Lue keskustelun säännöt.
Onko tapailusuhde ajan hukkaamista?
30.08.2025 |
Mietin omasta menneisyydestä. Olin 1,5 vuotta tapailusuhteessa mieheen, jolla oli avovaimo ja avoin liitto. Meillä oli mukavia hetkiä ja molemminpuolinen ihastuminen. Suhde tuli päätökseensä, kun oltiin viikonloppu Tallinnassa, yötä kylpylähotellissa, käytiin syömässä ja muutenkin oltiin kuin pariskunta. Matkan jälkeen minä menin yksin tyhjään kotiin ja tapailumiea omaan kotiinsa avovaimonsa luo. Silloin tuli tunne, että kun joskus olisi jollekin se tärkein ihminen. Heillä oli toisensa, joku jonka kanssa jakaa arkea, mutta minulla oli vain suhde.
Häntä ennen tapailin useampia miehiä, ja osa oli myös samanaikaisesti kuvioissa. Ajattelin silloin, että parempi, kun ei ole pakko sitoutua, eikä elää kenenkään kanssa. Niissä suhteissa oli kuitenkin yksi asia, joka ärsytti. Ne loppuivat. Yksi suhde loppui, kun mies sai työn toiselta puolelta Suomea ja muutti sinne. Toinen suhde loppui, kun hänellä ei ollut ikinä aikaa nähdä. Hän kysyi, voisinko minä seurustella. Sanoin, että en ainakaan hänen kanssaan, kun ei hän eihdi muutoinkaan nähdä juuri koskaan, ja hän teki myös ohareita. Kerran olin jo valmistamassa illallista, kun tuli viesti, että ei pääsekään. Eihän sellainen sovi, etenkään seurustellessa.
Olen miettinyt, kuinka monta vuotta minulla meni aikaa tavallaan hukkaan noissa suhteissa. Jos en minä ole toiselle se tärkein ihminen, siitä tulee ikävä tunne, ja jotenkin siellä taustalla kiukku, kun ei voi nähdä niin usein kuin haluaisi. Ne ihmiset, jotka itse elävät avoimessa suhteessa on se tärkein parisuhde olemassa, eivät vaan ymmärrä, että nämä heille vähemmän törkeät suhteet voivat olla jonkun ainoa suhde, jona pitäisi myös emotionaalisesti vastata tarpeisiin. Että minä en ole ihminen, jota tapaillaan silloin kun on aikaa ja omaan kalenteriin sattuu mahtumaan.
Ystävälleni kävi vähän aikaa sitten niin, että hän oli tapailusuhteessa, jossa mies ilmoitti, että hänelle tulee puolison kanssa vauva ja he ovat päättäneet sen takia sulkea suhteensa ainakin vuodeksi. Siis he ovat päättäneet, yhdessä. Vähän kuin tuo mies odottaisi, että ole siellä varalla vuosi, hän ottaa sitten yhteyttä, jos voidaan taas tapailla.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Tapailusuhde voi olla ajan hukkaa. Oma kokemus oli sellainen, että tapailin erästä komeaa, kiinnostavaa miestä vaikka miten pitkään. Hän sanoi, ettei ole oikea aika sitoutumiselle, mutta hän haluaa pitää minut tärkeänä osana elämäänsä, koska olen niin ihana. ----Tyytyy minuun sitten joskus ei ketään sopivampaa löydä.
Itsepä tyydyit häneen. Ihmiseen, joka sanoi ettei halua sitoutua juuri sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se turhaa jos haluaa parisuhteen. Voi tuota tehdä siihen asti kunnes löytyy se oikea.
On yksinkertaista. Että tuota voi tehdä kunnes löytyy se oikea. Ei ihminen voi toisen ihmisen puolesta päättää, että hänen pitää haluta pysyvä parisuhde juuri minun kanssani. Entäs kun ei ikinä löydy sitä oikeaa? Ja omasta kokemuksesta: eronnut ihminen lähtökohtaisesti on jo varovainen, ei huoli ketä tahansa, jos omat kokemukset parisuhteesta oli huonot. Jos haluaa parisuhteen, ei se pakottamalla onnistu kumpaankaan suuntaan, ei vaikka olisi maailman ihanin prinssi / prinsessa.
Minäpä löysin sen oikean. Mutta mä en harrastanut tapailusuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Hyi saata.. mikä teitä vaivaa. Mikä tässä on edes ongelma kun tiesit että hänellä on jo rakas ja sinä toimit hänen panonaan. Panot vaihtuu parin vuoden välein kun kyllästyttää ja haluaa vaihtelua. Onnea valitsemallesi tielle.
