Lue keskustelun säännöt.
Onko tapailusuhde ajan hukkaamista?
30.08.2025 |
Mietin omasta menneisyydestä. Olin 1,5 vuotta tapailusuhteessa mieheen, jolla oli avovaimo ja avoin liitto. Meillä oli mukavia hetkiä ja molemminpuolinen ihastuminen. Suhde tuli päätökseensä, kun oltiin viikonloppu Tallinnassa, yötä kylpylähotellissa, käytiin syömässä ja muutenkin oltiin kuin pariskunta. Matkan jälkeen minä menin yksin tyhjään kotiin ja tapailumiea omaan kotiinsa avovaimonsa luo. Silloin tuli tunne, että kun joskus olisi jollekin se tärkein ihminen. Heillä oli toisensa, joku jonka kanssa jakaa arkea, mutta minulla oli vain suhde.
Häntä ennen tapailin useampia miehiä, ja osa oli myös samanaikaisesti kuvioissa. Ajattelin silloin, että parempi, kun ei ole pakko sitoutua, eikä elää kenenkään kanssa. Niissä suhteissa oli kuitenkin yksi asia, joka ärsytti. Ne loppuivat. Yksi suhde loppui, kun mies sai työn toiselta puolelta Suomea ja muutti sinne. Toinen suhde loppui, kun hänellä ei ollut ikinä aikaa nähdä. Hän kysyi, voisinko minä seurustella. Sanoin, että en ainakaan hänen kanssaan, kun ei hän eihdi muutoinkaan nähdä juuri koskaan, ja hän teki myös ohareita. Kerran olin jo valmistamassa illallista, kun tuli viesti, että ei pääsekään. Eihän sellainen sovi, etenkään seurustellessa.
Olen miettinyt, kuinka monta vuotta minulla meni aikaa tavallaan hukkaan noissa suhteissa. Jos en minä ole toiselle se tärkein ihminen, siitä tulee ikävä tunne, ja jotenkin siellä taustalla kiukku, kun ei voi nähdä niin usein kuin haluaisi. Ne ihmiset, jotka itse elävät avoimessa suhteessa on se tärkein parisuhde olemassa, eivät vaan ymmärrä, että nämä heille vähemmän törkeät suhteet voivat olla jonkun ainoa suhde, jona pitäisi myös emotionaalisesti vastata tarpeisiin. Että minä en ole ihminen, jota tapaillaan silloin kun on aikaa ja omaan kalenteriin sattuu mahtumaan.
Ystävälleni kävi vähän aikaa sitten niin, että hän oli tapailusuhteessa, jossa mies ilmoitti, että hänelle tulee puolison kanssa vauva ja he ovat päättäneet sen takia sulkea suhteensa ainakin vuodeksi. Siis he ovat päättäneet, yhdessä. Vähän kuin tuo mies odottaisi, että ole siellä varalla vuosi, hän ottaa sitten yhteyttä, jos voidaan taas tapailla.
Kommentit (70)
Kaffebulla kirjoitti:
Ette ikinä löydä oikeaa rakkautta, jos jäätte tällaisiin kuvioihin, joissa olette vain käyttöesine ja hupia sille toiselle.
Lähtekää heti, jos huomaatte, että toinen ei ole tosissaan. Merkit on yleensä ilmassa hyvin nopeasti, jos ne osaa lukea. Älkää huijatko itseänne.
Mielenkiintoista ajattelua. Entäs jos ei löydä ihmistä, joka on tosissaan? Esim. 30-vuotiaalla pk-seudun sinkkunaisella on rajallinen määrä vaihtoehtoja, koska tätä ikäluokkaa olevia sinkkunaisia on HSL-alueella pilvin pimein, mutta miehiä ei. Tai ainakin jos odottaa, että sillä miehellä olisi koulutus ja työpaikka, eikä toisaalta taas päihdeongelmia. Maalla sitten taas toisin päin, että sinkkumiehiä valtavasti, naisista pulaa. Olen itsekin ollut tapailusuhteessa maaseudulla pienessä kylässä omakotitalossa asuneeseen mieheen. Nimenomaan siinä tapailusuhteessa, koska minulle olisi kauhistus, jos mies olisi alkanut vaatia muuttoa sinne pikkupaikkakunnalle työttömäksi hänen omakotitaloonsa huushollaamaan. Se ei riitä minulle, ja minusta tulisi katkera, nalkuttava akka niissä ympyröissä. Periaatteessa yhtä mahdollista olisi, että se ihana mies muuttaisi pk-seudulle, lähtisi pois kotoaan omakotitalossa ja aloittaisi uudenlaisen elämän, mutta kuinka usein käytännössä niin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku järkisuhde ja satunnainen kädenlämmin tapailu riittää, niin ei kai siinä sitten mitään.
