Vaikea tilanne parisuhteessa

Senkun roikut. Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi roikut hänessä jos hän on jo sanonut ettei halua olla sinun kanssasi enää?

 

Jos mies haluaa erota, niin tottakai mies jättää erohakemuksen vireille.  Passiivisuus viittaa siihen, että mies vasta harkitsee eroa.

 

Tottakai. Terveisin, pikkuvanha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on se, että hänen mukaan rakkaus on loppunut. Minun osalta se ei ole loppunut.

Arvostaisin todella paljon, jos törkykommentit voisi jättää kokonaan kirjoittamatta. Muutenkin olo niin pirstaleina. 

ap

Sun pitää päästää nyt irti.

Muutat pois. Jos jäät roikkumaan ja vannomaan rakkauttasi, niin teet sen miehen tangon yli. Et ollenkaan kuuntele häntä, vaan jyrätä ylitseen.

Et anna hänelle tilaa itse päättää vaan yrität tavaivutella häntä sinun tahtoosi.

 

Jos oikeasti rakastat, niin annat tilaa.

Jos hänen mielensä muuttuu, niin hän itse sen kokee.

Muuta pois.

 

Rikki? Tietenkin, kun on tärkeä ihminen.

Muuta pois ja snna toisen ihmisen itse muodostaa

Salli mun nauraa!

 

Käskystä? Vauva-palstan mielipiteellä?😂😂

 

 

 

Ota nyt pikkusen iisimmin.

Luepa uudelleen kirjoitus, jota kommentoin. Kirjoitettu aivan kuin hänellä nyt olisi oikeus päättää mitä ap tekee 😂😂 naurettavaa ja lapsellista. Jos haluaa neuvoa, voi neuvoa. Tuolla tavalla haukkuminen ja määräily on asiatonta. 

Tai siis taisikin olla sinun kirjoituksesi...

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset todella muka noin tuuliviirejä että sanovat rakkauden kuolleen ja sitten toteavat, että sepäs olikin masennusta, ei sittenkään? Itse kyllä oletan että ihmiset sanovat, mitä tarkoittavat, ja sitten toteuttavat sen. Jos ei ole varma, miksi sanoa mitään?

Et ilmeisesti ole sairastanut masennusta, ahdistusta tms? Tiedätkö, ihmiset voivat siinä tilassa yrittää jopa itsem urhaa. Ja jälkeenpäin olla onnellisia etteivät onnistuneet. Se ei ole ihmisen normaalitila, eikä silloin kyetä ajattelemaan selkeästi.

Jos ahdistaa, voi yrittää tehdä mitä vaan että ahdistus helpottaisi. Tietämättä mistä ahdistus johtuu ja mikä siihen oikeasti auttaa.

Onhan palstallakin jatkuvasti näitä "en rakasta enää puolisoa hän on vain kuin tärkeä ystävä" jne itkemisiä. Kun ei ymmärretä, että pitkässä suhteessa rakkaus muuttaa muotoaan, eikä se ole sellaista ilotulitusta ikuisesti. Ja sitten ollaan eroamassa. 

Apn miehellä voi olla ihan tästä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Onhan palstallakin jatkuvasti näitä "en rakasta enää puolisoa hän on vain kuin tärkeä ystävä" jne itkemisiä. Kun ei ymmärretä, että pitkässä suhteessa rakkaus muuttaa muotoaan, eikä se ole sellaista ilotulitusta ikuisesti. Ja sitten ollaan eroamassa. 

Apn miehellä voi olla ihan tästä kyse.

Ei toimivassa hyvässä ja rakkauteen perustuvassa suhteessa ne tunteet muutu vain kaverillisiksi vaikka miten ilotulitus tasaantuu. Eihän se nyt herranen aika tasaannu vain ystävyydeksi eikä sen kuulukaan tasaantua! Lämmin ja ihanalta tuntuva ilotulitus jatkuu, mutta tasaisempana.

Tietenkin silloin halutaan erota kun on yhdessä väärän kanssa ja suhde on huono. Huonolla tässä yhteydessä tarkoitetaan myös tuollaista kaveruuteen laimennutta kämppistelyä ja suhdetta mikä ei oikein tunnu enää miltään. Kyllä siitä saa erota ja kannattaakin. Voi löytää sen jonka kanssa synkkaa niin ettei rakkaus ja rakastuminen lopu. Kun eihän se romanttisessa rakkaudessa muuta muotoaan ihan muuksi tasaantumisessakaan. Ne ihan samat tunteet pysyy, mutta rakkaassa ei vain olla niin kiinni enää eikä jatkuvasti koe tarvetta siihen. Silti lämpöiset vahvat tunteet roihuaa. Ne sen romanttisen suhteen koko ydin ja hyvänä ja kasassa pitävä voima juuri on. Kun sitä ei ole, suhde alkaa kuolla omaan mahdottomuuteensa. Eihän kukaan kutsu vihamiestäänkään ystäväksi ja halua olla ystävä. Miksi siis kaveriaankaan tulisi pitää läheisimpänä rakastajanakaan vielä senkin jälkeen kun on todennut ettei homma toimi tunnetasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi roikut hänessä jos hän on jo sanonut ettei halua olla sinun kanssasi enää?

