Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaisin laihdutuskuurin loppuun asti?
25.08.2025 |
Olen lääkärin kehotuksesta VLCD/ENE-dieetillä, jonka on tarkoitus kestää 3-4 kk. Syön joka päivä 5 laihdutuspirtelöä, vähän kasviksia ja kalaöljykapselin. Kaloreita tulee päivän aikana 800 kcal.
Ensimmäinen kuukausi alkaa olla jo takana. Vointini on pysynyt hyvänä, mutta olen koko ajan tahtonut kovasti syödä oikeaa ruokaa ja herkutella suklaalla. Välillä ruuan himo on piinaavan voimakas. Repsahdin viime viikolla käymään juustohampurilaisella, mutta tulin katumapäälle ja heitin sen roskiin pienen suupalan jälkeen. Kuukausi sitten kiristäneet housut tuntuu jo mukavan väljiltä, ja haluan kovasti saavuttaa tavoitepainoindeksini joka on 29.
Miten pystyisin jatkamaan laihdutuskuurin loppuun asti, kun hampparit, pizzat, muu ruoka ja suurin paheeni eli suklaa pyörii melkein jatkuvasti mielessä? Pelkään että repdahdan uudestaan, ja tällä kertaa annan ruuanhimolle lopullisesti periksi enkä saa itseäni palaamaan takaisin ruotuun.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahasti siltä, että kuvittelet löytäneesi kaikille sopivan patenttiratkaisun lihavuuteen tai ainakin liialliseen nälän tunteeseen: Syö esim. hedelmä 15-20 minuuttia ennen kuin syöt ison ruoka-annoksen! Onko siitä tehty yhtään tieteellistä tutkimusta, miten hedelmän syöminen ennen ruokailua vaikuttaa syötyjen kaloreiden määrään? Ihmisen elimistö on monimutkainen, ja syödyn ruuan määrään vaikuttaa moni muukin asia kuin leptiini. Ja vaikka hedelmän syöminen ennen ruokailua vähentäisi syötyä kalorimäärää laboratorio-oloissa, tosielämässä voi silti olla toisin: Mitä jos hedelmän syöminen johtaakin siihen, että osa ihmisistä ei jaksakaan odottaa sen jälkeen kunnon ruokaa vaan vetäisee nälkäänsä vaikka suklaapatukan?
Missä tieteellisessä tutkimuksessa on todettu, että ihminen tottuu muutamassa uusiin annoskokoihin, oli ne sitten isoja tai pieniä? Ja mitä sillä tottumisella tarkoitetaan? Jos laihtuminen olisi todella niin yksinkertaista, että riittää kun sinnittelee muutaman viikon pienempien annoskokojen kanssa ja loppu sujuu kuin itsestään, miksi lihavia ihmisiä on niin paljon?
---
En tiedä tähän tieteellistä tutkimusta, mutta itselläni tuo toimii. Nälän ei pidä antaa kasvaa hirveän suureksi. Monesti syön pari suklaapalaa tähän tarkoitukseen, tai vaikka kourallisen sipsejä. Minulla on empiiristä tutkimusta itseeni liittyen myös siitä, että noihin annoskokoihin tottuu. Omasta annoskoostani olen monesti todennut esim. työpaikkani järjestämillä lounailla, että annoskokoni ovat varsin isoja.
Kyllä tuo hoikkana pysyminen on monen tekijän summa. Itselläni se liittyy alkoholittomuuteen, terveellisten syömisten säännönmukaisuuteen, pieneen herkutteluun joka päivä (ei herkkuhimo kasva suureksi) sekä liikuntaan, jota teen liki 400 minuuttia joka viikko. Jos näistä putoisi joku pois, olisin varmaan paljon isompikokoinen.
Olet siinä mielessä itseni kaltainen, että minäkin tykkään lueskella tieteellisiä tutkimuksia. Toki tutkijat tulevat eri tutkimuksissa samasta aiheesta joskus eri johtopäätöksiin, yksittäinen pienehkö tutkimus jostain asiasta ei välttämättä kerro koko totuutta. Laajoja tutkimuksia pitää olla useampi, jotta voidaan vetää ns. varmoja johtopäätöksiä. T. Se, kenelle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tähän tieteellistä tutkimusta, mutta itselläni tuo toimii. Nälän ei pidä antaa kasvaa hirveän suureksi. Monesti syön pari suklaapalaa tähän tarkoitukseen, tai vaikka kourallisen sipsejä. Minulla on empiiristä tutkimusta itseeni liittyen myös siitä, että noihin annoskokoihin tottuu. Omasta annoskoostani olen monesti todennut esim. työpaikkani järjestämillä lounailla, että annoskokoni ovat varsin isoja.
