Vaikea tilanne parisuhteessa

"Näille miehen masennuksesta puhujille, ei masentunut mies halua erota, mutta toisen naisen pyörittäminen kyllä aiheutta miehellä masennuksen kaltaista käyttäytymistä vanhassa parisuhteessa."

Tämä havainto pitää paikkansa, se on nähty monta kertaa. Kyllä miestä masentaa aidosti sekin, jos kotona ei ole mikään maistunut miltään enää vuosikausiin, ja kiikarissa olisi hyvä nainen, jonka kanssa ei pääse yhteen koska asuntolaina, koska lapset, koska sukulaiset, koska vaimo vailla omaa toimeentuloa, tai mitä vain... Karua.

Vierailija kirjoitti:

Onhan palstallakin jatkuvasti näitä "en rakasta enää puolisoa hän on vain kuin tärkeä ystävä" jne itkemisiä. Kun ei ymmärretä, että pitkässä suhteessa rakkaus muuttaa muotoaan, eikä se ole sellaista ilotulitusta ikuisesti. Ja sitten ollaan eroamassa. 

Apn miehellä voi olla ihan tästä kyse.

Jotkut ihmiset haluavat tuntea olevansa elossa, eikä pelkästään olemassa. Kukin toki tallatkoon tyylillään.

Mutta jos toinen on kovin turvallisuushakuinen ja toinen taas seikkailuhakuinen, tiedossa on yhteensovittamattomia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin kuukausia puhua ongelmista ja mies vaan aina lupasi että asiat muuttuvat mutta ei koskaan sitten tietenkään pitänyt lupauksiaan. Mikään määrä selittämistä, kirjoittamista, neuvottelua, empaattista asioiden aukipuimista.. lopulta itkua raivoa huutamista.. ei tilannetta muuttanut. Kun lopulta ilmoitin että en vain enää pysty tähän ja en tunne häntä kohtaan enää mitään, en ainakaan mitään romanttista tai seksuaalista, hän alkoi yhtäkkiä ehdottaa ja järjestää niitä asioita mitä olin pyytänyt yli vuoden ajan :( 

Noh. Olen tässä edelleen. En tunne häntä kohtaan mitään muuta kuin epämääräistä kiintymystä ja syyllisyyttä. Tunteeni eivät varmastikaan koskaan palaa ja dissosioin seksin aikana niin pahasti että edes mies ei sitä halua enää harrastaa. Olen sanonut etten vain tunne mitään ja hän on sanonut että kyllä minä varmasti rakastan, nyt on vain vaikeaa. Huoh. 

Olen suunnitellut että ensi

Mulla on vähän sama tilanne. Olen jo pitkään halunnut erota ja kun vihdoin sain sen sanottua, mies ylipuhui jäämään. Olen tässä yhä syyllisyydestä. En tunne yhtään mitään miestä kohtaan ja joka päivä olen vähän tuskainen, että haluaisin erota. Menin jopa yksin terapiaan, jotta saisin palautettua tunteet miestä kohtaan, mutta ei se onnistunut. En tiedä mistä saisin voimia erota. Sympatiani ovat ap:n miehen puolella, ap kuulostaa ahdistavalta.

Vierailija kirjoitti:

Ihme neuvoja te annatte. Oikea rakkaus ei lähde lätkimään vain sen takia, että toinen osapuoli sanoo ettei rakasta enää. Onko sitä ollutkaan, jos omatkin hanskansa heittää heti naulaan?

Olen ollut tässä tilanteessa, ja kirjoittanutkin siitä johonkin keskusteluun aiemmin. Olin monivuotisessa rakkaussuhteessa, mutta seurustelimme vain tiiviisti, emme asuneet yhdessä. Mies alkoi ottaa etäisyyttä, passivoitui ja alkoi viihtyä omassa kämpässään sohvalla makoillen ja olutta juoden. Kaikki hellyyden osoitukset ja yhteinen tekeminen jäivät pois.  Olin ihan paniikissa, tuntui että elämä loppuu tähän. En ollut valmis luovuttamaan, joten otin puheeksi sen, että meitä on kuitenkin kaksi tässä suhteessa, ja olemme nyt eri mieltä tilanteestamme. Sanoin hänen olevan hyvä mies, enkä ole lähdössä mihinkään, jos hän ei nimenomaisesti käske minun lähteä. Hän vastasi välinpitämättömästi "ihan sama", ja jatkoi ilmeettömästi television k

Olen kommentoija 47 ja samaa kirjoitin siellä. Tuonkin, että tärkeintä on ettei rakkaus lopu samaan aikaan, vaan jos toisesta tuntuu että rakkaus on loppunut, toisen rakkaus kannattelee.

Ihmiselämässä on paljon kriisejä, on menetyksiä, masennusta, ikäkriisejä jolloin ihminen ei tiedä mitä haluaa. Voi tuntua siltä ettei enää rakasta, ei enää halua jatkaa suhdetta. Mutta ei kyse välttämättä olekaan tuosta.

Meilläkin tuo miehen tunne meni ohi. Halusi tehdä mitä vaan että olo paranisi ja oli valmis eroamaan. Minä en. Ja kannatti antaa aikaa.

Ja vaikka kuinka joku väitti ettei ole normaalia jos se intohimoinen rakkaus muuttuu kumppanuudeksi, niin kyllä se on. Se yleensä hämmentää ihmistä koska silloin tuntuu ettei toista tosiaan enää rakasta riittävästi tai "oikein". Ja tuossa kohtaa moni lopettaa suhteen, mikä on harmi. Kannattaa lukea vaikka alan kirjallisuutta, jos ei usko tuon olevan täysin normaali parisuhteen vaihe. Melko pinnallista touhua, jos koko ajan pitää olla vastarakastunut, tai sitten ei jatka suhdetta. 

nosto

Lainaaminen ei onnistunut, mutta vastaan sinulle, viestin 100 kirjoitajalle: Ei ollut hänellä toista naista, vaan ihan oikea masennus  joka passivoi ja vei sohvan pohjalle. Erosimme toki vuosien päästä, koska hän alkoi alkoholisoitua, ja alkoholista tuli hänen elämänsä ykkösasia. Koska hän ei halunnut hoitoon (tyypillinen hänellä ei ole ongelmaa, vaan minulla) eikä lopettaa harrastustaan, katsoin viisaammaksi päästää hänestä irti, vaikka surin sitä kovasti.