 

Jos mies haluaa erota, niin tottakai mies jättää erohakemuksen vireille.  Passiivisuus viittaa siihen, että mies vasta harkitsee eroa.

Passiivisuus viittaa siihen että mies pelkää millaisen shown, itkulla manipuloinnin, anelun ja syyllistyskampjan Ap järjestää. Ap tuskin tekisi niin tahallaan, mutta jättäjään se silti voi tehota niin ettei hän uskalla erota.

Rakkaus on siitä jännä, että se tulee ja menee. Ihmisen elämä on kuitenkin rajallinen. Jos teillä on ollut hyvä suhde, niin mies todennäköisesti kuitenkin on edelleen sitoutunut sinuun ap. Ainakin alitajunnassaan. Voiko jatkoa seurata, riippuu niin monesta eri asiasta. Yleensä väliin tulee vähintään jonkin aikainen ero-vaihe.

Onko tilanteessa tapahtunut muutoksia puoleen tai toiseen, ap? Toiko viikonloppu mökillä mitään selvyyttä, ja auttaako pariterapia?

Up

Hyvin vahva veikkaus sille, että miehellä on toinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vahva veikkaus sille, että miehellä on toinen nainen.

Sama veikkaus täällä, käytös viittaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

miehellä toinen?

Vanha totuus: yleensä miehillä on. Jos ei ihan suhdetta, niin ovat vähintään ihastuneet toiseen. Älkää hyvät naiset ikinä olko niin sinisilmäisiä (typeryksiä), että luotatte ukkoihinne 100 %. Mies ei luonnolleen kuitenkaan mitään voi, ja maailma on houkutuksia (teitä nätimpiä ja nuorempia naisia) täynnä.

Miehellä on toinen nainen, joka tekee samanlaisia asioita pitääkseen miehen itsellään, kuin aloittajakin. Nyt mies ei tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä.

Ainakin tunnustaa tilanne hänen pitäisi. Pariterapiakin menee ihan hukkaan, jos tuollaisen asian pitää pimennossa.

Ap, oletko vielä kuulolla?

Parisuhteen päättyminen on tietenkinnikävä asia. Mutta mustimmassakin pilvessä on hopeareunus. Vanhan suhteen lopahtaminen voi olla uuden ja toimivamman parisuhteen alku. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen päättyminen on tietenkinnikävä asia. Mutta mustimmassakin pilvessä on hopeareunus. Vanhan suhteen lopahtaminen voi olla uuden ja toimivamman parisuhteen alku. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä

 

Monesko kerta, kun copypasteat tämän saman iänikuisen tarinan johonkin ketjuun?

Ihme neuvoja te annatte. Oikea rakkaus ei lähde lätkimään vain sen takia, että toinen osapuoli sanoo ettei rakasta enää. Onko sitä ollutkaan, jos omatkin hanskansa heittää heti naulaan?

Olen ollut tässä tilanteessa, ja kirjoittanutkin siitä johonkin keskusteluun aiemmin. Olin monivuotisessa rakkaussuhteessa, mutta seurustelimme vain tiiviisti, emme asuneet yhdessä. Mies alkoi ottaa etäisyyttä, passivoitui ja alkoi viihtyä omassa kämpässään sohvalla makoillen ja olutta juoden. Kaikki hellyyden osoitukset ja yhteinen tekeminen jäivät pois.  Olin ihan paniikissa, tuntui että elämä loppuu tähän. En ollut valmis luovuttamaan, joten otin puheeksi sen, että meitä on kuitenkin kaksi tässä suhteessa, ja olemme nyt eri mieltä tilanteestamme. Sanoin hänen olevan hyvä mies, enkä ole lähdössä mihinkään, jos hän ei nimenomaisesti käske minun lähteä. Hän vastasi välinpitämättömästi "ihan sama", ja jatkoi ilmeettömästi television katselua. Muistan vieläkin kuinka ilo läikähti sydämessä, tämä on nyt kiinni minusta, hän ei käskenyt minun lähteä. Sanoin hänen olevan minulle tärkeä, ja että olen sitoutunut omasta puolestani tekemään parhaani suhteen eteen. En vaatinut häneltä mitään, kävin antamassa pusun poskelle, silitin tukkaa, sanoin antavani hänelle tilaa ja lähdin kotiin. Illalla laitoin hyvän yön toivotukset "olet rakas"- sanojen myötä ja seuraavina päivinä kyselin vointia. Muutaman päivän päästä keitin kahvit termokseen ja vein mukanani pullien kera, kävin lyhyellä voinninkyselyreissulla. Mies oli käynyt lääkärissä ja saanut masennusdiagnoosin ja sairauslomaa. Menimme ihan hänen tahtiinsa eteenpäin, ja se alkoi pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Puolen vuoden päästä tilanne oli jo aivan toinen.

