Endometrioosi ja hermot kireellä
Hei vaan! Oli pakko kirjoitella tänne kun tuntuu että kohta pää poksahtaa. Ihan vähän taustaa: plussasin uuden vuoden aattona, mutta tammikuun lopussa raskaus meni kesken :( Keskenmenon jälkitarkastuksen yhteydessä mulla todettiin endometrioosi, joka on kehittänyt kasvaimen vasempaan munasarjaan. Tämän takia mulle varattiin aika leikkaukseen. Seuraavassa tarkastuksessa ennen leikkausta kasvaimia löydettiin lisää, myös oikeasta munasarjasta. Silloin lääkäri päätti, että molempiin munasarjoihin ei mennä koskemaan koska meillä on raskaushaaveita, joten leikkaus peruutettiin. Mulle määrättiin e-pillerikuuri kahdeksi kuukaudeksi ja sitten taas tarkastetaan josko kasvaimet olisivat hormoneiden vaikutuksesta pienentyneet/hävinneet.
Nyt siis tilanne on se, että kuukautisten pitäisi alkaa millä hetkellä hyvänsä. Jos menkat alkavat, aloitan pillerit, mutta jos eivät ala, olen ehkä raskaana. Raskaus tosin on lääkärin mukaan tässä tilanteessa erittäin epätodennäköistä. Kaikenlisäksi olen tuntenut tänään jo tuttuja kuukautiskramppeja mahassa, joten eivätköhän ne menkat sieltä ole taas tulossa...
Välillä on tosi masentunut olo kun miettii miten pitkällä kesken mennyt raskaus olisi jos se olisi jatkunut. En uskalla toivoa liikoja, mutta silti päässä pyörii pieni toivon kipinä josko tässä kierrossa endometrioosista huolimatta olisi tärpännyt... Jollei nyt tärppää, niin en tiedä millon seuraavan kerran pääsee edes yrittämään. Sormet siis ristiin, että parin päivän päästä pääsen testaamaan plussaa!
No, onneksi kotona on vilkas puolitoistavuotias poika, joka pitää ajatuksen välillä poissa vauvan saannin vaikeuksista. Olisi kuitenkin kiva kuulla jos muilla on kokemuksia endometrioosista, endometrioomakasvainten leikkauksesta sekä mahdollisesta raskautumisesta hoidon jälkeen.
t. Liljakukka
Kommentit (9)
Meillä ei alkanu esikoista kuulua yli vuoden yrittämisen jälkeen. Kärsin kaiken maailman tiputteluista ja kierrot huiteli ihan omissa sfääreissään (tyyliin kp75) ja hankkiuduin yksityiselle gynelle jälleen vaivoineni. Tämä löysikin sitten endometrioosia ja käsittääkseni sitä olikin aika paljon.. Ei tosin siellä ultrattu tai mitään joten mututuntumalla tämä vain. Lääkäri totes vaan että ilman leikkausta raskautuminen on hyvin epätodennäköstä =/ Tää oli aika shokki, kuten arvata saattaa. Saatiin lähete tarkempiin tutkimuksiin ja jätettiin vauvahaaveet odottamaan leikkauksen jälkeistä aikaa..VAAN minäpä olin ihan luomusti raskaana jo samasta kierrosta!! (sitä ennen ollu clomeja ja teroja) Tämä onni valitettavasti kesti vain viikolle 13+ kun mentiin np-ultraan, siellä pikkuinen todettiin menehtyneen viikolla 8+4. Jälkikäteen luin päiväkirjaani ja sinne olin kirjottanut nähneeni unen että tämä pikkuinen oli meillä vain lainassa. Mutta siis takasin asiaan. koko tämän raskauden tunsin kuinka rihmasto repiytyi irti sieltä kohdun pohjasta sitä mukaa kun kohtu kasvoi.
Mentiin niihin tutkimuksiin kumminkin kun kerran km tuli ja siellä lääkäri totes että tämä eka raskaus oli hävittänyt endon lähes täysin! Raskaaksi tulin uudelleen heti seuraavien menkojen jälkeen..ja neiti on nyt kohta 4v.
Aina raskauksien jälkeen pelottaa koska kivut palaa, mutta toistaseks on kaikki menny kohtuu hyvin! Toinen lapsi maailmassa ja nyt odotan kolmatta ihan alkumetreillä!
