Jatkatko käymistä töissä eron aikana?
Kun rakkauselämässä on ollut niin kipeä kokemus, että tuskin saa henkeä ja suru ei hellitä, pakotatko silti itsesi piristymään ja menemään töihin? Voiko työaika auttaa unohtamaan sydänsurut, vaikka työtahti olisi kiireinen, paineet kovat ja myös työkavereiden väliset suhteet joskus hankalia?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ muistuttaa, että elämässä on monia puolia, ja työnteko ja muut arkipäivän askareet auttavat kestämään vaikeat ajat, ja pitävät mukana elämässä. Puolisoni sairastui ja joutui nopeasti saattaohoitoon. Kävin töissä 60 %, ja loppuvaiheessa olin poissa. Menin takaisin töin 10 päivän jälkeen kuolemasta, ja se auttoi ainakin minua (ja toki läheisten tuki) pysymään elämässä kiinni.
Lukutaito: kyse on erosta, ei leskyydestä
Luetun ymmärtäminen: puolison kuolema se vasta lopullinen ero onkin.
Ex-mieheni oli pari viikkoa saikulla, kun erosin hänestä hänen pitkään jatkuneen sivusuhteen ja kiukuttelun vuoksi.
Niin herkkä mimosamies, joka välillä muisti aina sängynpohjalta toivoa ääneen kuolemaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että täällä on paljon mammoja, jotka viettävät työaikansa valittamalla existään.
Tämä on toinen palkallisen sairausloman muoto.🥲
Vähän sama kuin äijät siellä korjaamolla istuu öljymontussa ja parkuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ muistuttaa, että elämässä on monia puolia, ja työnteko ja muut arkipäivän askareet auttavat kestämään vaikeat ajat, ja pitävät mukana elämässä. Puolisoni sairastui ja joutui nopeasti saattaohoitoon. Kävin töissä 60 %, ja loppuvaiheessa olin poissa. Menin takaisin töin 10 päivän jälkeen kuolemasta, ja se auttoi ainakin minua (ja toki läheisten tuki) pysymään elämässä kiinni.
Lukutaito: kyse on erosta, ei leskyydestä
Luetun ymmärtäminen: puolison kuolema se vasta lopullinen ero onkin.
Elätkö hyvin omassa maailmassasi ja toivot parempaa parisuhdetta?
Ainakin edesmennyt miehesi rakastaa sua edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ muistuttaa, että elämässä on monia puolia, ja työnteko ja muut arkipäivän askareet auttavat kestämään vaikeat ajat, ja pitävät mukana elämässä. Puolisoni sairastui ja joutui nopeasti saattaohoitoon. Kävin töissä 60 %, ja loppuvaiheessa olin poissa. Menin takaisin töin 10 päivän jälkeen kuolemasta, ja se auttoi ainakin minua (ja toki läheisten tuki) pysymään elämässä kiinni.
Lukutaito: kyse on erosta, ei leskyydestä
Kirjoitustaito: leskeys, ei leskyys. Hyvä nyrkkisääntö näihin kielioppisaivarteluihin on, että kannattaa osata kirjoittaa virheettömästi.
Kävin normaalisti töissä, olipahan muuta ajateltavaa. Välillä otin ylimääräisen breikin ja kävin vessassa itkemässä kun harhauduin, sitten jatkoin taas.
Kotona olisin varmaan itkenyt sijaistoimintojen puuttuessa aamusta iltaan, mikä ilo siitä sitten olisi ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala...la eron takia sairaslomaa?? Itse erosin 23 vuoden jälkeen ja olin iloisempi kuin aikoihin. Töihinkin oli hienoaa mennä kun ei ollut narisevaa äijää valittamassa siitäkin asiasta.
Minä, minä ja minä, minä, minä. Aina on yhtä häkellyttävää kohdata ihmisiä, jotka luulevat olevansa universumin keskipiste ja muiden elämän olevan omansa kopioita.
Ero voi olla toisinaan hirveä shokki ja tottakai sellaisessa tilanteessa voi tarvita saikkua. Jollain voi mennä jopa terveys pidemmäksikin aikaa eron oheistuotteena. Joten puhukaa vain omasta puolestanne. Riippuu erosta ja ihmisistä miten tilanteen kokee. Työhön menosta tosin on varmasti useimmiten hyötyä.
No sehän se vasta Minä, Minä, Minä -cacaa onkin, jos omat surujuhlansa pitää työnantajansa maksettavaksi, ja kollegoiden lisätaakaksi.
Ylähuuli tiukaksi ja kohti uusia pettymyksiä. Älkääkä kitiskö siellä töissä siitä erosta. Ei se ole muiden ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ muistuttaa, että elämässä on monia puolia, ja työnteko ja muut arkipäivän askareet auttavat kestämään vaikeat ajat, ja pitävät mukana elämässä. Puolisoni sairastui ja joutui nopeasti saattaohoitoon. Kävin töissä 60 %, ja loppuvaiheessa olin poissa. Menin takaisin töin 10 päivän jälkeen kuolemasta, ja se auttoi ainakin minua (ja toki läheisten tuki) pysymään elämässä kiinni.