Itselle ei koskaan olisi riittänyt muu kuin oikea rakkaus, ihmisen kanssa jolle olen ykkönen, ja joka haluaa olla juuri minun kanssani!
Jos olisin jäänyt katkeroittamaan itseäni tuollaisiin hyväksikäyttö-tapailusuhteisiin, en olisi nyt tässä. Luojan kiitos en jäänyt, vaan pidin pääni.
🇺🇦🇮🇱
Tapailusihde jää tapailusuhteeksi, jos sinä ei ole riittävästi intohimoa ja rakkautta. Jonkin aikaa viitsii yrittää tutustua toiseen ja tapailla, mutta jos ei sykähdytä syvemmin, ei siitä mitään pysyvämpää suhdetta synny. Ne hiipuvat pois omalla painollaan ja tapaamiset harvenevat ja loppuvat. Tai sitten voi sanoa, että ei tämä meidän juttu tunnu etenevän eikä ole riittävästi tunnetta. Sellaista minä en tunnista, että rakkaus iskee ensisilmäyksellä. Ei ole tapahtunut minulle, vaikka kohta 50 v. ikää.
Ihastun helposti, hullaannunkin, mutta vähitellen tutustumisen myötä alkaa huomata myös, miksi joku on tai ei ole minulle sopiva tai minä hänelle. Minä en ole enää lapsentekoiässä ja lapset jo isoja. Jos pysyvää parisuhdetta ajattelisi, niin kyllä sillä miehellä pitäisi olla kokemusta lapsista, mielellään omat lapset jo isoja, ja tasa-arvoinen suhtautuminen kodinhoitoon. Kenenkään äidiksi en tässä iässä enää ala. Helpompi pitää suhteet tapailuna, jossa ei sitouduta elämään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen on kakkonen. Kun siihen lähtee, ne tosiasiat pitää ymmärtää ja hyväksyä. Sen jolla avio/avoliitto toisaalla ei tarvitse sen kummemmin ymmärtää sivusuhteen olosuhteita. Tietää ne tietysti muttei edellytä mitään. Tuo on sopimuskysymys ja kakkonen on aina alisteisessa asemassa.
Ei tietenkään ole noin yksiselitteinen asia. Sinun käsityksesi perustuu siihen, että jos joillain on primäärisuhde, se kestää kunnes kuolema erottaa. Tule nyt 2020-luvulle! Ei avoin liitto ole keskimäärin sen kestävämpi kuin suljettu liitto. Ihmiset voivat erota, se on meidän jokaisen vapaa valinta. Ehkä joskus entisaikaan on ollut niin, että ei tule eroja, ei silloinkaan, vaikka olisi lähdetty jo eri teille, niin nimet on paperissa.
Siis mitä ihmettä? Miten sait tähän nyt eroamisen ympättyä? En ot
Heh. Että eikö ne normaalit suhteet sitten pääty ikinä eroon? Vain sivusuhteet? Kuinkas moni ihminen Suomessa eroaa? Sä siis kuvittelee oikeesti, että juu, tässä on nyt joillain parisuhde 50 vuotta ja ne sivusuhteet sitten on niitä jotka päättyy?
Kysyisin tämän kirjoittajalta pari asiaa:
1. Millä ns. rumemmalla sanalla mummosi kutsui kuvailemasi suhteen syntyvaiheita?
2. Kestikö mummosi raittiuslupaus myös aikuisiällä?
Mummon mielestä se suhde oli alkanut huorintekemisestä. Hän käytti sitä sanaa, koska ei hyväksynyt uskottomuutta. Mummo oli sellainen vanhan kansan ihminen.
Mummon raittiuspäätös piti ja jatkui hänen elämänsä loppuun asti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Mummo oli myös hyvin aktiivinen seurakuntatyössä ja osallistui vuosikymmenten kuluessa moniin kirkollisiin askareisiin.
Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia. Vaarikin oli hurskas mies, mutta jäyhempi, eikä samalla osallistunut kirkolliseen vapaaehtoistyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo on outoja juttuja. Mummot ja vaarit ja höpöhöpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo. Helpompi kun ei riiata ennen papin aamenta. Antaa vanhempien valita naapurikylästä puoliso, niin osuu oikeaan, ja neito sitten hellan ääreen ja mukuloita vääntämään. Eipä tule ongelmia tapailusuhteessa, kun ei kukaan saa tapailla ketään. Ensitreffit alttarilla.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin tämän kirjoittajalta pari asiaa:
1. Millä ns. rumemmalla sanalla mummosi kutsui kuvailemasi suhteen syntyvaiheita?
2. Kestikö mummosi raittiuslupaus myös aikuisiällä?
Mummon mielestä se suhde oli alkanut huorintekemisestä. Hän käytti sitä sanaa, koska ei hyväksynyt uskottomuutta. Mummo oli sellainen vanhan kansan ihminen.