En tiedä oliko tästä mitään iloa, ja varsinaisesta endokasvaimesta ei mulla ole kokemusta muuta kuin vanhemmalla naisystävälläni joka sinnitteli tuskiensa kanssa liian kauan(=todella monta vuotta ja tosi pahoja oireita) ja endo oli saanu kasvaimet aikaan lähes joka paikkaan mitä mahdollisuutta on. Joten hoitamatta ei ainakaan kannata jättää, tai siis että sivuuttaa vaan koko asian ja leikkii ettei koko ongelmaa ole! Toivotaan että tärppää pian ja raskaushan monesti helpottaa tilannetta ainakin hetkellisesti!!
Kovasti peukkuja bdbdbdbd
raskaaksi sillon vuoden vaihteessa..ei ne kasvaimet sen jälkeen todennäkösesti ole kerenny yksinään tulemaan. Eli mahdollisuus aina on =)
Sekä kannustuksesta ja omista tarinoistanne!! Tosiaan, itsekin sitä mietin että tulinhan raskaaksi jo silloin vuoden vaihteessa, joten miksei nyt. Toivossa siis vielä eletään. Täytyy vaan toivoa parasta, mutta odottaa pahinta ettei sitten liian paljon pety.
Aurinkoisia pääsiäispyhiä kaikille!
t. Liljakukka
Tulinpa tänne kurkkimaan... Heh, miksiköhän =)
Uskon, että hermot ovat kireällä. Kerronpa sinulle, että vuosi sitten tilanteeni oli aikalailla sama kuin sinulla nyt. Viime vuoden tammikuussa meillä oli pikkukakosen yritystä jo lähes vuosi takana, silloin gyne oli lähes varma että endoa minulla on. Siitä tuskastuin ja aloin jo valmistatuta, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi... Mutta, mutta tänä päivänä olemme kahden ihanan lapsukaisen vanhemmat. Viime huhtikuussa tärppäsi ja neitimme syntyi tammikuussa =) Aivan huikeita muistoja herättää lukea teidän kirjoituksianne nyt. Ja huomata, että täällä tosiaan on jo tammikuulle oma toivepino. Huh, kun se vuosi on vierähtänyt nopeaan...
Mutta tsemppiä yritykseen!! Varmasti vielä tärppää teilläkin!!!
sillä kuukautiset alkoivat, taktisesti viisi päivää myöhässä. Jokaisena hetkenä kun vuotoa ei näkynyt, toivo raskaudesta sen kun vain kasvoi. Mutta näin siinä taas kävi.
Viime päivät on mennyt aika alamaissa, vaan eiköhän tästä nousta. Tuskallisen turhauttavaa kun ei voi itse tehdä asialle mitään. Tilanne pitäisi vaan hyväksyä, mutta voi miten välillä kiukuttaakaan! Ja vielä enemmän kiukuttaa kun ei ole ketään kenelle asiasta voisi aiheesta kiukutella :)
No, nyt vauvakuumeen on omalta kohdaltani jäätävä taka-alalle ja on keskityttävä muihin asioihin elämässä. Paljon plussaonnea kaikille perheenlisäystä yrittäville!
t. Liljakukka, joka vetäytyy palstalta takavasemmalle
Tulinpa kertomaan myös omat kokemukseni. Mulla todettiin monien vuosien kipujen jälkeen myös endometrioosi ja se olikin sitten päässyt leviämään vissiin ihan kunnolla, se on kohdun ulkopuolella aiheuttanut elinten kiinnittymistä toisiinsa jne..mutta ei kuitenkaan mitään hälyyttävää ole. Tämä tapahtui tasan kaksi vuotta sitten, samoihin aikoihin kun olime päättäneet jättää ehkäisyn pois. Sain ajan mahan tähystykseen jossa saatiin osa kiinnikkeistä poistettua. Koska olimme aloittaneet vauvayritykset ei aloitettu muita hoitoja vaan sanottiin että raskaus voisi poistaa ainakin osan siitä. Jos ei vuoden sisällä tärppäisi, pitäisi ottaa yhteys sairaalaan ja sitten aloitetaan hoidot. Yritystä kesti viisi kuukautta jonka jälkeen tulin vihdoin raskaaksi. Nyt sitten pienoinen on kohta kahden. Mitään endo oireita ei ole tähän asti ollut mutta nyt, kun päätimme taas lopettaa ehkäisyn niin eiköhän tullut heti viikon päästä kauheat vatsakivut jota kestänyt nyt viikon...ja nyt mielessä kalvaa koko ajan että onko se sitten levinnyt taas ja mitenkäs käy meidän vauvayritysten..kyllä tä välillä itkuks vetää jos se onkin endoa taas..lääkärille mulla on aika tulossa, milloin sitten tiedä sitä. Mut sen tiedän en ei tä endo ole mikään helppo asia ja pelko siitä ettei lisää lapsia tule on kova...mutta jospa tä tästä selviäis ja vielä edes sen kaverin pikkuselle sais....
