Lue keskustelun säännöt.
Onko tapailusuhde ajan hukkaamista?
30.08.2025 |
Mietin omasta menneisyydestä. Olin 1,5 vuotta tapailusuhteessa mieheen, jolla oli avovaimo ja avoin liitto. Meillä oli mukavia hetkiä ja molemminpuolinen ihastuminen. Suhde tuli päätökseensä, kun oltiin viikonloppu Tallinnassa, yötä kylpylähotellissa, käytiin syömässä ja muutenkin oltiin kuin pariskunta. Matkan jälkeen minä menin yksin tyhjään kotiin ja tapailumiea omaan kotiinsa avovaimonsa luo. Silloin tuli tunne, että kun joskus olisi jollekin se tärkein ihminen. Heillä oli toisensa, joku jonka kanssa jakaa arkea, mutta minulla oli vain suhde.
Häntä ennen tapailin useampia miehiä, ja osa oli myös samanaikaisesti kuvioissa. Ajattelin silloin, että parempi, kun ei ole pakko sitoutua, eikä elää kenenkään kanssa. Niissä suhteissa oli kuitenkin yksi asia, joka ärsytti. Ne loppuivat. Yksi suhde loppui, kun mies sai työn toiselta puolelta Suomea ja muutti sinne. Toinen suhde loppui, kun hänellä ei ollut ikinä aikaa nähdä. Hän kysyi, voisinko minä seurustella. Sanoin, että en ainakaan hänen kanssaan, kun ei hän eihdi muutoinkaan nähdä juuri koskaan, ja hän teki myös ohareita. Kerran olin jo valmistamassa illallista, kun tuli viesti, että ei pääsekään. Eihän sellainen sovi, etenkään seurustellessa.
Olen miettinyt, kuinka monta vuotta minulla meni aikaa tavallaan hukkaan noissa suhteissa. Jos en minä ole toiselle se tärkein ihminen, siitä tulee ikävä tunne, ja jotenkin siellä taustalla kiukku, kun ei voi nähdä niin usein kuin haluaisi. Ne ihmiset, jotka itse elävät avoimessa suhteessa on se tärkein parisuhde olemassa, eivät vaan ymmärrä, että nämä heille vähemmän törkeät suhteet voivat olla jonkun ainoa suhde, jona pitäisi myös emotionaalisesti vastata tarpeisiin. Että minä en ole ihminen, jota tapaillaan silloin kun on aikaa ja omaan kalenteriin sattuu mahtumaan.
Ystävälleni kävi vähän aikaa sitten niin, että hän oli tapailusuhteessa, jossa mies ilmoitti, että hänelle tulee puolison kanssa vauva ja he ovat päättäneet sen takia sulkea suhteensa ainakin vuodeksi. Siis he ovat päättäneet, yhdessä. Vähän kuin tuo mies odottaisi, että ole siellä varalla vuosi, hän ottaa sitten yhteyttä, jos voidaan taas tapailla.
Kommentit (70)
Treffailin seksin merkeissä miestä, joka oli eronnut ja kantoi ison vastuun aikuistuvista lapsistaan. Siinä sivussa teki maataloustöitä, auttoi sukuaan jne, ja viihtyi paljon kotona. Oikein kiva mies, vaikka vähän oma -ja kovapäinen.
Hänelle oli tärkeää päästä pois kotinurkista aikuiseen seuraan ja saada vähän läheisyyttä. Kumpikaan ei etsinyt varsinaista seurustelua. Emme viettäneet yhteisiä öitä, vaikka joskus olikin tarkoitus.
Pistin suhteen telakalle mm. koska sopivan hetken odotus ja varallaolo turhautti. Satuin myös tutustumaan mieheen, jonka kanssa heräsi oikein tunteitakin. Voimme viettää enemmän aikaa keskenään, vaikkakin sitoutumatta. Hän on kaipaamani menokaveri.
Ensimmäinen mieskin tuntui kiintyneen, mutta olisi ollut väärin (kaikkia kohtaan) roikuttaa häntä mukana kuviossa. Ennen lasten aikuistumista ei tilanteeseen olisi ollut muutosta. En vielä tiedä, jatkuuko juttu joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tapailusuhteella ole muuta funktiota kuin saada seksiä.
