Haukkuivatko vanhempasi selän takana esim. muiden perheitä?

No kyllä esimerkiksi sellaisia perheitä paheksuttiin missä lapset käyttäytyivät todella huonosti. Näin siis esim. serkkujen synttäreillä, missä oli päivänsankarin toisen puolen sukulaisia.

Minun äitini haukkui kaikkia selän takana, jopa minua.

Monenlaista on. Minusta tuntuu, et meillä yksi tuttavaperhe pitää meihin osittain yhteyttä siksi, että voivat tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi. Mut ei se ehkä heidän ainoa motiivi ole, puhtaampiakin jauhoja pussissa varmaan on.

Kyllä. Mun äitini oli ja on just sellanen vihaajat vihaa -tyyppi. Haukutaan tuttuja ja tuntemattomia. 

Kamala tapa olla ja elää. 

Minun äitini suvussa on tapana moittia puolison sukua.

Omalta osaltani koetan katkaista tämän perinteen. 

Vanhempani ovat jo kuolleet, mutta he eivät koskaan haukkuneet muita seläntakana. 

Meillä ei puhuttu pahaa ihmisistä. Tuntui kyllä, että meidän perhe oli ympäristössään yksi harvoista tällaisista. 

Oli se aikanaan aikamoista haukkumista. Joskus jopa hirnuivat kuin hevoset konsanaan kun oikein innostuivat.

Tottakai.

Onhan toi tavallista.

Ei haukuttu, mutta paheksuttiin huonojen elämäntapojen vuoksi.

Kotikylässäni 1980-luvulla siedettiin erilaisuutta oikeastaan yllättävän hyvin - varmaan joka kolmas oli jotenkin "kylähullu" tai muuten vaan erikoinen - mutta lähinnä alkoholismia, työnvieroksuntaa ja huonosti hoidettua kotia tms. vieroksuttiin ja paheksuttiin.

Muuten sai olla vaikka luovasti hullu; moni olikin, tai muuten vain erikoinen, kunhan hoiti perheensä ja asiansa, ei juopotellut ja rähjännyt kylällä, eikä käyttäytynyt aggressiivisesti tai ylipäätään huonosti muita ihmisiä kohtaan.

Äiti haukkui. Itse asiassa hänen pääpuheenaiheet oli negatiivista puhetta muista ihmisistä, juoruamista. Kuka on lihonut, kuka vanhentunut rumasti, kuka elää tuhlailevaisesti, kenen koti on sekainen tai vain tyylitön, kenen lapsi on kuriton, kuka ei osaa pukeutua, kuka on yksinkertaisen oloinen, kuka pettää ja kuka tulee petetyksi... Isä oli liian introvertti kiinnostuakseen noin paljon muista, mutta kuunteli ja nyökytteli. selvästi samalla ihan muita asioita ajatellen.

Myrkyttäjät myrkyttää kaikkia liiikkuvaa, tämä on jokin mielenvika.

Ei oikeastaan. Lähelle mennään siinä, kun mietitään kuinka joku käy 4 kertaa päivässä lenkillä... eikä kyseessä ole urheilija, vaan keski-ikäinen kasvatustyöntekijä... ja samalla piha on täysin hoitamatta. Sekin kommentti sisältää "eri asiat tärkeitä" ajatuksen, enemmän ihmettelyä kuin haukkumista.

Äitini oli juuri tuollainen. Luulen, että siinä taustalla oli silkkaa epävarmuutta ja pettymystä. Maaseudun lapset lähti kielitaidottomina ja kouluttamattomina ulkomaille ja sittemmin pk-seudulle. Missään ei käyty paitsi kesällä kotiseudulla, mitään ei harrastettu. Kaikki oli jotenkin pelottavaa.

Herroja halveksuttiin ja äitini nauroi esim. kaverini (herrojen lapsi) pitkälle selälle (!) ja sille, että tämän äidin hametta oli pidennetty rumasti tms. Nämä esimerkkeinä. Äitini välit appivanhempiin olivat huonot ja avioliitto onneton, mutta hän näki jatkuvasti itsensä vain uhrina, joka ei voi mitään millekään. Kun menin naimisiin, äitini pahastui, kun en halunnut alkaa haukkua hänen kanssaan miestäni ja tämän sukua.

Eivät haukkuneet.

 

Sen takia minulla olikin pitkään aikuisiälläkin sellainen kuvitelma, että kaikki muut ihmiset ovat jotenkin parempia ja onnistuneempia kuin me ja minä. Ja odotan myös aina ihmisistä vain hyvää, ja hämmästyn vielä viisikymppisenäkin kun huomaan että ei se ole ollenkaan aiheellista. vanhempani pitivät minut siis naivina ja hyvåuskoisena - varmaan siksi, että olivat sitä itsekin.

Juuri pari päivää sitten hämmennyin kun kerroin äidilleni tavanneeni yhden nuoruuden tutun. "Onko se edelleen lihava", oli ensimmäinen kysymys. 

Äitini oli ja on tuollainen. Haukkui siskonsa kanssa kaikki mahdolliset ihmiset. Luonnollisesti itsekin sain osani. Vasta aikuisena ymmärsin miten negatiiviseksi ja inhottavaksi oma sisäinen puheeni oli muodostunut. Tietysti perustin myös perheen tällaisen negailijan kanssa. Vasta eron jälkeen olen oppinut hieman korjaamaan negatiivisuutta. Rukoilu ja mietiskely on ollut siinä keskeisessä osassa. 

Joo, ahmattiperheet haukuttiin ja ne joissa oli juntit käytöstavat

Kyllä.