Lue keskustelun säännöt.
Puolison ADHD - kaipaan kipeästi vertaistukea. Olen aivan loppu tähän.
02.09.2025 |
Otsikossa se jo tulikin.
Olen aivan loppu. Tuntuu, että olen ainoa aikuinen tässä perheessä ja kaikki käytännön kotityöt ja muut arjen askareer kasautuvat minulle. Toinen osapuoli luo ympärilleen kaaosmaista energiaa, asiat jäävät aloittamatta tai pahasti kesken, mihinkään hänen sanomaansa tai lupaamaansa ei voi luottaa, unohtaa kaiken. Olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta, lapsia on. Tämä asia on toki ollut tiedossa alusta saakka, jälkikasvumme pikkulapsiaikana paloinkin itse loppuun ja sairastuin vakavaan masennukseen, kun jouduin kantamaan suurimman osan vastuusta yksin. Siitä jotenkin selvittiin lopulta, vaikka asuimmekin erillämme. Ehkä halusin uskoa toisen muutokseen, en tiedä. Nyt arkemme on muuttunut sen verran, että näemme toisiamme arjessa paljon enemmän kuin aiemmin, ja tämä kaikki on taas iskenyt päin näköä, että tulen kohta itse hulluksi.
Ainoa asia jonka hoitaa (ymmärtääkseni) on työ ja siihen meneekin hänen kaikki aikansa.
Olen kiitollinen kaikesta vertaistuesta!
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastailee:
Puolisolla on lääkitys.
Asumme yhdessä tällä hetkellä, mutta aiemmin näimme vain 2-3 päivää viikossa molempien työaikoijen ja paikkojen vuoksi, nyt keväästä saakka olemme koko ajan samassa paikassa ja en saa yhtään "hengäshdystä" tästä sekoilusta.
Jos te olette todenneet toimivaksi sen että asutte erillään / näette vain muutamana päivänä viikossa, eikö asiat kannattaisi järjestää jatkossakin niin?
Estääkö toinen ihan oikeasti sinua lepäämästä, vai onko ongelma enemmän sinun päässäsi? Tarkoitan nyt sitä, että tuleeko sulle esimerkiksi sellainen olo, että joudut vahtimaan toista tai osallistumaan hänen juttuihinsa, vaikka oikeasti voisit vaan laittaa oven kiinni, keskittyä omiin juttuihisi ja antaa toisen sählätä menemään.
Minun jaksaminen parani huomattavasti, kun opettelin sen asenteen, että tehk
Tämä. Ei asuta yhdessä, ollaan myös iäkkäämpiä. Mutta kun ollaan yhdessä 24/7 stressaannuin aiemmin paljon. Nyt oppinut, että tehköön mitä tekee tai ei tee. Eipä hän muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sun puolisolla ole lääkitystä, jos kerran asiat haastaa noin paljon? Lääkitys kuitenkin yleensä auttaa, kunhan vaan niin sanotusti saadaan kohdilleen.
Eipä se lääkityskään mitään taikuutta ole vaan sen ohella pitäisi myös löytää toimivia systeemejä arkeen ja saada apua käytäntöön jotta pakka pysyy kasassa ja kuormitus siedettävänä. Tällaista tukea kuitenkin on niukasti saatavilla jos haasteet ovat monimutkaisempia kuin se että ihminen ei osaa siivota tai keittää perunoita.
ADHD ei tarkoita sotkuisuutta ja epähygieniaa. Voi olla toisin päin; koska nämä asiat on vaikeita, niitä on joutunut opettelemaan erityisen paljon. Sen seurauksena onkin parempi kuin muut näissä asioissa. Riippuu moraalista. Ap:n mies saattaa olla narsisti sen lisäksi että on nepsy. Näitä kavereita ei voi auttaa. Ota välimatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaikki vastaajat naisia? Minä olen ollut neljä vuotta saman katon alla adhd-avovaimoni kanssa ja olen aivan loppu, mutta hän kylläkin on poikkeuksellisen ahkera ja tunnollinen kotitöiden tekijä. Töissä hän pärjää huonosti, uupuu ihan helppojen asioiden parissa. Rankkaa on arki hänen kanssa, saa mut ärsyyntymään joka ikinen päivä.