Kyllä tuo hoikkana pysyminen on monen tekijän summa. Itselläni se liittyy alkoholittomuuteen, terveellisten syömisten säännönmukaisuuteen, pieneen herkutteluun joka päivä (ei herkkuhimo kasva suureksi) sekä liikuntaan, jota teen liki 400 minuuttia joka viikko. Jos näistä putoisi joku pois, olisin varmaan paljon isompikokoinen.
Olet siinä mielessä itseni kaltainen, että minäkin tykkään lueskella tieteellisiä tutkimuksia. Toki tutkijat tulevat eri tutkimuksissa samasta aiheesta joskus eri johtopäätöksiin, yksittäinen pienehkö tutkimus jostain asiasta ei välttämättä kerro koko totuutta. Laajoja tutkimuksia pitää olla useampi, jotta voidaan vetää ns. varmoja johtopäätöksiä. T. Se, kenelle vastasit
Luuletko todella, että omat kokemuksesi voi yleistää muihin? Kuten jo aiemmin sanoin, lihavuuteen liittyviä geenejä on löydetty n. 100, ja sinä olet luultavasti saanut painonhallinnan kannalta paremmat geenit kuin moni muu. Sinun henkilökohtaiset kokemuksesi ei kerro mistään muusta kuin siitä, miten sinä ja muut kaltaisesi pystyvät vaikuttamaan syömänsä ruuan määrään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko todella, että omat kokemuksesi voi yleistää muihin? Kuten jo aiemmin sanoin, lihavuuteen liittyviä geenejä on löydetty n. 100, ja sinä olet luultavasti saanut painonhallinnan kannalta paremmat geenit kuin moni muu. Sinun henkilökohtaiset kokemuksesi ei kerro mistään muusta kuin siitä, miten sinä ja muut kaltaisesi pystyvät vaikuttamaan syömänsä ruuan määrään.
__
Edelleen olen sitä mieltä, että jos lihava henkilö ryhtyisi syömään/liikkumaan samalla tavalla kuin minä, niin varmasti tällä olisi painoon vaikutusta vähentävästi.
Moni on lihava siksi, että syö mitä ja milloin sattuu, juo alkoholia (muutamakin pullo viikossa saa monet lihomaan vs. jos ne jättäisi juomatta) ja ei liiku juuri ollenkaan. MInä panostan terveelliseen syömiseen ja riittävään liikuntaan ja olen iloisesti hoikka viiden lapsen äiti, ilman jatkuvaa väsymystä tai kiputiloja. Raskausaikoinakin olen liikkunut melko runsaasti, raskauskilot lähtivät 2 viikon - 2 kk sisään joka raskaudesta. Vauvat olivat kaikki yli 3,5-4,1 kg painavia. Ymmärrän toki, jos on vamma tai sairaus, joka estää liikkumasta. Harva sairaus on kuitenkaan sellainen, ettei mitään kohtaa itsessä pysty ollenkaan liikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan osaa auttaa? Aiemmassa ketjussa ehdotettiin porkkanoiden popsimista, mutta saan syödä niitä vain n. 100 g päivässä tai muuten kalorirajat paukkuu.
Oletko sinä nyt ihan varmasti ketoosissa? Osta apteekista Keto Stickseja ja testaa. Nälkä ja mieliteot häviävät ketoosissa tavallisesti.
Kalaöljykapselia et tarvi mihinkään. Jopa lihavuusleikkaukseen meneville lääkäri määrää VLCD-kuuriin lisäproteiiniksi 1-1,5 desiä raejuustoa tai rahkaa vuorokaudessa siksi, etteivät lihaskudosta menetettäisi niin paljoa. Olennaista ei ole kalorimäärä vaan se, ettet syö yli 60 grammaa hiilihydraatteja vuorokaudessa. Porkkanassa on jonkin verran hiilihydraatteja eli se ei ole sopivin kasvis. Ota ja silppua kaalia, jota laitat pannulle vesitilkan ja mausteiden kanssa. Joku tykkää maustaa sitä samoin kuin kaalilaatikkoa ja käyttää siirapin sijasta nestemäistä Hermesetasta. Joku tykkää maustaa haudutetun kaalin intialaistyyliin currylla ja garam masalalla. Kaalia saa syödä todella paljon ennen kuin mikään hiilihydraatti- tai kaloriraja paukkuu.
