Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatus on nykyisin todella raskas ala työntekijöille
23.08.2025 |
Meistä jokainen alkaa olla loppu, silti joudumme tekemään yhä enemmän samassa työajassa. Lapset ovat haastavia, esihenkilöiltä ei saa tarpeeksi tukea, ylitöitä ei saisi tehdä eli jätetäänkö työkaveri/-kaverit pulaan ylitysten vuoksi? Tässä vain muutamia epäkohtia.
Kommentit (463)
- Meillä on tehty leikistä aivan älytön haloo. Joka ryhmässä pitää olla aivan samanlaiset leikkijutut riippumatta siitä kiinnostaako lapsia. Sitten otetaan kuvia niistä jutuista ja kehutaan kilpaa, kuinka upeita ovat. Naurettavaa.
- Annettaisiin lasten edes leikkiä rauhassa. Siihenkin pitää mennä aikuisen sössimään jotain ihme-pedagogiikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään kokemusta Hannelandiasta, leikki astuu ulos laatikosta?
Jäin eläkkeelle viime huhtikuussa eli 4/25 eli ihan olen ajan tasalla.Teen myös keikkana nyt sijaisuuksia.Päivähoitajakoulutus oli 90-luvulla käytössä..ei sitä ennen.
Kirjoituksestasi paistaa ylemmyydentunne hoitajia ja avustajia kohtaan.Oletko nuori voi vai miten olet noin tietämätön ja suvaitsematon?
Olen aina arvostanut vakaopettajia ja toivon että saan samaa kohtelua.
Vakassa tiimissä tehtävä työ ei onnistu jos ei ole käsitystä yhteistyöstä ja joustosta puolin ja toisin.Koulutus on koulutusta mutta vakatyössä tehdään myös työtä sydämellä ja omalla persoonallaan...
7 yli kolmevuotiasta lasta saa olla yhdellä hoitajalla. Seitsemän lasta vastuulla joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten on vielä töissä ihmisiä, jotka ei edes tee työtään ja työt kasaantuu muiden tehtäväksi. Eikä munattomat työnantajat kykene asialle tekemään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jollain tasolla jaksaa yhä uudelleen järkyttää se, ettei osaa lapsista kasvateta vastuun ottoon, eli ottamaan vastuuta omista tekosistaan.
Yhä useimmin törmää siihen, että kun kertoo vanhemmille lapsen motanneen nyrkillä yllättäen päin näköä toista, purreen tai astuneen tahallaan toisen käden päälle, tuupanneen nurin, jne, niin vanhempi loukkaantuneena sanookin (sen lapsen aikana) : niin mutta mitä se toinen teki ensin ?
Siinä kasvaa tulevia narsisteja, niitähän tänne lisää kaivataankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Työskentelette broilerilaitoksessa missä ihmiset ovat broilereita. Mitä odotit?
Nohnoh! Broilereilla sentään pitää olla ilmastointi ja hyvä ilmanvaihto, varhaiskasvatuksessa on ok jos happi loppuu kesken ja kesällä lämpötila kohoaa 35 asteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se johtuu työntekijöistä itseistään.
Vastuuta oman jaksamisen suhteen, kaikkia omia ongelmia ei saa ulkoistaa tai pilaatte itse lisää omia asioitanne.
Kykeneväiset ihmiset suhtautuvat elämään.
Ammatinvalintakysymys.
Väärässä ammatissa saattaa väsyä ja syy löytyy itsestä.
Olen samaa mieltä. Meillä päiväkodissa ovat kaikkein uupuneimpia ne työntekijät, jotka aina löytää istumasta joutilaana valittamassa työmäärää ja kiirettä. Me työntekijät, jotka teemme työmme ilman valitusta, emme ole uupuneita.
