Siis pitääkö 4-vuotis neuvolassa jäädä tädin kanssa kahdestaan ilman äitiä?
Näin luin toisesta ketjusta, onko todella näin? Ei kyllä onnistu meillä! Ja kertokaa vielä mitä pitää osata; hyppiä yhdellä jalalla? Leikata saksilla? Piirtää mitä? Saada koppi pallosta - ja mitä muuta??
Kommentit (41)
sellaiset lapset joilla ei ole kotona kaikki hyvin, eivät ujostele vieraita
jos sinun lapsellesi sattuu jotakin, eikä häntä ole yhtään opetettu olemaan yksin? Siitähän se trauma juuri syntyy, kun sitten tömähtää yllättävä tilanne pelottavassa paikassa.
Sitä yksin jättämistä kannattaa oikeasti vähän harjoitella.
Ja meillä ainakin terkkari on tuttu, koska myös meidän 4-vuotias on mukana, kun pikkusisarus käy neuvolassa...
vai on lapsessa jotain vikana jos ei halua jäädä täysin VIERAAN ihmisen kanssa kahdestaan.
Toki sellaiseen on totuttava, ja aina ei ole vaihtoehtoja. Eikä se aiheuta lapselle traumaa jos nyt joutuu vaikka lääkärissä jäämään ilman äitiä.
mutta tälläiset aikuiset, kuten tässäkin ketjussa ovat kirjoitelleet, kyllä aiheuttavat. Haukutaan ja nimitellään pieniä lapsia.
Onko se joku kilpailu kenen lapsi on rohkein? Eikö 4v saa olla enää lapsi ja itkeä äidin perään?
Mun 4vuotias ei jäänyt yksin terkan kanssa (eikä tarvinutkaan, vasta sitten vuoden päästä), olen siis vanhempi, jolla on pahasti vikaa päässä. Ja huom! Olen päiväkodissa töissä hoitamassa TEIDÄN lapsianne, joista varmaan tulee nyt myös häiriintyneitä lapsia, joilla on kaikki pahasti vialla!!!
=)
Vierailija:
eli vanhemmassa on jotain todella pahasti vialla.Ja varsinkin tilanteessa, jossa vanhempi voi sanoa olevansa ihan lähistöllä odottamassa. Toki jos vanhempi kovasti pelkää testiä, niin lapsikin aistii, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan, koska äiti ei luota neuvolan tätiin.
Ammatti-ihminen, joka on jo jonkin verran tuttu ja äiti kuuloetäisyydellä.
Eiköhän nämä ole ihan luonne- ja myöskin tottumuskysymyksiä.
Meidän lapset ei juuri ujostele. Isompi, 3-vuotias, ehkä ihan vähän joskus. Pienempi 1v8kk ei ollenkaan. Me olemme hirmu sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, menevä perhe. Aina menossa jonnekin, vieraita meillä käy 2-4 kertaa viikossa. Ehkä juuri siksi meidän lapsetkin on hirmu sosiaalisia ja rohkeita. Kotona meillä ainakin on kaikki hyvin: ei väkivaltaa, ei alkoholia, ei riitojakaan juuri ollenkaan.
Ujous ja arkuus eivät mielestäni ole negatiivisia asioita, ne ovat vain luonteenpiirre, joista tosin voi oppia pois ainakin osittain.
Vierailija:
sellaiset lapset joilla ei ole kotona kaikki hyvin, eivät ujostele vieraita
Meillä kohta 3.v menossa ja se juuri huolestuttaa että miten saamme hänet jäämään sinne kun on tosi arka.
Anna kun arvaan: sulla on ujot lapset?
Vierailija:
sellaiset lapset joilla ei ole kotona kaikki hyvin, eivät ujostele vieraita
mutta äiti/isä yms. on samassa huoneessa.
Vierailija:
Mun 4vuotias ei jäänyt yksin terkan kanssa (eikä tarvinutkaan, vasta sitten vuoden päästä), olen siis vanhempi, jolla on pahasti vikaa päässä. Ja huom! Olen päiväkodissa töissä hoitamassa TEIDÄN lapsianne, joista varmaan tulee nyt myös häiriintyneitä lapsia, joilla on kaikki pahasti vialla!!!=)
Vierailija:
eli vanhemmassa on jotain todella pahasti vialla.Ja varsinkin tilanteessa, jossa vanhempi voi sanoa olevansa ihan lähistöllä odottamassa. Toki jos vanhempi kovasti pelkää testiä, niin lapsikin aistii, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan, koska äiti ei luota neuvolan tätiin.
lapsi jolle on syntynyt syvä kiintymyssuhde aikuiseen, itkee äidin perään kun tämä poistuu huoneesta.
