hän suostunut suutelemaan naista koskaan. Minulle hän kertoi tästä ylpeänä ja vihjaten, että nautin erikoiskohtelua kun hän joskus ja jouluna suostuu pusaisemaan.
Hän näki perheeni valokuvia eilen, sellaisia, joita meillä ei ollut. Sain ne tätini perheeltä. Hän vilkaisi ne läpi sanomatta tai kysymättä mitään. Siellä oli kuva ylioppilasjuhlistani, ei mitään kommenttia siitäkään. Tajusin, että miten siedettäväksi onnistun arkemme ikinä saamaan, se ei poista jatkuvasti palaavaa mielipahaa, joka sitoo henkisiä voimavarojani ja tekee elämästä todella ohutta ja kalseaa. Vaikkei hän tahdo minulle mitään pahaa, ei hänestä ole juurikaan tekemään hyvää. Pitäkää huoli, että itse ette huijaa itseänne. Muuta en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kun tekemällä pitää luoda itselleen ongelmia.
No tämä. 🙄 Osta ap vaikka Temusta itsetunto niin loppuu tuo vässyköiminen (muiden mielipiteiden murehtiminen)
Kysyä voi niin monella eri tavalla tungettelevasti, udellen, töksäyttäen tai niin, että kysymys soljuu mukana keskustelussa korostumatta keskustelusta erityisesti.
Hyvä ja huomaavainen keskustelu ei aiheuta kiusaannusta kenessäkään, vaan se on mukavaa. Jos toisen tapa kysyä ahdistaa/ärsyttää/tuntuu kiusalliselta voi aina muistuttaa itseään, että kyse on sen toisen taidoista keskustella. Osaako valita tilanteen, jossa kysyy tai osaako jättää kysymättä kokonaan? Kuitenkin sellaisia tilanteita tulee meille kaikille, joten niihin ei kannata takertua ja jäädä miettimään liikaa. On parempi miettiä selkeä, hyvä vastaus jo valmiiksi ja ohittaa ne tilanteet vaihtamalla puheenaihetta ihan muuhun.
Minulle tuli mieleen ihan yksi kirja, joka ei tähän asiaan suoraan liity. Se kertoi ihmisten persoonallisuuksista ja tietysti siihen liittyy myös ihmissuhteet, se miten tietty persoona käyttäytyy missäkin seurassa. Työpaikan esimies on töissä erittäin tarkka, vastaantuntoinen ja jämäkkä tiimipelaaja, kun taas kotielämässä sama henkilö voikin olla vetäytyvä, antaa muiden perheenjäsenten tehdä isot päätökset. Tietynlainen ihminen on aivan ihmeissään, että mitä joku ventovieras alkaa kyselemään tämän puolisosta, kun minähän se täällä juhlissa olen, mikset kysy mitä minulle kuuluu? Jos on tottunut näyttäytymään itsenäisenä persoonana ja henkilönä, voi tuntua häiritsevältä kun puoliso tuleekin mukaan ja hänen seurassaan on tottunut olemaan tietynlainen, sitten pitää itsekin vähän profiloitua uudestaan. Enempi ehkä introverttiyteen taipuvaisen ongelmia.