He, jotka käyttävät kolesterolin hallintaan apteekin Guarem-valmistetta, voivat tehdä itselleen miltein kaloritonta kiisselin korviketta sekoittamalla Guaremia marjanmakuiseen Fun Lightiin ja ehkä myös lisäämällä sinne marjoja jonkin verran. Marjoissa ei ole paljoa hiilihydraatteja. Tarkasta arvot Finelistä!
Vierailija kirjoitti:
Jauha purkkaa kun tekee mieli ruokaa tai herkkuja.
Siinä ei ole mitään järkeä. Purkassakin on hiilareita, joita pitää vältellä ENE-dieetillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, missä tilanteessa lääkäri määrää ihmisen noin hirveälle kitukuurille?
Onko tulossa laihdutusleikkaus, vai mitä?
Jos ei, niin en ymmärrä. Tuollaista ei kukaan jaksa, altistaa hirveälle ahmimishimolle, järjettömään "nälkävelkaan" ja uudelleenlihomiseen.
Painoa pitäisi saada pudotettua terveydellisten syiden takia nopeasti. Ja tuollaiset puheet ahmimishimosta, nälkävelasta ja uudelleenlihomisesta voi jättää omaan arvoonsa. Tai uudelleenlihomisessa on kyllä pointtinsa, koska lihavuus on sairaus eikä taipumus lihomiseen häviä mihinkään sillä että onnistuu laihtumaan. Tämä on kuitenkin sellainen ongelma, joka ei riipu mitenkään siitä millä tavalla laihtuu.
"Puheet ahmimishimosta, nälkävelasta ja uudelleenlihomisesta voi jättää omaan arvoons
Nämä kehon mekanismit tekevät laihtumisesta hankalaa https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009604540.html .
Oikeesti ainut mikä auttaa, on pysyvät muutokset elintapoihin. Pillereillä ja pirtelöillä voi laihtua, mutta kilot tulee takasin, kun palataan 'normaaliin' ruokavalioon. Saahan sitä itteensä kurittaa kaalikeitolla tai syömällä lähes-kalorittomia ruokia. Mutta pysyvät muutokset vaatii aikaa ja sitkeyttä. Opittu kantapään kautta, laihduin 20kg, lihoin takas 30kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jauha purkkaa kun tekee mieli ruokaa tai herkkuja.
Toimiiko tuo kenelläkään?
Ei. Sehän nostaa insuliiinitasoja.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen olen sitä mieltä, että jos lihava henkilö ryhtyisi syömään/liikkumaan samalla tavalla kuin minä, niin varmasti tällä olisi painoon vaikutusta vähentävästi.
Moni on lihava siksi, että syö mitä ja milloin sattuu, juo alkoholia (muutamakin pullo viikossa saa monet lihomaan vs. jos ne jättäisi juomatta) ja ei liiku juuri ollenkaan. MInä panostan terveelliseen syömiseen ja riittävään liikuntaan ja olen iloisesti hoikka viiden lapsen äiti, ilman jatkuvaa väsymystä tai kiputiloja. Raskausaikoinakin olen liikkunut melko runsaasti, raskauskilot lähtivät 2 viikon - 2 kk sisään joka raskaudesta. Vauvat olivat kaikki yli 3,5-4,1 kg painavia. Ymmärrän toki, jos on vamma tai sairaus, joka estää liikkumasta. Harva sairaus on kuitenkaan sellainen, ettei mitään kohtaa itsessä pysty ollenkaan liikuttamaan.
Tarjoat edelleen patenttiratkaisua lihavuuteen: Syö niin kuin minä syön, liiku niin kuin minä liikun ja tee muutenkin niin kuin minä teen niin pysyt normaalipainoisena - katso, näin helppoa se on! Minä pystyn siihen, joten niin pystyt sinäkin jos vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja yrität!
Teoriassa homma toimii suunnilleen noin, jos painonhallintaa lähestytään puhtaasti matemaattisten kaavojen kautta. Käytännössä eri ihmisillä on kuitenkin hyvin erilaiset mahdollisuudet pysytellä tietynlaisessa ruokavaliossa ja noudattaa muutenkin tietynlaisia elämäntapoja. Syy on osittain geeneissä ja osittain muissa asioissa (esim. vuorotyö asettaa tutkitusti omat haasteensa painonhallinnalle, ja jos on lapsena oppinut siihen että lautanen täytyy syödä tyhjäksi, suhde ruokaan on aikuisena todennäköisemmin vääristynyt kuin muilla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, missä tilanteessa lääkäri määrää ihmisen noin hirveälle kitukuurille?
Onko tulossa laihdutusleikkaus, vai mitä?