Tietysti on. Ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Ei kaikessa ole kyse aina vaan seksistä. Minulla ainakin oli tapailukumppani, jonka kanssa käytiin treffeillä, elokuvissa, syömässä, lasillisilla. Se oli lähempänä seurustelua kuin seksisuhdetta. Yksi syksy juostiin yhdessä, pitkiäkin lenkkejä pari kertaa viikossa. On kiva, kun on joku, jonka kanssa juosta yhdessä. Eikä meistä kumpikaan halunnut seurustella. Minä en siksi, että olin valmistumassa opinnoista jo keväällä ja muuttamassa pois, niin en halunnut sitoutua seurustelemaan. Hän taas sanoi, että hän viihtyy sinkkuna, ja taustalla oli dramaattinen ero exästään. Onko se sitten niin kauheaa, jos kaksi ihmistä tapailee omasta tahdostaan, eikä halua seurustella virallisesti?
Sosiaalisia ja emotionaalisia tarpeitaan voi täyttää muillakin tavoilla, kuin sukuelimiä hinkuttamalla. Todella moni ihminen on ihan tyytyväinen elämäänsä ystävien tai vaikka harrastustensakin kanssa. Se että meis kiristää sinulta "seksiä" eli parittelua antaakseen muita sosiaalisia asioita, kuten seuraa, hellyyttä ja rakkautta, kertoo siitä että sinun olisi varmaan aika etsiä muuta, kuin miesseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen on kakkonen. Kun siihen lähtee, ne tosiasiat pitää ymmärtää ja hyväksyä. Sen jolla avio/avoliitto toisaalla ei tarvitse sen kummemmin ymmärtää sivusuhteen olosuhteita. Tietää ne tietysti muttei edellytä mitään. Tuo on sopimuskysymys ja kakkonen on aina alisteisessa asemassa.
Ei tietenkään ole noin yksiselitteinen asia. Sinun käsityksesi perustuu siihen, että jos joillain on primäärisuhde, se kestää kunnes kuolema erottaa. Tule nyt 2020-luvulle! Ei avoin liitto ole keskimäärin sen kestävämpi kuin suljettu liitto. Ihmiset voivat erota, se on meidän jokaisen vapaa valinta. Ehkä joskus entisaikaan on ollut niin, että ei tule eroja, ei silloinkaan, vaikka olisi lähdetty jo eri teille, niin nimet on paperissa.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on provo mutta kyllähän sinä ja ystäväsi olette tienneet alusta asti olevanne kakkosia ja ainoastaan yhden tarpeen täyttäjiä kun olette lähteneet suhteisiin varattujen kanssa. Miksi siis kysyä saati edes ihmetellä asiaa. Koska itsekunnioitusta ei teillä ole näkyy se käytöksessänne myös ei varattujen kanssa ja olette heillekin vain tarpeen täyttäjiä. Ette vaimomatskuu.
Tässä tapauksessa oli kyseessä polyamoria, ei tavallinen 2-naisena olo. Näin sivusta huudellen.
Ihan sama asia. Petetään ja vaimo katsoo sormien läpi. Aina tuollaisia miehiä on ollut, kaiken maailman Panu Rajaloita. Ei kukaan emotionaalisesti terve nainen lähde tällaisiin kuvioihin.
Eikä noi suhteet välttämättä ole edes avoimia. Vaimo kotona ei vaan tiedä.
Esm aapeen tapauksessa ukko on voinut sanoa että on pakollinen työmatka.
Hyi saata.. mikä teitä vaivaa. Mikä tässä on edes ongelma kun tiesit että hänellä on jo rakas ja sinä toimit hänen panonaan. Panot vaihtuu parin vuoden välein kun kyllästyttää ja haluaa vaihtelua. Onnea valitsemallesi tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ne miehetkään ole varmaan kokeneet olleensa tärkeimpiä sinulle joita tapailit yhtäaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen on kakkonen. Kun siihen lähtee, ne tosiasiat pitää ymmärtää ja hyväksyä. Sen jolla avio/avoliitto toisaalla ei tarvitse sen kummemmin ymmärtää sivusuhteen olosuhteita. Tietää ne tietysti muttei edellytä mitään. Tuo on sopimuskysymys ja kakkonen on aina alisteisessa asemassa.
