Haukkuivatko vanhempasi selän takana esim. muiden perheitä?

ei, vaan päin naamaa, jos aihetta oli. itsekin teen juuri näin. siinä luonne lujittuu, kun ei valehdella, vaan sanotaan niinkuin asiat on. pelkurit puhuu selän takana. eräs ystäväni pisti välit poikki kun sanoin sille, että oletpa todella lihonnut, ja mitä miehesikin siihen sanoo? kaikki muut ystävät vain kehuivat kehopositiivista. kyllä sairaalloinen ylipaino on vaaraksi terveydelle ja lapset jäävät äidittä, jos ei edes aio laihtua. onko tämä muka syy lopettaa kaveruussuhde?

Mina. Paheksun aaneen elintavoja joita pidan turmelevina. Vaikka huonoja ruokailutapoja... jos syo vain eineksia. On sairaalla tavaalla lihava ja sairas sen seurauksena. Tai lusmuilu, liika ruutu aika, riehuminen. Yleensa selvitan miksi paheksun ja mitka seuraukset silla on ja miksi se ei ole hyva. 

Olen kamala, tiedan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä haukuttu muiden perheitä. 

Mitä omituisempia muiden perheet olivat, niin meidän perhe meni kylään. 

Me kierrettiin kaikissa hullunkurisissa perheissä. Koen, että siksi olen suvaitsevainen. Vietiin köyhille ruoka-apua ja 

vaikka mitä juoppoja olisi ollut, mentiin käymään kylässä. 

Oliko tässä jokin muu motiivi taustalla kuin auttaminen? Millä tavalla vanhempansa puhui näistä ihmisistä?

Arvostelevatko teidän muiden haukkujavanhempanne muuten teitä nyt aikuisiällä mielestänne keskimääräistä enemmän? Omat vanhempani eivät ihme kyllä ole löytäneet nykyisestä miehestäni isompaa vikaa (tossukka ja liian kiltti hän kyllä kuulemma on, ja luoja paratkoon lyhytkin vielä), mutta elämänvalinnoistamme löytävät jatkuvasti jotain, mikä ei heitä miellytä. Kun meille oli ajankohtaista muuttaa, olivat tarkasti sanelemassa, minne ja kuinka etäälle heistä. Talonäytöillä kiersivät mukana haukkumassa ne talot. Oli hauskaa seurata sitä epäuskoa, kun muutimmekin 1100 kilometrin päähän. Ensimmäisen vuoden kielsivät asian täysin ja olivat varmoja, että tulemme takaisin. Haukkuivat asuinpaikkaamme ja olivat sitä mieltä, että kukaan ei voi aidosti viihtyä täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni osa "haukkumisesta" voi olla joskus ihan paikallaan. Esimerkiksi voi sanoa, että toisen lapsiperheen lapsen ruma käytös muita kohtaan ei ole hyvää käytöstä. Sitten on erikseen täällä esitetty kyräily missä haukutaan kaikki sisustuksesta ruokiin ja nolataan lapsen ystävät ja sukulaiset. 

Eihän se ole haukkumista jos opettaa lapselleen että koulussa/naapurissa/whatever tuhmasti käyttäytyvä lapsi käyttäytyy tuhmasti, ja että niin ei kannata käyttäytyä. Plussapisteitä empatiakasvatuksesta jos osaa selittää lapselle ymmärrettävästi että sellainen käytös saattaa kieliä ongelmista kotona tai koulussa, eikä siksi kannata olla ilkeä takaisin koska sillä lapsella on valmiiksi paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Arvostelevatko teidän muiden haukkujavanhempanne muuten teitä nyt aikuisiällä mielestänne keskimääräistä enemmän? Omat vanhempani eivät ihme kyllä ole löytäneet nykyisestä miehestäni isompaa vikaa (tossukka ja liian kiltti hän kyllä kuulemma on, ja luoja paratkoon lyhytkin vielä), mutta elämänvalinnoistamme löytävät jatkuvasti jotain, mikä ei heitä miellytä. Kun meille oli ajankohtaista muuttaa, olivat tarkasti sanelemassa, minne ja kuinka etäälle heistä. Talonäytöillä kiersivät mukana haukkumassa ne talot. Oli hauskaa seurata sitä epäuskoa, kun muutimmekin 1100 kilometrin päähän. Ensimmäisen vuoden kielsivät asian täysin ja olivat varmoja, että tulemme takaisin. Haukkuivat asuinpaikkaamme ja olivat sitä mieltä, että kukaan ei voi aidosti viihtyä täällä. 