Jos ei, niin en ymmärrä. Tuollaista ei kukaan jaksa, altistaa hirveälle ahmimishimolle, järjettömään "nälkävelkaan" ja uudelleenlihomiseen.
Painoa pitäisi saada pudotettua terveydellisten syiden takia nopeasti. Ja tuollaiset puheet ahmimishimosta, nälkävelasta ja uudelleenlihomisesta voi jättää omaan arvoonsa. Tai uudelleenlihomisessa on kyllä pointtinsa, koska lihavuus on sairaus eikä taipumus lihomiseen häviä mihinkään sillä että onnistuu laihtumaan. Tämä on kuitenkin sellainen ongelma, joka ei riipu mitenkään siitä millä tavalla laihtuu.
"Puheet ahmimishimosta, nälkävelasta
Nämä kehon mekanismit tekevät laihtumisesta hankalaa https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009604540.html .
Juttu on maksumuurin takana. Mitä halusit sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kunpa ihmiset älyäis ettei näillä dieteillä saada aikaan kuin vahinkoa.Jos alotta päivän vaikka kaurapuurolla ja parilla kananmunalla niin aivot ei ala huutaan mitään herkkuja.Kasviksia ,lihaa, munia ym...ei mitään valmisruokia niin paino tippuu eikä elimisö ole stressissä
Kunpa itse tajuaisit, että ihmiset on yksilöitä ja se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella.
Eipä toi pussikuuri tunnu ap:lla toimivan, pelkkää kärsimystä.
Miten niin? Ap:han kertoi voivansa hyvin, vaikka ruoka pyöriikin jatkuvasti mielessä.
Osalla se ruoan ajattelu ja syöminen on sijaistoimintoa silloin kun pitäisi käsitellä mielessä olevia vaikeita tunteita. Jo pieni vaiva saa ruoasta mielihyvää ja sen vuoksi ihmisellä on sisäänrakennettu hakea ruoasta ja juomasta mielihyvää. Tunteiden kanssa toimeentuleminen vaatii osalla ulkopuolisenkin apua, jos ei osaa vain ottaa ja tarkastella sitä tunnetta ikäänkuin ulkopuolisena ja todeta, että tunteita tulee ja tunteita menee sekä elämä jatkuu. Tunteet eivät ole vaarallisia. Meillä jokaisella on hankalia tunteita. Meitä määrittää se, kuinka toimimme ihmisinä eli muuttavatko ne tunteet teoksi vain laitetaanko ne läpikäytyjen tuntemusten romukoppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, missä tilanteessa lääkäri määrää ihmisen noin hirveälle kitukuurille?
Onko tulossa laihdutusleikkaus, vai mitä?
Jos ei, niin en ymmärrä. Tuollaista ei kukaan jaksa, altistaa hirveälle ahmimishimolle, järjettömään "nälkävelkaan" ja uudelleenlihomiseen.
Painoa pitäisi saada pudotettua terveydellisten syiden takia nopeasti. Ja tuollaiset puheet ahmimishimosta, nälkävelasta ja uudelleenlihomisesta voi jättää omaan arvoonsa. Tai uudelleenlihomisessa on kyllä pointtinsa, koska lihavuus on sairaus eikä taipumus lihomiseen häviä mihinkään sillä että onnistuu laihtumaan. Tämä on kuitenkin sellainen ongelma, joka ei riipu mitenkään siitä millä tavalla laihtuu.
Laihduttaessa:- nälkähormonin eli greliinin määrä lisääntyy
- kylläisyyshormonin eli leptiinin määrä vähener
- aineenvaihdunta hidastuu
- lihasmassa pienenee
- aivot vastustavat viimeiseen saakka painonpudotusta ja saavat laihduttajan vähentämään mikroliikkeitä sekä haluamaan ruokaa tavallista enemmän pienimmänkin ruokavihjeen tullen (mainos tai vaikka kuulee joukkoliikenteessä jonkun puhuvan puhelimessa, että käy kaupan kautta ostamassa ruokaa, kioskit, kaupat ja ravintolat matkan varrella jne) ja aivot saavat janoamaan mahdollisimman energiapitoista syötävää ja juotavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen olen sitä mieltä, että jos lihava henkilö ryhtyisi syömään/liikkumaan samalla tavalla kuin minä, niin varmasti tällä olisi painoon vaikutusta vähentävästi.
