Mitkä seikat ovat vaikuttaneet lapsilukuusi?
Kokoajan keskustellaan siitä miten syntyvyys on alhaista. Listataan tähän henkilökohtaisia syitä. Itselläni ei ole lapsia koska:
-työmarkkinat epävarmat, jatkuvia muutosneuvotteluita ja uusia oman alan työpaikkoja hyvin vähän
-asuminen on kallista, etenkin jos haluaisi asua väljemmin
-miehet joiden kanssa olen ollut vakavissa parisuhteissa eivät ole olleet erityisen kiinnostuneita perinteisestä perhe-elämästä joten lasten hankkiminen ei ole ollut ikinä ajankohtaista
Kommentit (70)
Tahallaan lapsettomat eivät ehkä tule ajatelleeksi millaisen taakan sysäävät lasta saamattomien kanssasisariensa harteille. Ei ole mukavaa, kun luullaan hepsankeikaksi, jolle vain oma helppo huvitteleva elämä on tärkeää.
Kaksi ihan suunniteltiin miehen kanssa, kolmas oli vahinko. Sen jälkeen kävin sterilisaatiossa.
Miksi lapsia tehneet haluavat haukkua lapsettomia eri tavoilla. Mitä kokevat saavuttavansa tällä käytöksellä, ovatko lopulta syvimmillään pettyneitä omiin päätöksiin ja kateellisia?
ensimmäisen lapsen synnyttäminen sattui niin paljon, että kesti viisi vuotta ennen kuin pystyin edes ajattelemaan, että vielä joskus synnyttäisin. Silloin olisin halunnut toisen lapsen, mutta mies ei siinä vaiheessa enää halunnut vauvaa, joten minun oli luovuttava ajatuksesta kokonaan. Nyt olen jo mummo-iässä ja toivoisin, että lapsi olisi tullut tehtyä enemmän kun se yksi (jolla onneksi on sisaruksia isänsä puolelta, joten ihan "yksin" ei onneksi ole lapsuuttaankaan joutunut viettämään)
Ei löytynyt hyvää miestä. Lapsia 0 tästä johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole lapsia sillä en halua osallistua maailman liikakansoitukseen.
Tekosyiden aatelia.
Paras ja tärkein oikea syy olla lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Tahallaan lapsettomat eivät ehkä tule ajatelleeksi millaisen taakan sysäävät lasta saamattomien kanssasisariensa harteille. Ei ole mukavaa, kun luullaan hepsankeikaksi, jolle vain oma helppo huvitteleva elämä on tärkeää.
Ei kukaan muu sellaista luulekaan kuin sinä.
Kaksi lasta. Miehen kanssa koettiin, että tämä on se määrä mihin ns.rahkeet riittää vielä hyvin.
Meillä on kolme lasta. Kaksi pienellä ikäerolla ja mietittiin, että vielä yksi vai ei. Koettiin, että yksi vielä puuttuu ja jaksetaan vielä yksi. Kolmas syntyi kun isommat jo koulussa. Nyt perhe on kokonainen.
Vapaaehtoinen lapsettomuus.
Lapsia ei tulisi, vaikka valtio lahjoisi miljoonilla "ilmaisella" tukirahalla, vähennyksillä yms Suomen taloudelle haitallisella tukirahapumppauksella. Se ei toimi. Eikä ole koskaan toiminut.
Työmarkkinatilanne eikä mikään muu asia myöskään vaikuta.
Kun ei halua lapsia, niitä ei halua. Lapsivapaa elämä on unelmaa. Miksi rikkoa oma unelma?
Vierailija kirjoitti:
Oma terveys ja huonosti nukkuva esikoinen. Lapsiluku jäi yhteen.
Sama.
Tapasin kelvollisen isäkandidaatin melko myöhään, olimme 28 ja 32.
Muutaman vuoden tutustuminen.
Lapsi ei tärpännytkään "heti".
Raskausmyrkytys, keskonen ja niihin liittyvät terveydenhuoltopalvelut oli sitä tasoa että miehen kanssa kumpikin sanottiin kotiin päästyämme ettei ikinä enää.
Hyvinvoiva, juuri aikuistunut lukiolainen meillä nyt on ja puitteet olisi olleet kunnossa useammallekin.
Mulla ei ole mitään lapsettomia vastaan, toki veetuiluun vastaan takaisin, niinkuin kuka tahansa arvonsa tunteva! Olkoot lapsellisia tai lapsettomia, antaa kaikkien kukkien kukkia! Itselläni on useampi lapsi mieheni kanssa ja olen onnellinen, naimisissa ollut jo 20 vuotta.
Puoliso muuttui lapsen syntymän jälkeen niin eri ihmiseksi, että en halunnut lisääntyä enempää hänen kanssaan. Suosittelen keskustelemaan puolison kanssa huolella etukäteen mitä odotuksia hänellä on perhe-elämästä, eikä vain olettaa asioiden menevän niinkuin itse on kuvitellut. Toisella saattaa olla ihan erilaiset kuvitelmat.
Kaksi syytä: en voi sietää lapsia, enkä ole koskaan halunnut sellaista elämäntyyliä, mihin kuuluu lapsia. Millään tavalla. Tämän vuoksi lapsiluku 0. Olen erittäin tyytyväinen elämääni.
n47
Sairastuin perussairauteen ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja totesin että ei ole voimia toiseen vaikka tahtoa olisi ollutkin.
Lapsilukuun vaikutti
Henkinen jaksaminen, väsymys, talous&koulutus.
Ehkä jälkikäteen reflektoituna liiallinen kireys& kontrollointi ja vaatimustaso itseltä, pelko ( siitä ettei seuraava lapsi olisikaan terve), kokonaisvaltainen elämäntilanne. Resurssit riitti siihen mihin riitti ja nyt on jo myöhäistä 🙂
Lapsiluku on pyöreä 0, koska en halua olla raskaana. Pelkkä ajatuskin kuvottaa.
Tekosyiden aatelia.