Tosiaan "rakas", luulisi tämän olevan sille kotona olevalle naiselle suurempi ongelma. Kynnysmattona kotona, nainen jonka puoliso juoksee huo raamassa niin kauan kuin pili pelittää? Kaikki hyvin, tuleehan se aina kotiin lopulta?
Onhan se silloin täyttä ajanhukkaa, jos itse haluaa sitoutuneen elämänkumppanin ja toinen haluaa vain tapailla ilman sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia (tai suunnitelmia on, mutta tapailukumppani ei ole osa niitä). En ymmärrä, miksi kukaan parisuhdetta haluava suostuu näihin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kumpa olisit kertonut tuolle avovaimolle sivusuhteesta, niin hänelläkään ei olisi mennyt enempää aikaa hukkaan tuohon surkeaan mieheen.
Sä et ymmärrä, mikä on avoin liitto. Nämä ovat huomattavasti yleisempiä kuin luulet. Niitä on aina ollut. Puoliso antaa luvan olla tekemisissä toistenkin kanssa. Entisaikaan niistä ei huudeltu, koska yleinen asenne oli tuomitseva. Minulla on isän puolelta 3 tätiä ja 2 setää. Näistä tädeistä vanhin on ukin sivusuhteesta. Mummo ja ukki elivät hiukan eri puolilla Suomea. He olivat menneet naimisiin ja oli maatila, mutta leivän ukki kävi hankkimassa pöytään ihan eri paikkakunnalta palkkatyössä. Hänellä oli siellä nuori kakkosvaimo. Mummon kanssa oli sellainen sopimus, että saa olla. Se vihkimätön kakkosvaimo sai tyttären, ja ukkini on hänet käynyt tunnustamassa omakseen. Sen jälkeen syntyi vielä 5 lasta mummon kanssa yhdessä. Mummo sanoi vanhana, että hänellä oli turvallinen olo, kun joku huolehti hänen miehestään, pesi pyykit ja laittoi ruokaa ja piti hyvänä. He eivät käytännön syistä voineet elää pelkän maatilan tuloilla. Talon rakennus oli kallista myös siihen aikaan. Minulla ei ole tietoa, missä vaiheessa he siirtyivät siihen, että asuvat vain yhden katon alla, eikä ukki ollutkaan enää töissä toisella paikkakunnalla. Luulisin, että siinä meni pidempään kuin 10 vuotta.
Tuollaisia pariskuntia on aina ollut, ja tiedän niitäkin, joilla molemmilla on ollut muita suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tapailusuhteella ole muuta funktiota kuin saada seksiä.
Tietysti on. Ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Ei kaikessa ole kyse aina vaan seksistä. Minulla ainakin oli tapailukumppani, jonka kanssa käytiin treffeillä, elokuvissa, syömässä, lasillisilla. Se oli lähempänä seurustelua kuin seksisuhdetta. Yksi syksy juostiin yhdessä, pitkiäkin lenkkejä pari kertaa viikossa. On kiva, kun on joku, jonka kanssa juosta yhdessä.
Juoksuseuraa saa muistakin kuin tapailumiehistä. Minä näen jatkuvasti kaksin tai isommassakin ryhmässä juoksevia ihmisiä, enkä luule heillä olevan suhdetta ja kimppaseksiä.
Sinullehan ne siellä huutaa, että hei, me jotka juostaan tässä yhdessä, meilläpä on suhde. Mitä toisten ihmisten suhteet edes kuuluu ulkopuolisille???! Minulla ei ole muita sääntöjä kuin että en tapaile varattuja. Avoin suhde on eri asia, jos toisen kumppani on antanut luvan. Kyllä minä teen suhteissani ihan mitä huvittaa enkä ala kysellä sinulta tai muiltakaan, onko sinulle soveliasta, jos käyn konsertissa tai juoksulenkillä tapailukumppanin kanssa. Vai onko se niin, että sen kanssa pitää harrastaa pelkkää seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se silloin täyttä ajanhukkaa, jos itse haluaa sitoutuneen elämänkumppanin ja toinen haluaa vain tapailla ilman sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia (tai suunnitelmia on, mutta tapailukumppani ei ole osa niitä). En ymmärrä, miksi kukaan parisuhdetta haluava suostuu näihin.