 

Ei hauku kun en pidä yhteyttä. Tai siis varmasti haukkuu siellä seläntakana ja ehkä sukulaisille, mutta mitä väliä enää. Kierre on katkaistu.

Myös lihavia haukuttiin ja odoteltiin sormella.

Yksi sisaruksistani on narsisti. Hän yleensä aloitti sen haukkumisen ja sai varsinkin toisen sisaren mukaan siihen ja toisinaan myös muita läheisiä.

Muiden haukkumiseen liittyi usein joku tavoite tai asia jota narsisti halusi, ja se haukkumisen kohde oli narsistille jotenkin uhka.

Kahdelle sisarelleni tämä jäi myös ikäväksi tavaksi. Hänelle muista juoruilu ja ihmisten arvostelu ovat "normaalia kuulumisten vaihtoa".

Anoppi on samanlainen, ainoa ero että hän ei koskaan edes kysy kuulumisia, vaan arvailee ja kertoo sitte perheestämme negatiivisia satuja.

Ei tarvitse miettiä mistä koulukiusaus johtuu.

Äitini arvosteli minun,sekä sisarusteni kavereita.Tuntui pahalta.Äitini (koulutettuna ihmisenä) piti itseään muita parempana.Oli aina ylpeä itsestään,ettei juorunnut,toisin kuin joku ystävättärensä.Nyt kun ikää on yli 70v. niin juoruilu lähtenyt täysin lapasesta.Selittää minulle asioita ihmisistä,keitä ei itsekään tunne.Varsinkin ihmisten ylipaino suosikki puheenaihe.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse miettiä mistä koulukiusaus johtuu.

Oli täällä positiivisiakin esimerkkejä miten juoru-ukko/akka vanhempien lapsista on kasvanut aikuisua jotka ei toimi niin tai opeta omille lapsilleen.

Mutta totta sekin että koulukiusaajat oppivat usein vanhemmiltaan puhumaan muista rumasti. Heikko itsetunto periytyy helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse miettiä mistä koulukiusaus johtuu.

Oli täällä positiivisiakin esimerkkejä miten juoru-ukko/akka vanhempien lapsista on kasvanut aikuisua jotka ei toimi niin tai opeta omille lapsilleen.

Mutta totta sekin että koulukiusaajat oppivat usein vanhemmiltaan puhumaan muista rumasti. Heikko itsetunto periytyy helposti.

Olen omille lapsilleni täysi vastakohta vanhemmistani. Ap

Ei! Mutta isoaidilläni oli tapana haukkua kaikki selän takana. Junttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Pahimmalta tuntui se, kun he haukkuivat mun kavereita ja heidän perheitään mulle.

Tämä. Ei hirveästi tehnyt mieli tuoda kavereita meille, kun isä saattoi kettuilla suoraan kavereille. Muiden luona oli niin mukava käydä, kun siellä oli tervehenkisempää.

Muistan omasta lapsuudesta kun kaverilla oli tuollainen isä. Sinne oli aina ahdistavaa mennä kylään. Kaverin isä kettuili meille lapsillekin milloin mistäkin ja voi vain kuvitella mitä puhui selän takana. Pirullinen tyyppi vaikka ei hänelläkään mitään varaa ollut ketään arvostella. Mikähän lie tuollaistakin ihmistä vaivaa?

Perheeni oli omanlaisensa, mutta tätä meillä ei sentään tehty.

Itsekään en ole haukkunut kenenkään esim. lasten vanhempia lapsilleni. Vaikka monesta olisi ollutkin asiaa. Halusin vain antaa kaikille mahdollisuuden olla hyviä vanhempia ilman ennakkoluuloja. Ja sama pätee lapsiini, he eivät koskaan hauku ketään ainakaan minulle. 