Ei tietenkään ole noin yksiselitteinen asia. Sinun käsityksesi perustuu siihen, että jos joillain on primäärisuhde, se kestää kunnes kuolema erottaa. Tule nyt 2020-luvulle! Ei avoin liitto ole keskimäärin sen kestävämpi kuin suljettu liitto. Ihmiset voivat erota, se on meidän jokaisen vapaa valinta. Ehkä joskus entisaikaan on ollut niin, että ei tule eroja, ei silloinkaan, vaikka olisi lähdetty jo eri teille, niin nimet on paperissa.
Siis mitä ihmettä? Miten sait tähän nyt eroamisen ympättyä? En ottanut eroamiseen kantaa millään tavalla eikä se edes varsinaisesti liity tähän. Pointtini oli että sivusuhteen asema on olla toisena. Varsinainen parisuhde tulee (yleensä) ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tapailusuhteella ole muuta funktiota kuin saada seksiä.
Ei mulla ainakaan ole se seksi päällimmäisenä mielessä, vaikka kyllä se kelpaa. Mulle on tärkeää, että on kaveri, joka ottaa välillä syliin, silittää ja pussaa. Ei tietysti ole mitään seurustelua vastaan, mutta molemmilla pitää sitten olla omat asunnot, oma rahatalous yms. Nuorena oli helppo löytää myös seurustelukumppaneita, joille tuo oli ok. Kun ikää tulee lisää, vaihtoehdot kapenee. Tapailusuhde on vain yksi mahdollisuus, enkä mä sano, että se kaikille sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta ei mutta heidän pitää ymmärtää että ovat niitä kakkosia eikä ihmetellä asiaa. Itseänsä kunnioittavat naiset eivät edes lähde kakkosiksi eivätkö ota miestä joka tuollaista tekee.
Tässä on nyt outo asetelma. Yleensä heillä joilla on avoin suhde, on avoimet välit, ja molemmilla puolisoilla voi olla muita kumppaneita. Se avoin suhde on sopimus. Tunnen yhden pariskunnan, jossa nainen on bi. Heillä on ollut avoin suhde aina, niin pitkään kuin ovat olleet yhdessä. Jos ei olisi, bi-seksuaalisuutta oli mahdotonta toteuttaa olematta pettäjä.
Tuo selitys ontuu. Miksi juuri siksi pitää olla sivusuhde että pääsee toteuttamaan bi-seksuaalisuuttaan? Eihän se tarkoita sitä että pitäisi saada molempia sukupuolia aina ja koko ajan. Eihän heterotkaan avaa suhteitaan siksi että pä
Heille tuo tuntuu sopivan, joten miksi se närästää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on provo mutta kyllähän sinä ja ystäväsi olette tienneet alusta asti olevanne kakkosia ja ainoastaan yhden tarpeen täyttäjiä kun olette lähteneet suhteisiin varattujen kanssa. Miksi siis kysyä saati edes ihmetellä asiaa. Koska itsekunnioitusta ei teillä ole näkyy se käytöksessänne myös ei varattujen kanssa ja olette heillekin vain tarpeen täyttäjiä. Ette vaimomatskuu.
Tässä tapauksessa oli kyseessä polyamoria, ei tavallinen 2-naisena olo. Näin sivusta huudellen.
Ihan sama asia. Petetään ja vaimo katsoo sormien läpi. Aina tuollaisia miehiä on ollut, kaiken maailman Panu Rajaloita. Ei kukaan emotionaalisesti terve nainen lähde tällaisiin kuvioihin.
