Osaisiko joku auttaa minua löytämään jonkun osoitteen, missä voisin puhua läheisen kuolemasta?
On tosi raskasta seurata mieheni syöpäsairautta.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sairaalapapin kanssa?
Ymmärrän senkin, mutta kun haluaisin tietää, missä mennään. Kukaan ei puhu mitään. Kunpa joku vaan sanoisi, onko toivoa vai ei.
- ap
Täältä ei löydä empatiaa. Ihan kaikki haukutaan ja muut komppaa. Hienoja naisia kerta kaikkiaan. Upeita äitejä. 💗
Papit ja diakonit, terapeutit, kriisikeskus
Kriisikeskukset antavat maksutonta keskusteluapua elämän kriisitilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Papit ja diakonit, terapeutit, kriisikeskus
Ymmärrän. Tuo mies ei puhu mitään vaikka pitäisi.
- ap
Et ole kysynyt miestäsi hoitavan sairaalan vertaistukiryhmien toiminnasta?
Jos mies elää, niin ei siinä pastoria vielä tarvita.
Miehesi on siis sairastunut, eikä halua puhua sairastumisestaan. Ehkä se on hänelle keino jaksaa. Sairauksien etenemistä voi olla vaikea ennakoida. Mutta ehkä joltain terveydenhoidon henkilöltä puhua tilanteestanne.
Mieli ry puh 09 25250111 ,voi soittaa 24h vrk.Eli aina voi soittaa.nimettömänä,luottamuksellisesti
Radio Dein Rukouspuhelin päivystää joka ilta klo 19-23, Kristityt yhdessä ry:n ylläpitämää palvelua. Normaali puhelinmaksu. Löydät numeron noilla hakusanoilla. Voimia sinulle.
Haluat siis keskustella miehesi kuolemasta vaikka hän on (ilmeisesti ainakin vielä) elossa?
Luterilaisen kirkon Palveleva puhelin on kokemukseni mukaan turvallisempi vaihtoehto kuin Radio Dein rukouspuhelin.
Riippuu kaupungista. Keskusteluapua Helsingissä esim Mieppi tarjoaa ja voivat sieltä ohjata kohdennettuun tukeen
Erilaisia random ideoita. Maksulla saa yksityisen terapeutin, etänä tai käyntiä. Lyhyenä tai pitkänä. Niiden laadussa on eroja, huono ei kannata, pitäisi olla heti järkevä juttu. Voisi olla erikoistunut kriiseihin ja kuolemiin. Terveysasemalla on psykologi kai, muttei tietoa miten hyvä, eivät ole terapeuttisia keskustelijoita aina. Lääkärillä on joskus mieltä tasaava lääke (jos on jo kuollut läheinen), jos tilanne on oikein paha eikä hermot pysy kasassa. Sukulaiselle voi soittaa mahdollisesti, jos se on ok. Palstalla voi puhua. Entä kirja, videot aiheesta, oma lepo ja rauha. Asiat vaativat aikaa ja aikaa, elää eteenpäin hetki kerrallaan. Itsekin voi käsitellä asiaa tai kaverin kanssa. Jos haluaa voimavaroja toisen tukemiseen, sitäkin voi miettiä ja yhdessä muiden kanssa.
Pitääkö kuuntelemisesi olla ilmaista vai onko varaa terapeuttiin?
Mihin oikeastaan olet hakemassa apua, ap? Itsellesi vai miehelle? Vai kaipaatko, että joku terveydenhoidon ammattilainen kertoisi suoraan, mikä on miehesi ennuste? Kaipaatko faktoja vai tukea?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies elää, niin ei siinä pastoria vielä tarvita.
Miehesi on siis sairastunut, eikä halua puhua sairastumisestaan. Ehkä se on hänelle keino jaksaa. Sairauksien etenemistä voi olla vaikea ennakoida. Mutta ehkä joltain terveydenhoidon henkilöltä puhua tilanteestanne.
Kyllä papin kanssa voi jutella muulloinkin kuin läheisen kuoleman jälkeen..
Miten olisi sairaalapapin kanssa?