Outoa kuinka vähän moni muistaa käymistään keskusteluista

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muistan, ja tämä on aikamoinen kirous. Sitä keskittyy ihan liikaa ja siksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat valtavasti. Olen huomannut saman, että suurin osa ei muista ja johtuu varmaankin siitä että eivät oikeastaan edes kuuntele.

En kuuntelekaan. Sujuvasti kyllä kommentoin monologisi väliin jotakin tyyliin "niin, ahaa, ihanko totta, voi sentään, vai niin, ok" ja sinä onneton oikeasti luulet että minua kiinnostaa. No ei kiinnosta.

Jotkut ihmiset tuppaavat poistumaan kotoaan muuallekkin kuin töihin, joten tuollaisia unohdettavia keskusteluja käydään viikottain eri ihmisten kanssa.

Minä muistan keskustelun aiheet, mutta en muista enää kuukausien päästä, oliko se Pirjo vai Jaana, joka oli ostanut mökin jne. Mulla on vain älyttömän huono muisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja olen ihmetellyt samaa. Miten ihmisiltä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Etenkin jos on keskusteltu jostakin tärkeästä / herkästä aiheesta 

Sama aihe ei välttämättä ole ollutkaan toiselle keskustelijalle yhtä tärkeä ja/tai herkkä kuin sinulle. Minä en ainakaan muista jälkeenpäin keskusteluja itselleni epäkiinnostavista aiheista, ne siis eivät jää mieleen kun ei kiinnosta.

Muistan vaikka ei kiinnostaisikaan muistaa kaikkien ihmisten juttuja.

No eikös tämä ole lähinnä sinun ongelmasi?

Älypuhelin ja tekoäly ovat mädännyttäneet aivot. Ei muisteta enää mitään.

Joillakin on hyvä muisti ja joillakin huonompi, ei siitä kannata vetää sen kummempia johtopäätöksiä. Itselläni on ihan supermuisti ja muistan jokaisen tapaamani ihmisen jopa vuosien takaa ja pitkälti myös käytyjä keskusteluja. En tietenkään sanatarkasti, vaan aiheittain ja tosiaan kaukaakin.

Joskus tästä tulee vähän creepy olo kun itse näen jatkuvasti ihmisiä jotka tunnistan ihan satunnaisestakin kohtaamisesta vuosien takaa. Tekisi mieli mennä tervehtimään mutta tajuan nopeasti että hän ei yhtään tunnista eikä muista minua. Todennäköisesti ajattelisi että olen joku stalkkeri jos menisin sanomaan että moi, juteltiin baarissa kerran vuonna 97.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni luottaa siihen, että ei se toinen muista. Huomaan, kuinka joidenkin tarina ja jutut muuttuvat vuosien saatossa.

 

Koskaan kuullut smal talkista?

Kyllä, miten liittyy aiheeseen?

Just siten.

Sen näkee jo silmistä, kuka on tuollainen rasittava tyyppi.

Hyviä kommentteja ja tunnistan itseni:

Joskus jälkeenpäin sanon, että "sinähän sanoit kerran, että ....". Toinen suuttuu siiitä ja sanoo, "en varmaan ole sanonut noin ...".

Sitten taas, toinen keskustelukumppani sanoo mulle tuon saman, enkä muista sanoneeni.

Lie sitten ihan normaalia???

 eikö ap ymmärrä että hänen huu haa sepustuksensa ei todella kiinnosta muita. kahdelle paasaajalle olen vihdoin sanonut ajattele mitä p jauhat pidä turpasi kiinni. tai tulee turpaan. ovat olleet hyvin pöyristyneitä jopa muille valittaneet ja saaneet naurut mattihan sanoi totuuden kiertävät hyvin kaukaa valittavat että on minun vika kun ystävät "p jauhannan kuulijatkin katosivat" nämäkin alkoivat väittämään että minä muka olin joskus sanonut nii ja näin jostakin ihmisestä. en varmaan ollut oikeita ystäviäni haukkunut.

