Miksi lapsia ei enää kasvateta eikä heiltä vaadita mitään vaan eletään lasten ehdoilla?

Älä taas Vanhapiika  alota sitä samaa paskan mouhuamista lapsettomana.   👿👿👿👿😝😝😝😝

Näinhän se on. Tätä tekee vanhemmat, päiväkoti ja koulu. Koulussakaan ei ole enää juuri mitään velvollisuuksia eikä seurauksia. Kaikki pääsee seuraavalle luokalle, vaikka oikeasti ei osata. Jos tehtävät jää tekemättä niin opettaja vain laskee rimaa, että jotenkin voi arvioida suorituksen ja antaa sen armo vitosen. 

Opetetaan siis pääsemään helpolla eikä lapsen tarvi välittää seurauksista, kun niitä ei ole. 

Kyllä lapsia edelleen kasvatetaan mutta metodit ovat toiset kuin ihannoimallasi 1960-luvulla.  Onko väärin, että lapsesta ja hänen tunteistaan välitetään?

Saa sossut ovelle jos lapselle tulee paha mieli, kotityötkin on riistoa jos sossuista siltä tuntuu. Esim.tiskikoneen tyhjennys oli meillä suuren kauhistelun aihe. Lapsi 10v ja kuulema liikaa vastuuta kerran päivässä tyhjentää.

Totta on että lapsia paapotaan nykyisin liikaakin.  Vastoinkäymiset kuuluvat elämään samoin kuin mielipahatkin.  Tarkoitus on kuitenkin kai hyvä mutta seuraako siitä oikeasti mitään hyvää?

Onko lapsilta itseltään kysytty tästä, vaikka sitten kun ovat sopivan vanhoja vastaamaan? Jospa löperyys ei tuntunutkaan niin hyvältä, ja vielä kun jälkikäteen osaa ajatella pidemmällä tähtäimellä.

Kylläpäs lapsia edelleenkin kasvatetaan mutta lempeämmällä otteella kuin männävuosisatoina.  Aloittajalla ei itsellään taida olla lapsia kun tuollaisia väittää. 

Lasten kasvatuksesta luovuttiin siinä 2000-luvun alussa, vielä 90-luvulla lapsille pidettiin kuria, vaikka silloinkin heitä väitettiin "pullamössöiksi"... 

Vanhemmat eivät enää tiedä, että heidän pitäisi olla lastensa kasvattajia eikä kavereita.  Asiat kohentuvat heti, kun tämä väärinkäsitys selviää.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs lapsia edelleenkin kasvatetaan mutta lempeämmällä otteella kuin männävuosisatoina.  Aloittajalla ei itsellään taida olla lapsia kun tuollaisia väittää. 

Näille vain väkivalta lapsia kohtaan on kasvattamista. Kaikki monimutkaisempi menee yli hilseen.

Olen havaitsevinani sitä että lapsille halutaan antaa "kaikki" ja ainakin joissain tapauksissa kasvatustyötä ulkoistetaan koululle vaikka toki kotonakin pitäisi esimerkiksi peruskäytöstavat opettaa. Näin ei tietysti ole kaikilla, mutta jossain perheessä lapsi on ikäänkuin vanhemman kaveri. Yhä enemmän näkee myös sitä että vanhemmilla ei välttämättä oikein olisi aikaa lapselle, eli sellaista yhteistä perheen keskeistä aikaa ole niin paljon kuin ennen tai sitä vietetään niin että jokainen on älylaitteellaan.

Mä yritin pitää kuria autistilleni yksi aamu päiväkodin pihalla, mutta päiväkodin opettaja tuli silmille ja vesitti homman. Sen jälkeen totesin, että hoitakoot itse sitten ristiriitatilanteet, kun kerta paremmin osaa. No ei osannut, soitteli perään että pitäisi hakea aikaisemmin kun on nyt vaikea päivä lapsella ja plääplää.

En yhtään ihmettele, että erityislasten vanhemmat eroavat niin usein ja väsyvätkin, kun mikään nykyajan lässytyskasvatuskeino ei toimi erityisiin, mutta muutakaan ei saisi toteuttaa. Omassa tapauksessani en siis ollut fyysinen, vaan kovaan ääneen sanoin napakasti useampaan otteeseen, että muita ei lyödä, vaikka kuinka suututtaisi. 

Kaikki palaveritkin on olleet pelkkää ajanhaaskausta ja hymähtelyä, etukäteen päiväkoti/eskari/koulutaho on luvannut että puhutaan ääneen vaikeistakin jutuista, mutta sitten kun paikalla on neurologia tms., pitävät suunsa supussa. 

Osa lapsista oppii vain fyysisten rajoitusten ja rangaistusten kautta, ei siis lyöminen tms. vaan vaikkapa mattoon kääriminen. Siinähän möykkää kunnes väsyy, ketään ei satu. Nykyaikana tämmöiset on vältettäviä keinoja, vaan kun yhtään mitään järkevää ei ole tarjottu tilallekaan. Puhuminen ei toimi kierroksia ottavalle autistille.