Moni on lihava siksi, että syö mitä ja milloin sattuu, juo alkoholia (muutamakin pullo viikossa saa monet lihomaan vs. jos ne jättäisi juomatta) ja ei liiku juuri ollenkaan. MInä panostan terveelliseen syömiseen ja riittävään liikuntaan ja olen iloisesti hoikka viiden lapsen äiti, ilman jatkuvaa väsymystä tai kiputiloja. Raskausaikoinakin olen liikkunut melko runsaasti, raskauskilot lähtivät 2 viikon - 2 kk sisään joka raskaudesta. Vauvat olivat kaikki yli 3,5-4,1 kg painavia. Ymmärrän toki, jos on vamma tai sairaus, joka estää liikkumasta. Harva sairaus on kuitenkaan sellainen, ettei mitään kohtaa itsessä pysty ollenkaan liikuttamaan.
Tarjoat edelleen patenttiratkaisua lihavuuteen: Syö niin kuin m
Painonhallintaa vaikeuttaa tosiaan moni asia. Tein itse yhdessä vaiheessa keikkatöitä tapahtumissa, joissa taukojen ajankohtaa ei tiennyt koskaan etukäteen. Lihoin silloin siitä huolimatta, että fyysinen aktiivisuuteni lisääntyi töiden ja työmatkojen myötä. Uskon sen johtuneen ainakin osittain siitä, että silloin oli pakko syödä tavallista enemmän ennen töiden alkua ja usein töiden aikanakin, jotta jaksaisi varmasti hymyillä koko työpäivän niillekin asiakkaille jotka otti aivoon ja pahasti. Nälkäinen ihminen, jonka verensokeri on alhaalla, on helposti kärttyisä. Ja kun kyse oli keikkatöistä, yhteenkään huonoon päivään ei ollut varaa jos halusi töiden jatkuvan.
onneksi ennen ei ollu sitä sataa lihavuuteen liittyvää geeniä koska ei ollut niin paljoa lihavia....
Vierailija kirjoitti:
onneksi ennen ei ollu sitä sataa lihavuuteen liittyvää geeniä koska ei ollut niin paljoa lihavia....
Samat geenit oli tietysti ennenkin, mutta maailma on muuttunut niin, että monista geeneistä on nykyään enemmän haittaa kuin ennen.
Lihavuuden ytimessä on kylläisyysmekanismin toiminta. Ihminen syö aina itsensä kylläiseksi, mutta se ruokamäärä millä ihminen tuntee itsensä kylläiseksi on yksilöllistä. Tätä eivät monet moralisoijat ymmärrä, kun voivat syödä itsensä täyteen eivätkä silti liho. Lihavan pitäisi laihtuakseen olla nälässä, ja se on keneltä hyvänsä liikaa vaadittu. Sitä varten on lihavuusleikkaukset ja lääkitys, että ihminen tuntisi itsensä kylläiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden ytimessä on kylläisyysmekanismin toiminta. Ihminen syö aina itsensä kylläiseksi, mutta se ruokamäärä millä ihminen tuntee itsensä kylläiseksi on yksilöllistä. Tätä eivät monet moralisoijat ymmärrä, kun voivat syödä itsensä täyteen eivätkä silti liho. Lihavan pitäisi laihtuakseen olla nälässä, ja se on keneltä hyvänsä liikaa vaadittu. Sitä varten on lihavuusleikkaukset ja lääkitys, että ihminen tuntisi itsensä kylläiseksi.
Kylläisyys ei riipu ruuan määrästä, vaan sisällöstä. Tätä ei moni tajua, vaan yrittävät "täyttää" vatsan vähäkalorisella ruualla ja hulluimmat vetävät vatsan täyteen kasviksia ja luulevat laihtuvansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden ytimessä on kylläisyysmekanismin toiminta. Ihminen syö aina itsensä kylläiseksi, mutta se ruokamäärä millä ihminen tuntee itsensä kylläiseksi on yksilöllistä. Tätä eivät monet moralisoijat ymmärrä, kun voivat syödä itsensä täyteen eivätkä silti liho. Lihavan pitäisi laihtuakseen olla nälässä, ja se on keneltä hyvänsä liikaa vaadittu. Sitä varten on lihavuusleikkaukset ja lääkitys, että ihminen tuntisi itsensä kylläiseksi.
Kylläisyys ei riipu ruuan määrästä, vaan sisällöstä. Tätä ei moni tajua, vaan yrittävät "täyttää" vatsan vähäkalorisella ruualla ja hulluimmat vetävät vatsan täyteen kasviksia ja luulevat laihtuvansa.
Kylläisyys on monimutkainen asia. Useimmat ihmiset tulee kylläiseksi silloin kun mahalaukku venyy tarpeeksi, täysin riippumatta siitä mitä on syönyt.
En ymmärrä, miten lääkäri voi tällaisen määritä.
Ap, vaadi päästä tapaamaan ravitsemusterapeuttia.326