Aloitekyvytön lapsi kylässä

mittasuhteisiin. Heti kun annatte lapsiparan olla, se pikku hiljaa tulee mukaan omaan tahtiinsa.

Ei edelleenkään mene mun jakeluun, että terve lapsi vain istuu toista tuntia, vaikka vähän ujostuttaisikin.

ap

Eikö ole todellakin ihan selvä, että lasta ujostuttaa. Ja ujo lapsi lämpenee omaa tahtiaan, kunhan saa ensin tarkkailla rauhassa.

on käydä päälle kuin yleinen syyttäjä. Antakaa sen olla. Se ei taatusti tee mitään mihin sitä maanitellaan.

Viime kesänä mökkiolosuhteet - siis paikan vaihdos - sai aikaan sen, että ko. lapsi ja hänen isompi sisaruksensa käytännöllisesti katsoen istuivat sohvalla viikon. Meidän lapset viuhtoivat pitkin metsiä innoissaan. (Silloin ne omat vanhemmat oli mukana.)

ap

Oikein paistaa läpi kuinka mielestäsi omat metsissä riehuvat lapsesi ovat ainoa oikea ihmislajin muoto. Kaikki ei vaan ole temperamentiltään samanalaisia.

Inhottavaa, kun kerrot 5-vuotiaasta lapsesta tuollaista!



Mitä jos hän vain yksinkertaisesti on todella ujo tai hän saattaa jopa pelätä sinua tai ehkä kenties villejä lapsiasi? Oletko ajatellut, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia?



Suosittelen tutustumaan sellaiseen aiheeseen kuin lasten psykologia!

Kohtuus kaikessa tietysti, mutta taitolaji sekin!

Tuskin toisivat lasta enää toiste luotasi. Sinusta puuttuu rakkaus ja empatia. Ko. lapsi varmaan KAIPAA VANHEMPIAAN. Hyvänen aika, hän on vasta 5-vuotias! Ehkä hän kaipaa oman äidin lämpöistä syliä, sinä olet hänelle vain tuttu täti, kylmä verrattuna omaan suloiseen äitiin.



Järkyttävää, että olet noin epäempaattinen.



Olen muuten itse ollut lapsena todella ujo ja nyt aikuisena täysin päinvastainen; ekstrovertti joka nauttii esim. esitelmän pitämisestä täpötäydelle auditoriolle yms. Anna lapsen olla niinkuin hänestä tuntuu hyvältä.

Olen tosiaan huolestununeena miettinyt, miten näiden sukulaislasten käy elämässä, kun aina tarvitsevat jonkun (äidin) pitelemään kädestä ja opastamaan, ennen kuin tarttuvat toimeen. Tosiaan vanhempi sisaruskin on samanlainen, vaikka on jo alakoulun viimeisillä luokilla. Jotain itsenäisyyttä minusta siinä vaiheessa pitäisi olla, vaikkapa sen verran, että osaisi itse kaataa itselleen maitolasin.



Joo, on hienoa että lapsi osaa olla paikoillaan - vaikkapa keskittyneenä johonkin - mutta että vain apaattisesti ON, se on minusta outoa.

ap

ei kiinnosta keksiä mitään kivaa pienelle?

Onko vika varmasti lapsessa vai voisitko kenties myös puolestasi vilkaista peiliin?? Ehkäpä tapanne painostaa lasta mukaan ei ole oikea, onko sinulle juolahtanut mieleen koittaa jotakin muuta keinoa? Olet sentään aikuinen ja teilla " hoidossa" 5-vee lapsi!

Siksi istuu hiljaa tekemättä mitään. Antakaa olla omissa oloissaan, kysy välillä että onko ikävä äitiä ja isää? Ja sitten lohduttelet, että ei se mitään, se on ihan ok ikävöidä vanhempiaan.

Ap kuulostaa niin kamalalta akalta, että varmaan istuisin itsekin hiljaa.



Sinä et sitä lasta saa liikkeelle pakottamalla ja pistämällä omat pentusikin pakottamaan, pahennat hänen oloaan vain satakertaisesti!



Miten aikuinen ihminen voikin olla noin sanoinkuvaamattoman tyhmä?

Kaikenlaisia eri keinoja ja taktiikoita tässä nyt on koetettu. Monet teistä väittävät, että pitäisi vain antaa olla, mutta ihan totta tunnen tämän lapsen ja tiedän, että siinä tapauksessa hän on ja istuu, kunnes tullaan huomenillalla hakemaan.



Omat lapset ovat käyneet ihan ystävällisyyttään hakemassa toista mukaan, kertaakaan en ole kehottanut heitä mihinkään.

ap

Tuskin se siinä jaksaa koko iltaa nököttää? ja vaikka nökättäis, niin mitä sitten. Juttele välillä, pyydä syömään jne.



Sä itse taas vaikutat ihan kamalalta akalta. Viittii aikuinen ihminen morkata pientä lasta, joka ihan selvästi on nyt jotenkin lukossa, ujostelee ja varmasti olis mieluiten omassa kodissaan.

Jätimme oman lapsemme sukulaisiin yökylään, haemme hänet sieltä illalla. Nyt hän siellä istuu jäykkänä kauhusta sohvalla kun tämä Ihmeperhe ympärillä yrittää parhaansa mukaan hänen mielenrauhaansa järkyttää. Mikä avuksi?

Kunhan saa hetken olla rauhassa, niin lähtee mukana leikkimään yms.. PAITSI kun kylässä on eräs sukulainen. Poika käyttäytyy aivan kuten toi sun sukulaislapsi, ap. Lapsi ei vaan tykkää siitä sukulaisesta. Tunne teitaa olla molemminpuolinen, vaikka tuo " aikuinen" yrittääkin sitä kovasti peitellä.. Ja lapsihan vaistoaa! Niin, että ap, katoppa peiliin. taidat olla aika kotka!

Olin hyvin ujo, enkä ilman tutun vanhemman (omat vanhemmat) läsnäoloa halunnut riehua ja leikkiä normaalisti.

Olin aivan normaaliälyinen ja huomasin kyllä aikuisten ja lasten pilkallisen asenteen, kun en uskaltanut revitellä kuten muut. Ihan hyvin saatoin istua hiljaa tuntikausia odottaen vanhempien tuloa, ihan vain siksi koska heidän kanssaan tunsin olevani turvassa, vaikka joku toinen aikuinen olisikin ollut tuttu.



Kuitenkin minusta kasvoi itsenäinen aikuinen. Muutin kotoa 17-vuotiaana ja kykenen huolehtimaan itsestäni ja kanssakäymään normaalisti kaikkien kanssa.

Anna siis omien lapsiesi riehua miten tykkää, mutta tajua se että jotkut ovat maltillisempia, ujoja ja arkoja, mutta silti tajuavat mitä ympärillä tapahtuu.

mulla on 3 vuotias tyttö, joka on hirvee touhottaja ja höpöttäjä kun on tuttujen seuras. heti kun tulee vieraampia tai on ilman vanhempia, on tosi ujo (ei arka). ja mua ärsyttää aivan suunnattomasti, että sitä ujoutta päivitellään ja liiotellaan. rauhotu ap.!!!!