Kun taas lapsi jonka kiintymyssuhde aikuiseen on jotenkin häiriintynyt tai sitä ei ole, ei itke äidin perään, vaan saattaa jopa ottaa kontaktia vieraaseen henkilöön äidin lähdettyä.
Mutta tämä taas ei todellakaan tarkoita sitä että kaikki sosiaaliset lapset olisivat jotenkin kaltoin kohdeltuja!!!!
Eikä ujous todellakaan tarkoita sitä että kotona ei olisi kaikki hyvin.
Lapset, kuten aikuisetkin ovat luonteeltaan niin erilaisia. Ujouden monet vain lukevat negatiivikseksi luonteen piirteeksin.
Ja ei, lapseni ei ole ujo. välillä toivoisin että hiukan olisi :) on niin vilkas ja puhelias, että. Silti en usko että jäisi neuvolatätin kanssa kaksistaan ilman itkua äidin perään.
Meillä terkkari on lapsella ainankin ihan vieras.
vaikkei itkisikään perään. Sekin on luonnejuttu, miten sen ahdistuksensa näyttää.
Mulla ei lapset ole itkeviä tyyppejä. He vaan menevät ihan vakaviksi ja keskittyneiksi, eikä toinen välttämättä suostu puhumaan mitään, mutta he eivät itke koskaan.
Mä en ihan oikeasti tunne tuttavapiirissäni ainuttakaan 4-vuotiasta, joka ei pystyisi olemaan vieraan ihmisen kanssa hetkeä.
Tottakai lapset ujostelevat, mutta yleensä jäävät ihan kivasti, kun heitä rohkaisee ja kertoo, mitä tulee tapahtumaan. Kai se nyt on ihan normaalia olla vähän epäilevä eikä luottaa kaikkiin!
Mutta SE on täysin eri juttu, jos 4v tulee ihan " hulluksi" ja alkaa riehua mielipuolisesti ja kirkua tilanteessa, jossa hänen pitäisi olla tovi vaikka
1. äidin kaverin
2. puistotädin
3. neuvolan tädin
4. 19-vuotiaan serkun
kanssa.
Musta se on jo vähän pöpiä, eikä oikein " normaali" merkki, anteeksi vain!
Vierailija:
lapsi jolle on syntynyt syvä kiintymyssuhde aikuiseen, itkee äidin perään kun tämä poistuu huoneesta.Kun taas lapsi jonka kiintymyssuhde aikuiseen on jotenkin häiriintynyt tai sitä ei ole, ei itke äidin perään, vaan saattaa jopa ottaa kontaktia vieraaseen henkilöön äidin lähdettyä.
Mutta tämä taas ei todellakaan tarkoita sitä että kaikki sosiaaliset lapset olisivat jotenkin kaltoin kohdeltuja!!!!
Eikä ujous todellakaan tarkoita sitä että kotona ei olisi kaikki hyvin.Lapset, kuten aikuisetkin ovat luonteeltaan niin erilaisia. Ujouden monet vain lukevat negatiivikseksi luonteen piirteeksin.
Ja ei, lapseni ei ole ujo. välillä toivoisin että hiukan olisi :) on niin vilkas ja puhelias, että. Silti en usko että jäisi neuvolatätin kanssa kaksistaan ilman itkua äidin perään.
Meillä terkkari on lapsella ainankin ihan vieras.
ja yleensä estattavat ovat olleet n. 1,5 vuotiaita. Koska siloin pysyvä kiintymyssuhde on yleensä jo muodostunut.
Tahallista harhaanjohtamista selvästikin.
4-vuotias on eri asia kuin 1,5-vuotias. Tiedoksesi vaan, kun tietosi taitavat olla aika vajavaiset.
nimittäin jo 4-vuotiaat reagoivat täysin eri tavoin kuin esim. 11kk tai 18kk vanhat.
oma lapseni ei pelkää vieraita, eikä äiti ja lapsi suhteessa ole mitään vikaa. lapset on vain niin eri luonteisia, niinkuin me aikuisetkin ollaan.
annetaan pienten lasten olla yksilöitä. aina lapsessa on jotain vikaa, jos on vilkas tai arka ja ujo. kuopukseni oli 2v. hyvin vilkas ja aina siihenkin piti etsiä syytä. selvä erityislapsi. nyt poika 3v. ja rauhoittunut on selvästi.
vaan siitä että jollekin lapselle tilanne saattaa olla hyvin vaikea. Ei se lastani paljon auta sanoa, että yliopistollisen sairaalan testeihin sinun olisi pitänyt jäädä jo kaksivuotiaana ilman äitiä tai isää, joten älä nyt kuule tästä hermostu. Haloo!!!