En muista turhia keskusteluja ja vaikka muistaisin, niin väittäisin toisin. Sillä tavalla saa sen muistajan ihmettelemään, että miksi en muista ja voin todeta, että ei kaikkea kannata muistaa, turhanpäiväiset jutustelut on turhanpäiväistä jutustelua.

Kyllähän tämä riippuu myös siitä, miten paljon ihmisiä ylipäätään näkee. Ei millään voi muistaa, jos juttelee paljon uusien ihmisten kanssa.

Kyllä pääpiirteissään muistan. En välttämättä muista esimerkiksi sitä, milloin jostain asiasta on puhuttu, mutta muistan että se on kerrottu minulle.

Jotkut kavereistani saattavat unohtaa tosi isojakin asioita, joista on puhuttu. Esim. kerroin kaverilleni olevani rakastunut yhteen mieheen. Keskustelimme asiasta paljon. Joitakin vuosia myöhemmin samasta miehestä tuli uudelleen puhetta, koska hän oli yllättäen ollut julkisuudessa. Silloin huomasin, että kaverini muisti minun puhuneen tästä miehestä jotain, mutta hän ei yhtään muistanut mitä. Eikä tässä ollut kyse mistään ohimenevästä jutusta, vaan ns. elämän suuresta rakkaudesta.

"Hyvä" kaveri soittaa usein.  Puoliso joskus kysyy mitä asiaa hänellä oli kun niin pitkään puhelu kesti.  Yleensä vastaukseni on "enpä kyllä muista"

Tosiasiassa mietin ihan muita asioita kun kertoo vaan tekemisiään ja tekemättä jättämiä.  Ei liiemmin suunvuoroa tule.

nämä ihme höpöttäjät kuvittelevat että muita kiinnostaa tai jopa rekisteröivät heidän höpötykset. kummelissa tämäkin oli tuotu julki tosi konkreettisesti.

Muistan, enkä ole itse kova höpöttelijä, mulla vaan jää mieleen useimmat keskustelut ja myös kasvomuistini on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

nämä ihme höpöttäjät kuvittelevat että muita kiinnostaa tai jopa rekisteröivät heidän höpötykset. kummelissa tämäkin oli tuotu julki tosi konkreettisesti.

Jos puhuu jotain, on ihme höpöttäjä? Sinä ainakin taidat olla hiljaista sorttia ja siksi pidät juuri sitä parempana kuin ihme höpöttäjiä. Mitähän siitäkin tulisi kun kaikki jurnottaisivat hiljaa kaiken aikaa.

Tottakai muistan. Olen hämmentynyt jos olen puhunut jonkin kanssa asiasta x eikä toinen muista koko keskustelua. Ehkä neuroryypilliset ei kovin tarkasti kuuntele mitä toinen sanoo jos keskustelu on heille enemmän sosiaalista touhua kuin tiedonsiirtoa. 

meidän talo kyylä mummo lopetti höpötykset  kun sanoin minulla on kiire kuulusteluun voi tulla vankila tuomiokin. päivystää  ulko oven pielessä kun joku tulee uhriksi sitten aloittaa sen päiväinen paasaaminen yleensä naapureista ja nyky hallituksesta.

Yllätyksiä on tullut. Aikoinani kävin juttelemassa yhden papin kanssa ehkä noin viiden vuoden ajan. Kahdeksan vuotta myöhemmin se asia, josta olimme puhuneet, tuli uudelleen ajankohtaiseksi. Halusin puhua sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää mistä puhutaan ja jolle en joudu kertomaan kaikkea alusta alkaen, joten varasin keskusteluajan samalle papille. Hän oli siirtynyt toiseen seurakuntaan ja jouduin matkustamaan sinne, mutta ajattelin sen olevan sen arvoista, vaikka rahat olivat tosi vähissä. No, se pappi muisti kyllä minut, mutta hän ei muistanut yhtään mitään niistä asioista joista olimme puhuneet, joten keskustelu ei sujunut ollenkaan niin kuin olin ajatellut. Olisi edes kertonut etukäteen ettei muista, niin minun ei olisi tarvinnut nähdä turhaa vaivaa keskustelun eteen.