Vietin juuri vkon poikaporukalla reissussa jossa miespuolinen adhd. Teki todella hyvää saada näkökulmaa hänestä, ymmärrän nyt puolisoani paremmin.
Näin ADHD:na on pakko kysyä, että miksi ette eroa? Eihän suhteen pidä olla sellaista, että toinen osapuoli on ihan loppu.
Meillä minä hoidan suurimman osan kotitöistä plus lasten asiat, mutta haasteet näkyy monin tavoin. Onneksi on ymmärrystä puolin ja toisin. Myös yhteisiä rutiineja, jotka auttaa toiminnanohjauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kaaosta aiheuttaa eniten puoliso, joka haluaa, että asiat tehdääön hänen tavallaan ja hänen sanelemanaan ajankohtana, joka ei välttämättä sovi lainkaan adhd kumppanille (vireystasojen vuoksi).
Sama juttu. Mies vaan pahenee kun ikääntyy. Vaatteet tippuu lattialle, tiskit jäävät mihin sattuu. Enää ei edes huolehdi hygieniasta. Ja ei ole masentunut.
Kyllä meillä ero tulee. En enää yhtä lasta jaksa paimentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse siivoan niin, että keittiökello hälyttämään viiden minuutin päähän ja sen viiden minuutin aikana siivoan täydellä teholla nin paljon kuin ehdin. Siinä ajassa ehtii siivoamaan yllättävän paljon. Sitten tekemään jotain muuta, joka nostaa hiukan vireystasoa ja sen jälkeen sama viiden minuutin rupeama. JA siivotessa minulla on omia sääntöjä, jotka ovat muodostuneet vuoisen aikana. Esimerkiksi en saa alkaa viemään irtotavaroita takaisin paikalleen, vaan jos joku tavara on väärässä paikassa, laitan sen tyhjään laatikkoon ja jatkan sen huoneen siivoamista, jota sillä hetkellä olen tekemässä. Laatikko sitten tyhjennetään viimeiseksi siten, että otan sieltä samaan paikkaan menevät tavarat kaikki mukaani ja vien paikalleen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaaosta aiheuttaa eniten puoliso, joka haluaa, että asiat tehdääön hänen tavallaan ja hänen sanelemanaan ajankohtana, joka ei välttämättä sovi lainkaan adhd kumppanille (vireystasojen vuoksi).
Touche!
Olisipa aikaa kirjoittaa enemmän, tämä kuulostaa todella tutulta! Pärjäilin sinkkuna osa-aikatöissä ja myös lapsen kanssa kotona ihan hyvin kun päivässä oli aikaa palautumiselle. Samoin amiksen kävin kun päivät max 6 t eikä läksyjä. Mutta sitten alkoi puoliso paasaamaan ja painostamaan "kunnon työstä" ja "oikeasta elämästä", ei "säätämisestä ja pikku puuhastelusta" mihin kuuluu kuukausipalkka, työaika 8 - 16 ja isohko asuntolaina. Paloin loppuun minäkin ja saikulla edelleen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole mitään ADHD:tä vaan narsistista persoonallisuushäiriötä.
Teit lapsia tyypin kanssa ja sairaus on periytyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen usein pyytänyt, että ADHD-puoliso kertoisi oman näkemyksensä siitä, miten, milloin ja kenen toimesta asiat kannattaisi tehdä, mutta harvoin saan mitään vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen usein pyytänyt, että ADHD-puoliso kertoisi oman näkemyksensä siitä, miten, milloin ja kenen toimesta asiat kannattaisi tehdä, mutta harvoin saan mitään vastausta.
Kun ei tuohon voi vastata etukäteen mitenkään, ei voi tietää mikä meno on viikon päästä perjantain tms.
Samaku varaa ravintolasta pöydän, mistä sen voi tietää haluaako silloin just sen ravintolan ruokia syödä...
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaaosta aiheuttaa eniten puoliso, joka haluaa, että asiat tehdääön hänen tavallaan ja hänen sanelemanaan ajankohtana, joka ei välttämättä sovi lainkaan adhd kumppanille (vireystasojen vuoksi).
