Lue keskustelun säännöt.
Aloitekyvytön lapsi kylässä
07.04.2007 |
Minulla on 5-vuotias sukulaislapsi kylässä (hoidossa) huomiseen. Leikki kivasti meidän lasten kanssa niin kauan, kuin omat vanhemmat olivat paikalla. Jäätyi sillä sekunnilla, kun he poistuivat. On nyt puolitoista TUNTIA istunut sohvalla eikä halua tehdä mitään. Ollaan lasten kanssa houkuteltu lukemaan, pelaamaan ja piirtämään, mutta mikään ei käy. Tulen hulluksi ja niin näköjään lapsenikin. Miten kenenkään ipana VOI OLLA noin aloitekyvytön???
Kommentit (41)
ole tuollainen sohvalla istuskelija. Ihan turhaa täällä haukutte aloittajaa jos lapsi on tuollaiseksi opetettu. Enemmän vaan kyläilyä lapselle ja vaikka niitä kerhoja ettei mene kiville sitten kun aloittaa koulun. Siellä kun ei hyväll katsota jos vain möllötetään eikä mihinkään osallistuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettyä miten lapsi opeteaan ujoksi!?
On hieman eri tilanne olla tarhassa kuin esimerkiksi jonkun aikuisen kanssa kahdestaan. Se on LUONNEkysymys eikä mikään kotoa opittu juttu.
Tekö sitten opetatte lapsenne kurittomiksi ja villeiksi riehujiksi?! Ainakin aiemmin täällä on valitettu että jotkut vain ovat hankalampia, mutta näköjään se onkin kasvatuskysymys.
missään vaan ollaan vaan kotona. Ikinä ei kannusteta leikkimään toisten kanssa vaan aina annetaan jäädä yksin nurkkaan virumaan. Ei edes yritetä sosiaalistaa. Sillä niitä ujoja, aloitekyvyttömiä lapsia tulee.
Vierailija:
missään vaan ollaan vaan kotona. Ikinä ei kannusteta leikkimään toisten kanssa vaan aina annetaan jäädä yksin nurkkaan virumaan. Ei edes yritetä sosiaalistaa. Sillä niitä ujoja, aloitekyvyttömiä lapsia tulee.
Miten tämä selittää sen, että vanhempiensa läsnä ollessa leikkii aivan normaalisti, kyläilee ja touhuaa? Vai onko se vain vanhempien pakottamaa näytöstä, kun todellisuudessa häntä pidetään yksin virumassa nurkassa?
kirjoituksia lasten tempperamenteista, ja opetelkaa arvostamaan erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä lapsi käynyt kerhoissa? Ollut missään ilman vanhempiaan? Tunteeko tämä lapsi olevansa olemassa ilman vanhempiaan? Onko oikeasti mielestäsi normaalia että lapsi jähmettyy ilman vanhempiaan ja ei pysty osallistumaan mihinkään?
Meillä veli oli lapsena vilkas ja sosiaalinen. Minä puolestani olin todella ujo ja jähmetyin ilman vanhempiani. Yllätys, yllätys: Ihan yhtä paljon kyläiltiin ja kumpikin on oltu päiväkodissa yksivuotiaasta lähtien. sama juttu pätee monessa tuntemassani perheessä; joku lapsista voi olla paljon ujompi kuin toinen. Itse en voi sietää tällaista luonteenpiiretiden arvottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikin aivan normaalisti kotona ja tutuissa pakoissa kyläillessä. Kuitenkin heti jonkun vieraamman aikuisen siirryttyä " vastuuseen" oli hyvin ujo, enkä uskaltanut touhuta ihan normaalisti. Jotenkin aina itse tulkitsin vanhempien katseita enkä kehdannut riehua " normaalisti" .
Tätä jatkui vaikka kuinka pitkään!
Sitten kun aloin kyläilemään yksin kavereilla niin ihan normaalisti touhuttiin keskenään lasten kanssa, mutta heti jos piti jotain jutella kaverin vanhempien kanssa tai olla heidän kanssaan samassa huoneessa niin tulin tosi ujoksi!
En ole varma miksi, mutta aivan normaalit virikkeet minulla oli ja olin jopa tarhassa, jossa tätä ongelmaa ei ollut. Ehkä siksi koska se ei ollut " kenenkään koti" ja olimme kaikki lapset samassa arvossa.
Olen normaali sosiaalinen aikuinen, hyvät suhteet vanhempiini.
