Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde selvästi nuoremman miehen kanssa (M20N27)?
27.08.2025 |
Kokemuksia kenelläkään? Tapasin miehen maanantaina. Yllätyin miten fiksu hän on. Asia kohti toiseen ja hän... on parhaillaan minun suihkussa. Niin sanoakseni.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran täällä vaan ollaan, anna mennä vaan!
Ei ole kokemusta, mutta väliäkö iällä jos molemmat ovat täysi-ikäisiä ja mukana vapaaehtoisesti.
Kaverini (N33) seurustelee itseään 12 vuotta nuoremman miehen kanssa (M21). Vaikuttavat onnellisilta. Paras ystäväni, 33-vuotias nainen, asuu yhdessä 26-vuotiaan miehen kanssa. Ovat umpirakastuneita hekin.
Anna mennä vaan.
Mieheni on minua 13 vuotta nuorempi, mutta meidän tapaus on sikäli erilainen, että tavatessamme hän oli jo ihan aikuinen. 20 v on lapsi vielä.
Minä olen ollut yhdessä parikymmentä vuotta yli kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa, naimisissa 18 vuotta. Pistin ensin poikki kun tajuttiin ikäero, kun ajattelin että mitähän ihmiset sanoo. Mutta onneksi tulin järkiini, ollaan vieläkin onnellisesti yhdessä! Mies on komea ja korkeasti koulutettu. Meillä menee todella hyvin, kavereittenkin mielestä. Älkää välittäkö muista ihmisistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli edellisen tapauksen kanssa saman verran ikäeroa.
Kosahti kolmen kuukauden kohdalla kun mies ghostas. Lienee löytänyt nuoremman.
En siitä ikäerosta tiedä mutta mä ainakin säikähtäisin jos joku tapailutyyppi puisi "suhdetta" netissä jo kahden päivän päästä tapaamisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienihän tuo ikäero on. Itse olen nelikymppinen ja mieheni on minua puolta nuorempi. Ollaan naimisissa, meillä on yhteinen asuntolaina ja lapsikin tulossa. Aluksi ikäero - lähinnä oman iän tajuaminen ekaa kertaa - järkytti minua ja erottiinkin pariksi viikoksi. Sitten tajusin, että on turha pelätä tulevaa, kun nykyhetki on niin täydellistä. Ollaan molemmat vähän outolintuja, jotka löysivät vastakappaleensa.
Miten niin selvästi nuorempi? Joku 15v ikäero voisi olla selvästi nuorempi, tosin sinun tapauksessa laitonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienihän tuo ikäero on. Itse olen nelikymppinen ja mieheni on minua puolta nuorempi. Ollaan naimisissa, meillä on yhteinen asuntolaina ja lapsikin tulossa. Aluksi ikäero - lähinnä oman iän tajuaminen ekaa kertaa - järkytti minua ja erottiinkin pariksi viikoksi. Sitten tajusin, että on turha pelätä tulevaa, kun nykyhetki on niin täydellistä. Ollaan molemmat vähän outolintuja, jotka löysivät vastakappaleensa.
Oho. Miten olette ehtineet jos mies on kaksikymppinen?
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi VOIMAANTUNUT puutteessa oleva naisoletettu, minä en jaksa. 🥱🥱🥱
Mitä et jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on minua 13 vuotta nuorempi, mutta meidän tapaus on sikäli erilainen, että tavatessamme hän oli jo ihan aikuinen. 20 v on lapsi vielä.
En pidä 27-vuotiastakaan vielä kovin aikuisena. Ennen vanhaan tuossa iässä oltiin jo johtavassa asemassa, nykyään vielä nelikymppisenäkin mietitään, mitä sitä alkaisi aikuisena tehdä, jos sellaiseksi joskus kasvaa. Varmasti parinkymmenen vuoden kuluttua meillä on eläkkeelle siirtyviä, jotka harrastaa jotain turrileikkejä ja kerää pehmoleluja.
M54
Ei tuo nyt ole kummoinenkaan ikäero. Anna mennä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on minua 13 vuotta nuorempi, mutta meidän tapaus on sikäli erilainen, että tavatessamme hän oli jo ihan aikuinen. 20 v on lapsi vielä.