Se, että ei hauku muita on joissakin työyhteisöissä johtanut siihen, että jää porukasta ns. ulkopuoliseksi. Tuntuu, että osa ihmisistä ihan kaivamalla kaivaa negatiivisia asioita, jos ei muuten, niin keksimällä. Se oli usein sitä, kun satuin mehukkaimpien juorujen aikaan kahvihuoneeseen, niin tuli hiljaista. Ja tiedän, että ainakaan useimmiten en ollut se, josta juorutaan.

Nyt olen fiksussa työpaikassa ja täällä ei puhuta ihmisistä pahaa. Tai ei ainakaan minun kanssani. On voin kertoa, että on todella helppo hengittää, kun ei lähde näihin säätöihin mukaan. Ihan jokaisessa ihmisessä kun on jotain hyvääkin. Uskon, että näillä juorukelloilla itsellään on melko mitäänsanomaton elämä ja siitä tällainen käytös sitten kumpuaa.

Muistan että äiti arvosteli esimerkiksi aina perhetuttujen sisustusta, päiväkotikaverin äidin painoa, jonkun kampausta tai vaatteita, ja myös kavereideni ulkonäköä ja luonnetta. Isä oli kateellinen kaikille ja hänelle oli tärkeintä hommata kulissit joita muut kadehtii. Hän haukkui muiden ammatteja ja sitä mihin varansa käyttävät. Itse vieroksuin ja häpesin heidän käytöstään jo lapsena, ja yritin/yritän olla kaikille tasapuolisesti ystävällinen. Siskoni sen sijaan on perinyt vanhempieni arvostelevan luonteen (arvostelee myös lapsiaan ja on todella tarkka heidän ulkonäöstä), ja ilmeisesti kuvittelee myös olevansa parempi kuin muut. Tuntuu siltä, että vanhempieni muiden haukkuminen on mennyt hänelle pureksimatta läpi, ja hän on sen perusteella ajatellut että meidän perhe on muita parempi. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Eipä juuri. Minut opetettiin ajattelemaan että puheen kohteena oleva henkilö voisi olla itsekin paikalla kuulemassa. Ja että jos jostain ei ole hyvää sanottavaa on parempi olla hiljaa. Ei kyllä ihan meikäläiseltä onnistu nämä :D

Vanhempani olivat ehkä vähän outoja enkä esim. kuullut heidän riitelevän koskaan. Itse kyllä riitelen välillä tulisesti miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse miettiä mistä koulukiusaus johtuu.

Oli täällä positiivisiakin esimerkkejä miten juoru-ukko/akka vanhempien lapsista on kasvanut aikuisua jotka ei toimi niin tai opeta omille lapsilleen.

Mutta totta sekin että koulukiusaajat oppivat usein vanhemmiltaan puhumaan muista rumasti. Heikko itsetunto periytyy helposti.

Olen omille lapsilleni täysi vastakohta vanhemmistani. Ap

Niin minäkin, mutta sisar peri heidän tapansa. Kiusasi joitain myös koulussa.

Mieheni vanhemmat haukkuvat mieheni veljen perhettä meille. Samoin haukkuvat ristiin myös mieheni perhettä tälle veljen perheelle.

Luulevat, että veljekset eivät keskustele näistä kommenteista keskenään... Välit vanhempiin ovatkin aika jäätävät, vain pakolliset ja muodolliset asiat hoidetaan. Kyllä voi vanhemmat olla tyhmiä.

Pahintahan tuossa on se, että lapsi omaksuu maailmankuvan, jossa muut ihmiset lähtökohtaisesti ovat  kuten vanhempansa eli kaksinaamaisia, pahantahtoisia ja vahingoniloisia  selkäänpuukottajia kunnes toisin todistetaan. Eikä niin että ihmiset ovat pääsääntöisesti hyviä kunnes toisin todistetaan. Tämä ero ihmisten taustoissa selittää mm. miksi toiset näkevät joka paikassa kiusaamista, vidtuilua ja narsisteja ympärillään ja toiset taas ei.