Lapseni on älypuhelimella jopa viisi tuntia
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011452194.html
Viisivuotias lapsi katselee YouTube-videoita jopa viisi tuntia päivässä ja saa "fyysisiä reaktioita", jos puhelimen ottaa pois. Äiti ei tiedä, mitä tehdä. Hän on pyytänyt apua neuvolastakin, eikä sielläkään osattu neuvoa.
Mulla ei ole oikeasti ole huoli nykyajan lapsista, vaan nykyajan äideistä ja isistä - niistä vanhemmista, jotka ovat täysin uusavuttomia. Miten ihmeessä joku edes kehtaa kirjoittaa tollasta?
Hän kertoo, että he antoivat lapselleen puhelimen viihdykkeeksi, että muutto sujuisi helpommin ja nyt puhelinta ei saa enää pois. Kuinka kauan toi muutto kesti, että lapsesta tuli puhelinaddikti? Ja miten niin sitä puhelinta ei saa pois, sen kun ottaa. Mitä sitten, että lapsi huutaa ja raivoaa?
Mutta kun kotityötkään ei äidiltä onnistu, jos ei saa lasta pois jaloista kännykälle. Ei hyvää päivää.
Kommentit (12)
Käsittämätöntä. Etteikö 5 vuotiaalta saa puhelinta kädestä?
Puhelinta ei saa pois 5-vuotiaalta?! On sillä vaan voimaa!
Ei oletettavasti ole myöskään päivähoidossa. Entisaikaan eli pari-kolme vuosikymmentä sitten lapset olivat mukana kotitöissä eikä "poissa jaloista".
Teinit ovat kännyköillään sitten 9-12 tuntia. Ja saavat yhä pahenevia vieroitusoireita, jos kännykän käyttö estetään.
Tuon ikäiseltä se puhelin pois kokonaan. Lapsi rauhoittuu parin viikon aikana. Sen voi palauttaa lapsen täyttäessä 14 ja sosiaalisen median voi aloittaa 16-vuotiaana.
Vanhemmat eivät osaa kasvattaa enää..me otettiin tabletti puoleksi vuodeksi pois koska se menin pojalla aivan holtittomasti.. hänestä tulikin tämän jälkeen taas kiva ja sosiaalinen lapsi joka kiinnostu leikeistä..tabletti/kännykkä tekee useasta lapsesta adhd ja nepsy tapauksia..sanokaa mitä sanotte!
Näissä ongelmissa on kyse myös siitä, että vanhemmat eivät kestä yhtään lapsen negatiivisia tunteita. Annetaan periksi sen sijaan, että otettaisiin puhelin pois.
Kyllä meilläkin lapsi on saanut aina poikkeustapauksissa katsoa ruutua enemmän. Siis pitkillä auto-/juna-/lentomatkoilla. Kipeänä ollessa. Pienempänä myös juuri tuollaisissa tilanteissa, kun meidän vanhemmpien piti saada jotain tehtyä. Mutta ne on olleet juurikin poikkeustapauksia, joiden jälkeen on palattu takaisin arkeen. En edes muista, että lapsi olisi aiheesta sen enempää kiukutellut, kun se on ollut niin itsestäänselvyys, että arjessa ei ruutua koko ajan tuijoteta.
Yksinkertainen vastaus tähänkin ongelmaan on, että vietä sen lapsen kanssa aikaa. Lue ja pelaa lautapelejä. Hanki lapselle joku harrastus, josta pitää. Menkää ulos. Tehkää asioita yhdessä. Eli VIETTÄKÄÄ NORMAALIA PERHE-ELÄMÄÄ.
Ennen oli sananlasku "helppoa kuin lapselta tikkarin ottaisi".
Nykyversio menee sitten "vaikeaa kuin lapselta puhelimen ottaisi".
Vierailija kirjoitti:
Näissä ongelmissa on kyse myös siitä, että vanhemmat eivät kestä yhtään lapsen negatiivisia tunteita. Annetaan periksi sen sijaan, että otettaisiin puhelin pois.
Kyllä meilläkin lapsi on saanut aina poikkeustapauksissa katsoa ruutua enemmän. Siis pitkillä auto-/juna-/lentomatkoilla. Kipeänä ollessa. Pienempänä myös juuri tuollaisissa tilanteissa, kun meidän vanhemmpien piti saada jotain tehtyä. Mutta ne on olleet juurikin poikkeustapauksia, joiden jälkeen on palattu takaisin arkeen. En edes muista, että lapsi olisi aiheesta sen enempää kiukutellut, kun se on ollut niin itsestäänselvyys, että arjessa ei ruutua koko ajan tuijoteta.
Yksinkertainen vastaus tähänkin ongelmaan on, että vietä sen lapsen kanssa aikaa. Lue ja pelaa lautapelejä. Hanki lapselle joku harrastus, josta pitää. Menkää ulos. Tehkää asioita yhdessä. Eli VIETTÄKÄÄ NORMAALIA PERHE-ELÄMÄÄ.
Meillä lapset katsoi jonkun leffan (tai kaksikin) tuollaisilla pitkillä matkoilla, ei mitään 20s tiktok-videoita.
Hienoa kasvatustyötä mammat, taputapu. Saadaan mahtava, suoraselkäinen sukupolvi. Ja joka neljäs vastaantulija rahdattu kehitysmaista.
Viimeinen sammuttakoon valot.
Miksi otsikossa: Lapseni on jne., kun aloittajan lapsesta ei ole kuitenkaan kyse?
Hyvä, hyvä. Suomi nousuun. ;-)