Eikä noi suhteet välttämättä ole edes avoi
Ei pidä lähteä suhteisiin, joissa epäilee, että se kumppani on pettäjä. Avoin liitto tarkoittaa sitä, että niistä muista suhteista kerrotaan kotona. Joskus jos toinen suhde on vakaa, voidaan myös tavata. Aina voi pyytää, että varmistapa siltä avovaimolta/avomieheltä, että meidän tapailu sopii hänelle. Sen voi tehdä vaikka tekstarilla, jos ei soita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen on kakkonen. Kun siihen lähtee, ne tosiasiat pitää ymmärtää ja hyväksyä. Sen jolla avio/avoliitto toisaalla ei tarvitse sen kummemmin ymmärtää sivusuhteen olosuhteita. Tietää ne tietysti muttei edellytä mitään. Tuo on sopimuskysymys ja kakkonen on aina alisteisessa asemassa.
Ei tietenkään ole noin yksiselitteinen asia. Sinun käsityksesi perustuu siihen, että jos joillain on primäärisuhde, se kestää kunnes kuolema erottaa. Tule nyt 2020-luvulle! Ei avoin liitto ole keskimäärin sen kestävämpi kuin suljettu liitto. Ihmiset voivat erota, se on meidän jokaisen vapaa valinta. Ehkä joskus entisaikaan on ollut niin, että ei tule eroja, ei silloinkaan, vaikka olisi lähdetty jo eri teille, niin nimet on paperissa.
Siis mitä ihmettä? Miten sait tähän nyt eroamisen ympättyä? En ot
Varsinainen parisuhde voi myös loppua. Eihän se ole millään tavalla sanottu, että se kestää loppuelämän. Ihan noin vaan vinkkinä. Minun isälläni oli avopuoliso ja sen lisäksi miesystävä, mutta lopulta hän muutti sen miesystävän luo. He olivat tapailleet jo vuosia ennen sitä. Se nyt vaan on niin, että jos pitää sekä miehistä että naisista, niiden välillä valitseminen voi vaihdella eri iässä. Tarkoitan sitä että kun on pieniä lapsia ja ydinperhe, moni haluaa elää sitä arkea. Kun lapset kasvaa, joku tapailusuhde saattaakin muuttua sellaiseksi, että siinä syttyy suurempi rakkaus. Rakkaudesta ihmissuhteista on enemmän kysymys kuin sopimuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tapailusuhteella ole muuta funktiota kuin saada seksiä.
Ei mulla ainakaan ole se seksi päällimmäisenä mielessä, vaikka kyllä se kelpaa. Mulle on tärkeää, että on kaveri, joka ottaa välillä syliin, silittää ja pussaa. Ei tietysti ole mitään seurustelua vastaan, mutta molemmilla pitää sitten olla omat asunnot, oma rahatalous yms. Nuorena oli helppo löytää myös seurustelukumppaneita, joille tuo oli ok. Kun ikää tulee lisää, vaihtoehdot kapenee. Tapailusuhde on vain yksi mahdollisuus, enkä mä sano, että se kaikille sopii.
Perheensä aikuiseksi pyörittäneille, itsellisille ihmisille oikein hyvä vaihtoehto. Elämä ja suhteet voi vielä hyvin muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tapailusuhteella ole muuta funktiota kuin saada seksiä.
"Tapailun" funktio on tutustua toiseen ihmisenä. Seksuaalinen hyväksikäyttö, seksisuhteet, h uorinteko, h uoruus, prostituutio, jne. ovat ihan eri asioita.
Juuri näin. Minusta on outoa pitää tapailusuhdetta suhteena, jossa ainoa päämäärä on seksi. Hyvin moni ihminen tapailee ennen kuin alkaa olla parisuhteessa. Ja varmaan yhtä moni päätyy tapailemaan myös silloin kun ei halua parisuhdetta. Seksisuhde on eri asia, koska se pyörii yhden asian ympärillä. Joillekin se voi sopia, mutta minulle ei. En yhtään ole sitä tyyppiä, joka odottaa haarat levällään puolen tunnin tapaamista, enkä saa siitä mitään, vaikka olisin kuinka puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole aiemmin miettinyt, mutta onhan se itsekästä, jos suhde on noin, että joku on aina se toinen tai kolmas tai neljäs. Miksei hän voi ikinä olla se ykkönen ja tärkein. Helppohan sen on olla, jolla on vakiintunut parisuhde, tuntee sen kumppaninsa läpikotaisin ja voi yhdessä suunnitella yhteistä elämää. Jossain on sitten joku, jota vain tavataan silloin tällöin. Tai useampia, joita tavataan silloin tällöin. Vaikka se olisi sovittu parisuhteessa, että molemmilla saa olla muitakin suhteita, onhan ne ihmiset aika itsekkäitä, kun tuolta kannalta asiaa miettii. Että heidän parisuhde on se tärkein kultamuna, jota vaalitaan ja muille annetaan jotain joskus.