Lukutaito: kyse on erosta, ei leskyydestä
Luetun ymmärtäminen: puolison kuolema se vasta lopullinen ero onkin.
Elätkö hyvin omassa maailmassasi ja toivot parempaa parisuhdetta?
Ainakin edesmennyt miehesi rakastaa sua edelleen.
Ei minulta ole kuollut yhtään miestä. Mä olen eri henkilö, olen jättänyt viisi miestä enkä kyllä saikuttanut päivääkään. Ne oli juhlapäiviä
Paljon on tämäkin provo kerännyt keskustelua.
Eroaminen kannattaa aina. Muistakaa vaatia ositus ja käräyttäkää äijä verottajalle
MItä siinä kotona makaaminen auttaisi? MIehethän reagoi noin ihan kaikkeen, mutta naiset järjestelee muutot ja kämpän myynnit jne ja menee kuin juna raiteilla eteenpäin elämässä.
MIes on heikko astia, särähtää rikki pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Vaikka siitä, että se lempparipunaviini oli loppu Alkosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala...la eron takia sairaslomaa?? Itse erosin 23 vuoden jälkeen ja olin iloisempi kuin aikoihin. Töihinkin oli hienoaa mennä kun ei ollut narisevaa äijää valittamassa siitäkin asiasta.
Minä, minä ja minä, minä, minä. Aina on yhtä häkellyttävää kohdata ihmisiä, jotka luulevat olevansa universumin keskipiste ja muiden elämän olevan omansa kopioita.
Ero voi olla toisinaan hirveä shokki ja tottakai sellaisessa tilanteessa voi tarvita saikkua. Jollain voi mennä jopa terveys pidemmäksikin aikaa eron oheistuotteena. Joten puhukaa vain omasta puolestanne. Riippuu erosta ja ihmisistä miten tilanteen kokee. Työhön menosta tosin on varmasti useimmiten hyötyä.
Sivusta. Pitäisikö sitä sitten ennemmin keskustelupalstalla arvailla miltä ero on naapurin Paavosta tuntunut sen sijaan että kertoisi niitä ihan omia kokemuksiaan asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Paljon on tämäkin provo kerännyt keskustelua.
No kato, Pasi kerjää naisten huomiota ja tämähän on lähinnä sääliä häntä kohtaan. Mies ja mielenterveys, nuo kaksi eivät koskaan kohtaa.
Tunnekivun parantaminen tuskallisella työllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ muistuttaa, että elämässä on monia puolia, ja työnteko ja muut arkipäivän askareet auttavat kestämään vaikeat ajat, ja pitävät mukana elämässä. Puolisoni sairastui ja joutui nopeasti saattaohoitoon. Kävin töissä 60 %, ja loppuvaiheessa olin poissa. Menin takaisin töin 10 päivän jälkeen kuolemasta, ja se auttoi ainakin minua (ja toki läheisten tuki) pysymään elämässä kiinni.
Lukutaito: kyse on erosta, ei leskyydestä
Luetun ymmärtäminen: puolison kuolema se vasta lopullinen ero onkin.
Elätkö hyvin omassa maailmassasi ja toivot parempaa parisuhdetta?
Ainakin edesmennyt miehesi rakastaa sua edelleen.
Kuolleet ei tee yhtään mitään. Ne on kuolleita, poissa, olemattomia. Ja sun rakkaushöpinä on jotain mitä 12-vuotias poika vois höpöttää luettuaan mummonsa Harlekiineja vähän liikaa.
Ero esim. pitkän avioliiton jälkeen voi olla samanlainen shokki mitä läheisen kuolema, mikäli tulee jätetyksi. Siinä tapauksessa sairausloma on paikallaan
Rakkauselämässä kipeä kokemus on se, kun ärhäkkä äijä yrittää sisään liian aikaisin lämmittämättä naista. Se sattuu kumpaankin osapuoleen, limakalvoon voi tulla repeämiä ja se on ihan vtun kivuliasta miehellekin. Anteeksi rakkaani, en tee sitä enää toiste.
Jarmo, Loimaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ muistuttaa, että elämässä on monia puolia, ja työnteko ja muut arkipäivän askareet auttavat kestämään vaikeat ajat, ja pitävät mukana elämässä. Puolisoni sairastui ja joutui nopeasti saattaohoitoon. Kävin töissä 60 %, ja loppuvaiheessa olin poissa. Menin takaisin töin 10 päivän jälkeen kuolemasta, ja se auttoi ainakin minua (ja toki läheisten tuki) pysymään elämässä kiinni.
Lukutaito: kyse on erosta, ei leskyydestä
Luetun ymmärtäminen: puolison kuolema se vasta lopullinen ero onkin.
Elätkö hyvin omassa maailmassasi ja toivot parempaa parisuhdetta?
Ainakin edesmennyt miehesi rakastaa sua edelleen.
Kuolleet ei tee yhtään mitään. Ne
Yksi tapa, jolla naiset valittavat miehistä, on kirota heidät kuoliaaksi. 😂
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että täällä on paljon mammoja, jotka viettävät työaikansa valittamalla existään.
😄
Tämä on toinen palkallisen sairausloman muoto.🥲