Mummon raittiuspäätös piti ja jatkui hänen elämänsä loppuun asti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä ol
Ja tämä kaikkiko liittyy tapailusuhteisiin? Kristilliset vakaumukset ja raittiudet, ammatit ja muut. En osaa nähdä yhtäläisyyttä aloittajan kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta ei mutta heidän pitää ymmärtää että ovat niitä kakkosia eikä ihmetellä asiaa. Itseänsä kunnioittavat naiset eivät edes lähde kakkosiksi eivätkö ota miestä joka tuollaista tekee.
Tässä on nyt outo asetelma. Yleensä heillä joilla on avoin suhde, on avoimet välit, ja molemmilla puolisoilla voi olla muita kumppaneita. Se avoin suhde on sopimus. Tunnen yhden pariskunnan, jossa nainen on bi. Heillä on ollut avoin suhde aina, niin pitkään kuin ovat olleet yhdessä. Jos ei olisi, bi-seksuaalisuutta oli mahdotonta toteuttaa olematta pettäjä.
Ei mitään outoa. Avioliitto on juridinen sopimus käsittäen mm. omistussuhteet ja lähiomaisena toimimisen. Jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia, näiden huoltoa säätelee edelleen laki. Lait menevät aina suullisten seksisopimusten edelle.
On ajanhukkaa. Nyt jo kolmas vuosi kun kulkiessa käyn treffeillä, eikä seksiä vieläkään. Whatsupissa antaa ymmärtää että ei mitään estettä, tavatessa kumminkin vaan joku hätäinen pusu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailusuhde ja erillään asuvien seurustelusuhde on mielestäni ihan eri asioita. Tapailusuhteen aikana voi tapailla muitakin ja se voi päättyä milloin tahansa vaikka whatsapp-viestillä. Tapailusuhteessa tuskin tullaan istumaan päivystykseen seuraksi tai autetaan lähiomaisen hautajaisjärjestelyissä. Ne kun ei ole sitä kivaa tekemistä, mihin se tapailu perustuu.
Toki seurustelusuhteita edeltää yleensä kevyt tapailu. Jos haluaa sen seurustelusuhteen, kannattaa asettaa itselleen jokin summittainen aikaraja tapailulle.
Kaffebulla kirjoitti:
No jos joku järkisuhde ja satunnainen kädenlämmin tapailu riittää, niin ei kai siinä sitten mitään.
Itselle ei koskaan olisi riittänyt muu kuin oikea rakkaus, ihmisen kanssa jolle olen ykkönen, ja joka haluaa olla juuri minun kanssani!
Jos olisin jäänyt katkeroittamaan itseäni tuollaisiin hyväksikäyttö-tapailusuhteisiin, en olisi nyt tässä. Luojan kiitos en jäänyt, vaan pidin pääni.
Riippuu ehkä elämäntilanteesta. Jos nyt tulisi avioero, tuollainen suhde voisi olla ihan passeli. Olen jo ollut jonkun ykkönen eikä se ehkä enää kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailusuhde ja erillään asuvien seurustelusuhde on mielestäni ihan eri asioita. Tapailusuhteen aikana voi tapailla muitakin ja se voi päättyä milloin tahansa vaikka whatsapp-viestillä. Tapailusuhteessa tuskin tullaan istumaan päivystykseen seuraksi tai autetaan lähiomaisen hautajaisjärjestelyissä. Ne kun ei ole sitä kivaa tekemistä, mihin se tapailu perustuu.
Toki seurustelusuhteita edeltää yleensä kevyt tapailu. Jos haluaa sen seurustelusuhteen, kannattaa asettaa itselleen jokin summittainen aikaraja tapailulle.