Tuon takia en seurustele polyjen tai muiden monisuhteilijoiden kanssa, enkä panosta miehiin jotka eivät panosta minuun. On kiva olla jonkun ykkönen ja laittaa myös omat munat yhteen koriin :)
On se turhaa jos haluaa parisuhteen. Voi tuota tehdä siihen asti kunnes löytyy se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on provo mutta kyllähän sinä ja ystäväsi olette tienneet alusta asti olevanne kakkosia ja ainoastaan yhden tarpeen täyttäjiä kun olette lähteneet suhteisiin varattujen kanssa. Miksi siis kysyä saati edes ihmetellä asiaa. Koska itsekunnioitusta ei teillä ole näkyy se käytöksessänne myös ei varattujen kanssa ja olette heillekin vain tarpeen täyttäjiä. Ette vaimomatskuu.
Tässä tapauksessa oli kyseessä polyamoria, ei tavallinen 2-naisena olo. Näin sivusta huudellen.
Ihan sama asia. Petetään ja vaimo katsoo sormien läpi. Aina tuollaisia miehiä on ollut, kaiken maailman Panu Rajaloita. Ei kukaan emotionaalisesti terve nainen lähde tällaisiin kuvioihin.
Eikä noi suhteet välttämättä ole edes avoi
Niinpä, mies voi valehdella suhteestaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en seurustele polyjen tai muiden monisuhteilijoiden kanssa, enkä panosta miehiin jotka eivät panosta minuun. On kiva olla jonkun ykkönen ja laittaa myös omat munat yhteen koriin :)
Se olisikin jotain, kun joskus saisi olla se ykkönen ja ainoa ja tärkein ja rakkain. Avioeron jälkeen en itse ole ollut kenellekään se oikea. Huonoa en ota, väkivaltaa ei siedä yhtään, koska sitä oli jo yhdessä avioliitossa ihan tarpeeksi, enemmän henkistä kuin fyysistä. Jos tapaan jonkun kivan ihmisen, aina siinä käy niin, että hän ei kiinnostu tarpeeksi halutakseen pysyvää suhdetta. Se jää tapailusuhde ja sitten laimenee ja loppuu. Mitä tälle siis voi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
On se turhaa jos haluaa parisuhteen. Voi tuota tehdä siihen asti kunnes löytyy se oikea.
On yksinkertaista. Että tuota voi tehdä kunnes löytyy se oikea. Ei ihminen voi toisen ihmisen puolesta päättää, että hänen pitää haluta pysyvä parisuhde juuri minun kanssani. Entäs kun ei ikinä löydy sitä oikeaa? Ja omasta kokemuksesta: eronnut ihminen lähtökohtaisesti on jo varovainen, ei huoli ketä tahansa, jos omat kokemukset parisuhteesta oli huonot. Jos haluaa parisuhteen, ei se pakottamalla onnistu kumpaankaan suuntaan, ei vaikka olisi maailman ihanin prinssi / prinsessa.
Minulla menossa samantapainen "suhde". Kumpikin eronneita keski-ikäisiä. Haluamme pitää tämän helppona. Periaatteessa kumpikin tahoillaan vapaa tekemään mitä huvittaa. Näemme kuitenkin melko usein ja teemme paljon asioita joita seurustelevat ja ihan parisuhteessa elävät tekevät. Yksin on hyvä mutta yhteinen aika antaa voimia ja tekee hyvää kaikin tavoin.