Eihän kaikki sitä parisuhdetta haluakaan, tai jos haluaa, niin ei välttämättä ihan perinteistä. Eron jälkeen esimerkiksi menee aikaa toipua, ja moni miettii, onko oikea aika uudelle parisuhteelle. Minusta se on juuri hyvä aika tapailla, käydä treffeillä, tutustua ihmisiin ilman sitoumuksia. Jos on lapsia, monesti on pelkästään hyvä, jos siihen ei tuoda samaan talouteen heti uutta isä- tai äitipuolta. Lapsille nuo on aina rajuja muutoksia. Uudella aikuisella on uudet säännöt ja odotukset. Lapsetkin hyväksyvät sen, jos äidillä tai isällä on uusi kaveri, mutta aina näistä ei tarvitse edes kertoa lapselleen. Voi tapailla silloin kun lapset ei ole kotona. Jos muuttuu vakavammaksi, sitten voi esitellä, että tässä on minun uusi mies/naisystävä.
Minun omat vanhemmat erosivat jo kun olin alle vuoden ikäinen. Kulissiavioliittoihmisiä olivat, ja virallinen avioero tuli vasta kun olin 5v. äitini sanoi, että kotiin ei tule uutta isää niin pitkään kuin minä asun kotona, eikä tullut. Hänellä oli ehkä 3 miesystävää, ja se viimeisin tapailusuhde kesti monta vuotta. Minä olin se, joka halusi tavata. Halusin nähdä, kuka on se tyyppi, joka saa äidin hyvälle mielelle. Hän oli minustakin todella mukava ihminen. Hänellä oli 3 lasta, jotka kai osittain asuivat hänen luonaan. Hän kysyi minulta, että onhan se minusta sopivaa, kun he 2 yksinäistä ihmistä viettävät välillä aikaa keskenään. Todella kohtelias ja kypsä kysymys. He kävivät myös ulkomaan matkoilla muutaman kerran, olisinko ollut lukiossa silloin ja minullakin oma poikaystävä.
Äitini elää kyllä nykyään saman katon alla miesystävän kanssa, mutta tämä on eri mies. Mietin joskus sitä, joutuuko vielä hoitajaksi sille miehelle, joka alkaa nyt jo olla raihnainen, 81 v., ja äitini on vasta 73 v. ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Juuri oli poiminut yksin 55 litraa mustikoita. Miesystävä ei enää metsässä pysty kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tapailusuhteella ole muuta funktiota kuin saada seksiä.
Tietysti on. Ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Ei kaikessa ole kyse aina vaan seksistä. Minulla ainakin oli tapailukumppani, jonka kanssa käytiin treffeillä, elokuvissa, syömässä, lasillisilla. Se oli lähempänä seurustelua kuin seksisuhdetta. Yksi syksy juostiin yhdessä, pitkiäkin lenkkejä pari kertaa viikossa. On kiva, kun on joku, jonka kanssa juosta yhdessä.
Juoksuseuraa saa muistakin kuin tapailumiehistä. Minä näen jatkuvasti kaksin tai isommassakin ryhmässä juoksevia ihmisiä, enkä luule heillä olevan suhdetta ja kimppaseksiä.
Seksiäkö sinä mietit kun näet juoksevia ihmisiä... ja koet moraalista ylemmyyttä? Jos jotkut tapailee toisiaan, ja tekee yhdessä kivoja asioita, niin miten se sinua hiertää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tapailusuhteella ole muuta funktiota kuin saada seksiä.
Tietysti on. Ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Ei kaikessa ole kyse aina vaan seksistä. Minulla ainakin oli tapailukumppani, jonka kanssa käytiin treffeillä, elokuvissa, syömässä, lasillisilla. Se oli lähempänä seurustelua kuin seksisuhdetta. Yksi syksy juostiin yhdessä, pitkiäkin lenkkejä pari kertaa viikossa. On kiva, kun on joku, jonka kanssa juosta yhdessä.
Juoksuseuraa saa muistakin kuin tapailumiehistä. Minä näen jatkuvasti kaksin tai isommassakin ryhmässä juoksevia ihmisiä, enkä luule heillä olevan suhdetta ja kimppaseksiä.
Aivan. Suljet siis pois sen vaihtoehdon, että nuo saattaa tapailla toisiaan. Jos minulle tulisi lenkillä vastaan vaikkapa Sanna Marin jonkun urheilijakomistuksen kanssa lenkkeilen, suorastaan toivoisin, että toivottavasti on muutakin kuin lenkkiseuraa. Nuoret, kauniit ihmiset. Toista se on meillä 50+ v. punkeroilla, ei meidän seuraan komeat ja urheilulliset tuppaudu ainakaan jonoksi asti,
Juoksuseuraa saa muistakin kuin tapailumiehistä. Minä näen jatkuvasti kaksin tai isommassakin ryhmässä juoksevia ihmisiä, enkä luule heillä olevan suhdetta ja kimppaseksiä.