Olen osittain samaa mieltä, mutta en täysin. Kyllä se voi olla tapailusuhde, vaikka sinun silmiisi näyttää seurustelulta. Seurustelu on minun mielestäni sellaista, että on sovittu seurustelusta ja sen pelisäännöistä. Minusta ei voi sanoa, että minulla on seurustelusuhde, jos siinä on monia kumppaneita. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta jos se mies (tai nainen) asuu ja elää jonkun toisen kanssa, niin minä en tulkitse niin, että hänellä voisi olla muita seurustelusuhteita. Minusta ne ovat silloin pelkkää tapailua, niin pitkään kun se puoliso on kuvioissa. Tietysti olen nähnyt telkkarista noita polyja, joiden mielestä heillä voi olla yhtä aikaa avo- tai aviopuoliso ja sen lisäksi seurustelusuhteita, missä asutaan erillään. Se tuntuu minusta siltä, että näitä tapailusuhteita halutaan nimetä seurusteluksi. Jollain tavalla tehdä niistä tärkeitä ihmissuhteita, sitoa se toinen uskomaan, että on vakituinen seurustelu. Seurusteluun minusta liittyy muutakin kuin tapaamisia silloin kun toiselle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Ette ikinä löydä oikeaa rakkautta, jos jäätte tällaisiin kuvioihin, joissa olette vain käyttöesine ja hupia sille toiselle.
Lähtekää heti, jos huomaatte, että toinen ei ole tosissaan. Merkit on yleensä ilmassa hyvin nopeasti, jos ne osaa lukea. Älkää huijatko itseänne.Mielenkiintoista ajattelua. Entäs jos ei löydä ihmistä, joka on tosissaan? Esim. 30-vuotiaalla pk-seudun sinkkunaisella on rajallinen määrä vaihtoehtoja, koska tätä ikäluokkaa olevia sinkkunaisia on HSL-alueella pilvin pimein, mutta miehiä ei. Tai ainakin jos odottaa, että sillä miehellä olisi koulutus ja työpaikka, eikä toisaalta taas päihdeongelmia. Maalla sitten taas toisin päin, että sinkkumiehiä valtavasti, naisista pulaa. Olen itsekin ollut tapailusuhteessa maaseudulla pienessä kylässä omakotitalossa asuneeseen mieheen. Nimenomaan siinä tapailusuhteessa, koska minulle olisi kauhistus, jos
Vastaus tuohon kysymykseen, että kuinka usein maaseudulta ne vapaat sinkkumiehet lähtee ok-seudulle kerrostaloon sieltä maalta isosta omakotitalosta: EI IKINÄ. Aina ne odottaa, että se sinkkunainen kaupungista muuttaa sinne. Varsinkin jos sillä miehellä on oma yritys, niin ei se ikinä tule sieltä muuttamaan isoon kaupunkiin.
Voi kumpa olisit kertonut tuolle avovaimolle sivusuhteesta, niin hänelläkään ei olisi mennyt enempää aikaa hukkaan tuohon surkeaan mieheen.
Avoin liitto, hohhoijaa taas.. Kaikkea uskottekin.
ap: "Ne ihmiset, jotka itse elävät avoimessa suhteessa on se tärkein parisuhde olemassa, eivät vaan ymmärrä, että nämä heille vähemmän törkeät suhteet voivat olla jonkun ainoa suhde, jona pitäisi myös emotionaalisesti vastata tarpeisiin."
Miksi heidän pitäisi ymmärtää? Ethän sinäkään ymmärtänyt olevasi vasta toiseksi paras, vaikka olit vapaaehtoisesti tuollaiseen suhteeseen lähtenyt.
Tapailusuhde voi olla ajan hukkaa. Oma kokemus oli sellainen, että tapailin erästä komeaa, kiinnostavaa miestä vaikka miten pitkään. Hän sanoi, ettei ole oikea aika sitoutumiselle, mutta hän haluaa pitää minut tärkeänä osana elämäänsä, koska olen niin ihana. Se tapailusuhde päättyi siihen, että hän meni kihloihin toisen naisen kanssa. Sain viestin, että hän jää kaipaamaan minua, mutta ei voida enää olla romanttisessa mielessä tekemisissä, koska hänen elämäntilanteensa on muuttunut. Mitään muuta selitystä en saanut, vaikka kysyin. Ystäväni (kollega) oli nähnyt instassa erään fitness-ihmisen päivityksen, jossa oli kihlajaiskuva ja se minun tapailukaveri näkyi ihan selvästi kuvassa, ei voinut olla kukaan muu. Tuli vähän sellainen olo, että oliko varalla niin pitkään. Tyytyy minuun sitten joskus ei ketään sopivampaa löydä.
Ette ikinä löydä oikeaa rakkautta, jos jäätte tällaisiin kuvioihin, joissa olette vain käyttöesine ja hupia sille toiselle.
Lähtekää heti, jos huomaatte, että toinen ei ole tosissaan. Merkit on yleensä ilmassa hyvin nopeasti, jos ne osaa lukea. Älkää huijatko itseänne.
🇺🇦🇮🇱