Minä ainakin kasvatan. Lasten mukaan olen tiukin äiti heidän kaveripiirissään ja saan muilta vanhemmilta kiitosta, kun koulun jälkeen meille ilmestyneet lasten kaveritkin päätyvät tekemään läksyt siinä samalla. :D 

Lasta on mahdotonta suojella pettymyksiltä ja pahalta mieleltä. Vanhempana voin kuitenkin auttaa lasta hankkimaan tunnetaitoja, joiden avulla niistä selviää. En lupaa lapsille huvin vuoksi mitään, vaan pidän lupaukseni ja lupaan vain, mitä voin pitää. Tähtään olevani tiukka, mutta reilu vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Saa sossut ovelle jos lapselle tulee paha mieli, kotityötkin on riistoa jos sossuista siltä tuntuu. Esim.tiskikoneen tyhjennys oli meillä suuren kauhistelun aihe. Lapsi 10v ja kuulema liikaa vastuuta kerran päivässä tyhjentää.

No nyt on ihan höpö höpö -juttuja. Meillä on lasten vastuulla jo muutaman vuoden ollut koneen tyhjennys ja täyttö. Nuorin aloitti tämän juurikin ollessaan 10v.

Sekä välillä pesevät pönttöjä, tekevät muuta kotityötä kun haluavat extrarahaa. Tosin me ei olla muutenkaan lasun piirissä vaan ihan tavallinen perhe, että täytyy olla taustalla muutakin kuin koneen tyhjennys.

Lasten on tarkoitus elää vanhempien ehdoilla.

No vaikka siksi että heidän tarpeens ja halunsa ovat ihan yhtä arvokkaita ja tärkeitä kuin aikuistenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin pitää kuria autistilleni yksi aamu päiväkodin pihalla, mutta päiväkodin opettaja tuli silmille ja vesitti homman. Sen jälkeen totesin, että hoitakoot itse sitten ristiriitatilanteet, kun kerta paremmin osaa. No ei osannut, soitteli perään että pitäisi hakea aikaisemmin kun on nyt vaikea päivä lapsella ja plääplää.

En yhtään ihmettele, että erityislasten vanhemmat eroavat niin usein ja väsyvätkin, kun mikään nykyajan lässytyskasvatuskeino ei toimi erityisiin, mutta muutakaan ei saisi toteuttaa. Omassa tapauksessani en siis ollut fyysinen, vaan kovaan ääneen sanoin napakasti useampaan otteeseen, että muita ei lyödä, vaikka kuinka suututtaisi. 

Kaikki palaveritkin on olleet pelkkää ajanhaaskausta ja hymähtelyä, etukäteen päiväkoti/eskari/koulutaho on luvannut että puhutaan ääneen vaikeistakin jutuista, mutta sitten kun paikalla on neurologia tms., pitävät suunsa supussa. 

Osa lapsista oppii va

Mattoon kääriminen? Vilja-Erika tyyliin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsia edelleen kasvatetaan mutta metodit ovat toiset kuin ihannoimallasi 1960-luvulla.  Onko väärin, että lapsesta ja hänen tunteistaan välitetään?

Silloinkin välitettiin, vaan ymmärrettiin että kasvatus on lapsen etu. Lapsen pitää oppia myös kuulemaan sana "ei". Lapsi on myös tarkoitus opettaa tavoille ja opiskelemaan jotta hänelle kertyy taitoja joita tarvitaan aikuisena, tai oikeastaan jo lapsena.

Ei ole mitään uutta siinä että lapsia ja heidän käytöstään arvostellaan.  Lapset ovat aina, kautta aikain, olleet kauhistus suurelle osalle aikuisia.  Jostakin syystä.

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin pitää kuria autistilleni yksi aamu päiväkodin pihalla, mutta päiväkodin opettaja tuli silmille ja vesitti homman. Sen jälkeen totesin, että hoitakoot itse sitten ristiriitatilanteet, kun kerta paremmin osaa. No ei osannut, soitteli perään että pitäisi hakea aikaisemmin kun on nyt vaikea päivä lapsella ja plääplää.

En yhtään ihmettele, että erityislasten vanhemmat eroavat niin usein ja väsyvätkin, kun mikään nykyajan lässytyskasvatuskeino ei toimi erityisiin, mutta muutakaan ei saisi toteuttaa. Omassa tapauksessani en siis ollut fyysinen, vaan kovaan ääneen sanoin napakasti useampaan otteeseen, että muita ei lyödä, vaikka kuinka suututtaisi. 

Kaikki palaveritkin on olleet pelkkää ajanhaaskausta ja hymähtelyä, etukäteen päiväkoti/eskari/koulutaho on luvannut että puhutaan ääneen vaikeistakin jutuista, mutta sitten kun paikalla on neurologia tms., pitävät suunsa supussa. 

Osa lapsista oppii va

Näin erityislapsen äitinä oon huomannut että rajoitukset ovat lapselle hyvin tärkeitä, estää häntä satuttamasta itseään ja muita ja auttaa rauhoittumaan. Me saatiin lastensuojelun kautta lupa käyttää lapselle kiinnipitoa, heiltä tuli ihan työntekijä neuvomaan miten näitä otteita pidetään turvallisesti. Päiväkotiin myös pitäis saada informaatiota siitä mikä on lapselle hyväksi. Olisikohan vaikka autismiliitto sellainen mistä vois kysyä jotain ohjausta päiväkotiin.