täällä myös yksi endotar.. minäkin olen saanut keskenmenon vasta. se oli toisella raskauskolmanneksella, rv 15. henkinen toipuminen kovastikkin vielä käynnissä. välillä itkettää kauheesti ja pelottaa tulevaisuus.. mutta toisaalta, pitää luottaa tulevaan, sillä eihän elämästä tule muuten mitään.
minullakin oli tuon kesken menneen raskauden aikana kauheeta kipua, ja ajattelin itsekin, että johtuu endosta.. toivon niin mahdottoman paljon, että endo olisi rauhoittunut tuon aikana.. mulla oli myös aika tähystykseen, mutta minäkään en kerinny mennä sinne ku huomasin olevani raskaana..
Minulla kuulemma endo ei ole ollut pahaa laatua, että ihan sellasta lievempää, mutta todella kivuliasta kylläkin. Lääkäri sanoi km:n yhteydessä tehdyssä tarkistuksessa että endo on varmasti parantunut, ja voinut ehkä parantua kokonaankin.. Sitä en jaksa kyllä uskoa...
Nyt toivon vain, että pian tulisin uudelleen raskaaksi, ennenkuin koko endo pilaa kehoani.. ja ennenkuin kivut alkavat..
Ihmettelen, kun nyt keskenmenosta on reilu kuukausi aikaa, ja vielä välillä tulee sellasia tuntemuksia (vaikee kuvailla) vatsan seudulla, vihlasuja jne.. johtuukohan ne tuosta endosta.. josko niitä kiinnikkeitä ois lähteny raskauden aikana pois ja nyt nää tuntemukset johtuu siitä????! voiskohan olla? onko samantyyppistä kokemusta kellään??
Ihana oli lukee mieltä lohduttavia kertomuksia. Toivottavasti samanlaisia saatais tänne lisää.... ja hyviä vointeja ja plussatuulia meille kaikille!!!!!!!!
p.s. ihan itku kurkussa luin näitä teiän kirjotuksia, kun välillä mieli on aivan maassa eikä toivoa tunnu olevan.. tällaiset kirjoitukset luovat toivoa tulevasta. kiitos.
liljakukka: harmi että täti tuli kylään... koita jaksaa eteenpäin!!!
Olen hyvin pahoillani keskemenostasi. :( En tiedä, kuinka hyvin leikkaus&muut hoidot auttavat lasten saamiseen, koska en itse ole päässyt vielä yrittämiseen asti. Tiedän kuitenkin ainakin osan endometrioosi diagnoosin aiheuttamasta ahdistuksesta ja mielessä pyörivistä kysymyksistä. Itselläni diagnosoitiin myös endometrioosi syksyllä ja aloitin tästä syystä e-pillerien käytön uudelleen. Olin myös leikkauksessa, joka omalla kohdallani oli ilmeisesti kohtuu helppo, mutta josta toipuminen ei kuitenkaan sujunut odotetulla nopeudella.
Halusin siis sanoa, että meitä muitakin tämän hankalan taudin kanssa painivia on. Jostain on ikävä kyllä vain löydettävä voima sen kanssa painimiseen. Pidetään lippu korkealla kaikesta huolimatta!! Toivottavasti sulla olisi jo tärpännyt ja mahassa odottaisi uusi asukki. Halauksia ja kaikkea hyvää sinne päin!