Itse muuten olin lapsena ujo ja nykyään se näkyy sillä tavalla, että en ole heti uudessa porukassa suuna päänä. Olen aika vilkaskin tutussa porukassa, mutta olen aika hiljainen, kun esim. aloitan uudessa työporukassa tms. Tästä on nimenomaan ollut elämässäni hyötyä, ei koskaan haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä ota lapsiraukkaa toiste hoitoon luoksesi kun olet tuollainen kusipää.
Itse olin lapsena yltiöpäisen ujo, mutta kyllä minusta normaliaikinen on silti tullut.
suuna päänä. Näitä tutkimuksia on tehty mm. kouluissa ja näistä hömppä tosi-tv-ohjelmista niin kuin selviytyjät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä veli oli lapsena vilkas ja sosiaalinen. Minä puolestani olin todella ujo ja jähmetyin ilman vanhempiani. Yllätys, yllätys: Ihan yhtä paljon kyläiltiin ja kumpikin on oltu päiväkodissa yksivuotiaasta lähtien. sama juttu pätee monessa tuntemassani perheessä; joku lapsista voi olla paljon ujompi kuin toinen. Itse en voi sietää tällaista luonteenpiiretiden arvottamista.
älä ota enää tätä lasta hoitoon.
Anna rauhassa olla ujo ja kasvaa omassa tahdissaan. Kaikkien ei tosiaan tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita, mutta kyllähän se tietysti elämää haittaa jos ei kykene normaalielämään. ujouteen saa aikuisena sitten kaikenlaista apua ihan lääkkeistä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viedä lastamme ap:n kaltaisen ihmisen luokse hoitoon.
Lapsemme ei edes ole ujo.
ei tu minustakaan ihan normaalilta kuulosta. Kyllä voi olla niin, että perheen sisäisissä suhteissa on tällä lapsella jotain pahasti pielessä. Ehkä hänen on annettu ymmärtää, että vain vanhempien kautta voi olla olemassa ja hänen äitinsä on jotenkin takertuvaa sorttia: tällöin lapsi ei uskalla olla itsenäisesti villi ja pitää hauskaa, koska pelkää alitajuisesti tasapainon järkkyvän.
Ei tuo nyt joka tapauksessa kuulosta ihan normaalilta että lapsi istuu tuntikausia apaattisena sohvalla. Eri asia olisi, jos istuisi rauhassa ja vaikka lukisi tai tarkkailisi muita, mutta jos tosiaan vaan istuu ja suunnilleen tuijottaa eteensä eikä reagoi oikein mihinkään niin ei kyllä hyvältä kuulosta. PItäisikö ap:n ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa, siis niin, että olet huolissasi heidän lapsestaan...
Joo ap kannattaa kertoa niille vahemmille että sillä lapsella on varmaan jou autismi kun istuu sohvalla ja lopetti leikit kun vanhemmat lähti.
Itsekin ihmettelisin jos meillä oleva lapsi juuttuisi sohvaan tuntikausiksi.
Tehän olette tuttuja entuudestaan joten lisää ihmettelyä entisestään.
Kyseessä voi olla juuri sellainen tilanne että ovat kovin riippuvaisia äidistään l. napanuora ei ole katkennut.
Toinen vaihtoehto on että lapsella on jokin neurologinen ongelma ja juuttuu ja lukkiutuu tilanteisiin, tunnen tällaisen tapauksen tai jopa kaksikin. Aikuiselle eivät puhu mutta lasten kanssa joten sano että kertoo asiat lapsellesi ja he toimivat välittäjinä.
Tilanne kuulostaa hankalalta.
että onpa saanut järjettömät mittasuhteet lapsen normaali käytös. Jollekin lapselle tämä voisi olla epänormaalia, jollekin toiselle aivan tavallista. Lapset voivat olla tuollaisia.
Aikuisen käytös tässä ihmetyttää!
Autismioireet tai neurologisesta häiriöstä johtuvat oireet ei kyllä yleensä ala vasta, kun vanhemmat poistuu:)
Suosittelen perehtymään alan kirjallisuuteen (esim. Keltikangas-Järvisen tempperamenttikirjoihin), niin voi sinullakin silmät aueta, että lapset ovat hyvin erilaisia. Ujoilla lapsilla on sitä paitsi todettu olevan aikuisina monia hyviä puolia, mm. empatiakyky ja sosiaalisten tilanteiden lukutaito.