En pidä 27-vuotiastakaan vielä kovin aikuisena. Ennen vanhaan tuossa iässä oltiin jo johtavassa asemassa, nykyään vielä nelikymppisenäkin mietitään, mitä sitä alkaisi aikuisena tehdä, jos sellaiseksi joskus kasvaa. Varmasti parinkymmenen vuoden kuluttua meillä on eläkkeelle siirtyviä, jotka harrastaa jotain turrileikkejä ja kerää pehmoleluja.
M54
Minä harrastan keppihevosia!
Markku, 57
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienihän tuo ikäero on. Itse olen nelikymppinen ja mieheni on minua puolta nuorempi. Ollaan naimisissa, meillä on yhteinen asuntolaina ja lapsikin tulossa. Aluksi ikäero - lähinnä oman iän tajuaminen ekaa kertaa - järkytti minua ja erottiinkin pariksi viikoksi. Sitten tajusin, että on turha pelätä tulevaa, kun nykyhetki on niin täydellistä. Ollaan molemmat vähän outolintuja, jotka löysivät vastakappaleensa.
Oho. Miten olette ehtineet jos mies on kaksikymppinen?
Yhdessä kaksi vuotta, naimisiin tänä kesänä ja samoihin aikoihin lapsi ilmoitti tulostaan. Pitihän sille pysyvä koti ostaa. Tiedettiin jo ekalla tapaamisella, että tuossa on tulevan lapseni isä/äiti, se oli ihan uudenlainen tunne itsellekin. Onneksi vielä ehdin iän puolesta tuohon junaan.
Omanikäiseni exä ei kymmenen vuoden kihlauksenkaan jälkeen kyennyt vastaavaan vastuunottoon. Jälkiviisaana ajattelen, että jos mies ei parissa vuodessa osoita halua sitoutua, suhde on heikolla pohjalla.
Eikö olekin jännää, että jos ihmisiä ei arvioi ulkoisten seikkojen vuoksi voi löytää vaikka kuinka kivoja tyyppejä. Onnea sinulle elämäsi oivallisuksesta!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta, mutta väliäkö iällä jos molemmat ovat täysi-ikäisiä ja mukana vapaaehtoisesti.
Kaverini (N33) seurustelee itseään 12 vuotta nuoremman miehen kanssa (M21). Vaikuttavat onnellisilta. Paras ystäväni, 33-vuotias nainen, asuu yhdessä 26-vuotiaan miehen kanssa. Ovat umpirakastuneita hekin.
Anna mennä vaan.
Olin mies siis poika - tuollaisessa asetelmassa. En nyt ehkä käyttäisi sanaa päämäärättömyys, mutta maailman avaruus nuorelle jannulle on maksimaalinen ja kolmekybänen kumppani miettii kyllä jo pysyvämpiä asioita. Kiima ja kepeys jos on keskiössä, niin hyvinhän tuossa menee ja kundi saa hyvät eväät myöhempään elämäänsä. Missä vaiheessa sitten kolmekybänen alkaa odottaa jotain pysyvämpää? Joka tapauksessa aiemmin kuin kakskybänen, se on vissi.
"Anna mennä vain" sanoi naisystäväni ystävätär hänelle, kun hän kipuili mitä minun kanssani pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on minua 13 vuotta nuorempi, mutta meidän tapaus on sikäli erilainen, että tavatessamme hän oli jo ihan aikuinen. 20 v on lapsi vielä.
En pidä 27-vuotiastakaan vielä kovin aikuisena. Ennen vanhaan tuossa iässä oltiin jo johtavassa asemassa, nykyään vielä nelikymppisenäkin mietitään, mitä sitä alkaisi aikuisena tehdä, jos sellaiseksi joskus kasvaa. Varmasti parinkymmenen vuoden kuluttua meillä on eläkkeelle siirtyviä, jotka harrastaa jotain turrileikkejä ja kerää pehmoleluja.
M54
Minä harrastan keppihevosia!
Markku, 57
Hyvä niin. Anna eläinten olla eläimiä äläkä sekstaile niiden kanssa.
Ikäeron ikävät puolet voivat tulla esiin siinä vaiheessa, kun nainen alkaa saavuttaa 80 vuoden ikää, kolotukset, vaivat, hoivan/hoitojen tarve lisääntyy, seksi ei enää maistu eikä kenties edes suju ja mies on hyvässä vedossa oleva ja vasta vaikka n. 65 v.
Alue: Aihe vapaa
Hyi, miten pystyt?