Sitä en muista sattuiko se juuri näihin aikoihin, kun telkkarista tuli muistaakseni "sunnuntai- vekkari"- niminen ohjelma, jossa haastateltavana oli vaimonsa kanssa kymmeniä vuosia naimissa ollut pappi, jolta haastattelija kysyi pitkän parisuhteen salaisuutta. Pappi oli kertonut juuri, ettei heillä ero ole käynyt koskaan mielessä, mutta kuristaminen kyllä. Hän vastasi toimittajan kysymykseen "koskaan ei ole rakkaus loppunut yhtä aikaa". 

Tämä on se avain pitkään parisuhteeseen. Kun ihmiset havahtuvat kannattelemaan toista silloin kun toisella ei ole voimia, on kaikki vielä mahdollista. Takuuseenhan ei voi mennä kuin itsestään, joten se on loppupeleissä sattuman kauppaa löytääkö toinen osapuoli rakkauden sydämestään. Mikäli se löytyy, on hienoa rakastaa toista pakottomasti.

Asioilla on tapana järjestyä. Voimia ja kärsivällisyyttä sinulle ap. Tärkeintä on kuitenkin se, että on itse tehnyt parhaansa. Sitä ei ole lähteminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miehellä toinen?

Vanha totuus: yleensä miehillä on. Jos ei ihan suhdetta, niin ovat vähintään ihastuneet toiseen. Älkää hyvät naiset ikinä olko niin sinisilmäisiä (typeryksiä), että luotatte ukkoihinne 100 %. Mies ei luonnolleen kuitenkaan mitään voi, ja maailma on houkutuksia (teitä nätimpiä ja nuorempia naisia) täynnä.

On erittäin epätodennäköistä, että mies haluaisi erota suhteesta, jossa on seksiä ja jossa ei riidellä pahemmin, ellei hänellä olisi toista vähintääkin kiikarissa. 

Miehille riittää, että palvelut pelaavat. Ja he lähtevät vasta, kun katsovat saavansa parempaa palvelua jostain muualta. 

Mutta ei aina sen toisen tarvitse edes olla nuorempi tai nätimpi. Elämä vain on. Aloittajalle voimia, ero on edessä. 

Ps. Näille miehen masennuksesta puhujille, ei masentunut mies halua erota, mutta toisen naisen pyörittäminen kyllä aiheutta miehellä masennuksen kaltaista käyttäytymistä vanhassa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihme neuvoja te annatte. Oikea rakkaus ei lähde lätkimään vain sen takia, että toinen osapuoli sanoo ettei rakasta enää. Onko sitä ollutkaan, jos omatkin hanskansa heittää heti naulaan?

Olen ollut tässä tilanteessa, ja kirjoittanutkin siitä johonkin keskusteluun aiemmin. Olin monivuotisessa rakkaussuhteessa, mutta seurustelimme vain tiiviisti, emme asuneet yhdessä. Mies alkoi ottaa etäisyyttä, passivoitui ja alkoi viihtyä omassa kämpässään sohvalla makoillen ja olutta juoden. Kaikki hellyyden osoitukset ja yhteinen tekeminen jäivät pois.  Olin ihan paniikissa, tuntui että elämä loppuu tähän. En ollut valmis luovuttamaan, joten otin puheeksi sen, että meitä on kuitenkin kaksi tässä suhteessa, ja olemme nyt eri mieltä tilanteestamme. Sanoin hänen olevan hyvä mies, enkä ole lähdössä mihinkään, jos hän ei nimenomaisesti käske minun lähteä. Hän vastasi välinpitämättömästi "ihan sama", ja jatkoi ilmeettömästi television k

Miehelläsi oli toinen nainen (tai mies) kuvioissa. Se suhde loppui syystä tai toisesta ja mies palasi vähin äänin sinun luoksesi.