Olen adhd-nainen. Ex-puolisoni kanssa asuessa olin todella kuormittunut kodinhoidosta ja uupunut. Mies loi ympärilleen kaaosta eikä hänellä ollut rutiineja. Jos yritin sopia hänen kanssaan yhteisiä pelisääntöjä, jotka auttaisivat minua suoriutumaan arjesta, hän suuttui ja sanoi minun määräilevän. Kotitöistä ei tullut mitään. Exällä ei ollut adhd-piirteitä, persoonallisuushäiriö kylläkin.
Nykyisen puolisoni kanssa elämä on helppoa. Hän on luonteeltaan siisti ja järjestelmällinen ja se auttaa minua kotitöissä enemmän kuin mikään lääke. Kun kumpikin käyttäytyy vastuullisesti ja siisteyskäsitykset sopivat yhteen, jaksaa vähemmälläkin vireydellä tehdä välttämättömät asiat. Yhdessä on ihana tehdä isompia siivouksia ja järjestelyitä.
Vihaan tehdä yhdessä kotitöitä yhdessä, enkä haluaisi olla kenenkään tukihenkilö tai avustaja. Monista negatiivisista tunteista puhumattakaan, tunteelliset ihmiset tuntuu kallistuvan tuohon suuntaan liian usein. Kiitos kun sanoitatte miksi tuollaista miestä/naista ei voi kunnioittaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaaosta aiheuttaa eniten puoliso, joka haluaa, että asiat tehdääön hänen tavallaan ja hänen sanelemanaan ajankohtana, joka ei välttämättä sovi lainkaan adhd kumppanille (vireystasojen vuoksi).
Olen adhd-nainen. Ex-puolisoni kanssa asuessa olin todella kuormittunut kodinhoidosta ja uupunut. Mies loi ympärilleen kaaosta eikä hänellä ollut rutiineja. Jos yritin sopia hänen kanssaan yhteisiä pelisääntöjä, jotka auttaisivat minua suoriutumaan arjesta, hän suuttui ja sanoi minun määräilevän. Kotitöistä ei tullut mitään. Exällä ei ollut adhd-piirteitä, persoonallisuushäiriö kylläkin.
Nykyisen puolisoni kanssa elämä on helppoa. Hän on luonteeltaan siisti ja järjestelmällinen ja se auttaa minua kotitöissä enemmän kuin mikään lääke. Kun kumpikin käyttäytyy vastuullisesti ja siisteyskäsitykset sopivat yhteen, jaksaa vähemmälläkin vireydellä t
Entisellä miehelläsi oli adhd ja omapäisyys kuuluu taudinkuvaan.
Tsemppiä ap!
Meillä on puolison kanssa molemmilla adhd-piirteitä, muttei diagnooseja, ja arjen sujuminen on välillä aikamoista sirkusta. Siisteyttä saadaan ylläpidettyä, koska kiinnitämme huomiota vähän eri asioihin, esim. minä olen tarkka järjestyksestä ja keittiön siisteydestä kun taas mies vie ahkerasti roskia. Tämä on vaatinut valtavan määrän motivaatiota ja harjoittelua, olin nimittäin nuorempana juuri tuollainen, että vaatteet jäivät siihen mihin ne oli riisuttu ja tiskit homehtuivat altaaseen. Minulla auttoi se, kun huomasin miten paljon siisti ympäristö vähentää kuormitusta ja stressiä, ja sekasotkussa on todella vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Mutta jos haluan järjestyksen pysyvän, joudun pitämään kiinni rutiineista suorastaan pakkomielteisen tarkasti, muuten homma leviää käsiin. Tästä sitten taas aiheutuu omat haasteensa, mutta näillä mennään kun ei parempaakaan ole 😅
Molemmat hoidamme myös työmme hyvin, mutta sitten taas lasten asioissa wilman viestitulvassa on todella vaikea pysyä ajan tasalla ja sieltä menee paljon kaikkea kokonaan ohi. Onneksi lapset ovat jo isoja teinejä, ja hoitavat monet asiat aika itsenäisesti.
Ei ne lääkitykset aina järin kummoisesti toimi. Itselläni toimii sen verran, että pystyn tekemään keskittymistä vaativaa työtäni saamatta potkuja. Mutta sen työn jälkeen, lääkkeistä huolimatta, takki on tyhjä ja sitten kaaos pääsee valtaan.
- 3