Kerroin vanhemmilleni muuttavani. Reaktio: ei mitään.
Eivät kysyneet minne, tarjonneet apua, kommentoineet mitään. Ei mitään vastausta. Mitä mieltä? Asuminen on kuitenkin niin olennainen osa elämää että minusta kertoo paljon jos vanhempia ei kiinnosta missä oma jälkikasvu asuu.
Kommentit (25)
"Kuten kirjoitin. Osoitetta pyydetään jos sellaista tarvitsee."
jaa, siellä kirjoitteleekin yksi tunnevammainen. Sinulla ei taida montaa osoitetta olla osoitekirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miettivät vain että mikä kesti.
Kesti missä? Jos tarkoitat heidän luotaan pois muuttamista niin sen tein jo vuosia sitten.
Miksi heidän sitten pitäisi reagoida. Olet aikuinen ja asut siellä missä haluat.
No jaa, minä olen saanut sellaisen vaikutelman että normaalit ihmiset juttelevat ja kommentoivat elämänmuutoksia.
Mikä on normaalia? Ei muutto ole elämänmuutos. Muutto on jos vaihdat elämäntyyliäsi tai sukupuoltasi.
Täh? Sinun mielestäsi elämäntyylin muutos, siis vaikk
Todella muutto on elämänmuutos, ainakin silloin kun muuttaa toiselle paikkakunnalle. Näin vanhempana ihmisenä kun muutin niin voi sitä tuttujen kyselemistä ja utelemista että miksi ja mitä varten muutit. Ja onko ikävä sinne missä olin asunut vuosikausia. Ehkä jos muuttaa samaan kerrostaloon tai kadun toiseen asuntoon missä ennen asui niin ei ehkä silloin mikään uusi elämänmuutos.
Jos ne on jo vuosia odottaneet, että milloinkahan muutat.
Vierailija kirjoitti:
"Kuten kirjoitin. Osoitetta pyydetään jos sellaista tarvitsee."
jaa, siellä kirjoitteleekin yksi tunnevammainen. Sinulla ei taida montaa osoitetta olla osoitekirjassa.
Ei ole. Miksi olisi? Osaan kyllä ystävieni luokse ilman osoitettakin
Äitis on sut paskasesta emättimenriekaleestaan pusertanut ja paskonut alleen samalla.