Ensimmäinen narsisti bongattu! "muut istuu sohvilla" = hän itse istuu sohvalla koiska hällä on siihen hyvä syy. "Muut valittaa uupumisesta" = Hän ei valita, koska katoaa vessaan ja varastoja penkomaan aina kun siltä tuntuu ja jättää työkaverit tekemään hänenkin työnsä.
Hahhah :,D Niin selvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkin päivää ylityöllistetty opettaja napsii hoitolapsien toiminta-tilanteista kuvia ja niitä sitten pitkin päivää raportoidaan vanhemmille että tämmöstä kivaa on lapsenne tehnyt nyt.
äärimmäisen kauas menty leppoisasta ja hauskasta päiväkoti ajoista.
Joulu- ja kevätjuhlista oli joku päiväkodin yhteinen ryhmäkuva päikyn tätien kanssa.
Nykyään jatkuvaa kuluttavaa pedagogisesti perusteltua ja dokumentoitua suorittamista kaikilla osapuolilla. Ope-raukat . Ei ne tiedä kuinka hienoa oli päiväkodissa työskennellä vielä kymmenisen vuotta sitten. Yhdessä siellä tehtiin, mentiin ja suunniteltiin että mitähän kivaa keksittäisiin lapset. Haluisitteko leipoa kanelipullia vai mentäiskö tonne pulkkamäkeen...
Varhaiskuvotus. Siis -kasvatus.
Vanhemmat haluaa että sillä omalla lapsella on hyvä ja turvallinen olla vanhemman työpäivän ajan. Että hän saa leikkiä, tarpeeksi ruokaa ja lepoa, kavereit
No ei tuo vanha mallikaan kuulosta hyvältä: Miten perustellaan opettajan korkeampi palkka lastenhoitajiin nähden, jos opettaja ei tee yhtään enempää työtä ku lastenhoitajatkaan?
Tosin musta esim. pienten ryhmät hyötyis siitä että ne pyöritettäis PELKILLÄ lastenhoitajilla: Pienet taaperot ei tarvi vielä mitään hienoja opetussuunnitelmia vaan ihan tavallista elämää ja se että porukassa ei ole opettajaa tarkottaa että aikuisia on lasten kanssa enemmän fyysisesti olemassa: Just sitä alle 3 vuotiaat tarvitsee. Mitä hyötyä on siitä että opettaja suunnittelee minkävärinen kädenkuva tällä kertaa paperille kahdessa sekunnissa painetaan, jos sen takia lapset ei saa esim. päiväunia nukuttua kun kädet ei riitä?
Tää homma on vaan täysin naurettavaa ja kestämätöntä.
Isojen ryhmiin sitten taas lisää henkilökuntaa: Pitää huomioida henkilökuntamäärässä se, että lähes joka iltapäivä klo 13/14 eteenpäin vedetään kahdella työntekijällä JA opettajien suunnitteluajat päälle, lapset ei nuku päikkäreitä kuten ennen vanhaan tekivät JA lisäksi puolella lapsista on jotain "eritiysen tuen tarpeita". Ja niilläkin joilla ei ole on todella haastavaa käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse jo eläkkeellä oleva päivähoitaja..ylioppilas pohjalta koulutus kesti 2vuotta..ei muutamaa kuukautta.Monen mielestä oli paras koulutus alalle.
Moni sekoittaa tämän perhepäivähoitajan koulutukseen.Kannattaa arvostaa kaikkia vakassa työskentelevien koulutuksia.
Miten ihminen voi olla pätevä työskentelemään varhaiskasvatuksessa jos koulutus on päivähoitoalalta? Mitään päivähoitoa ei ole järjestetty enää yli vuosikymmeneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isojen ryhmiin sitten taas lisää henkilökuntaa: Pitää huomioida henkilökuntamäärässä se, että lähes joka iltapäivä klo 13/14 eteenpäin vedetään kahdella työntekijällä JA opettajien suunnitteluajat päälle, lapset ei nuku päikkäreitä kuten ennen vanhaan tekivät JA lisäksi puolella lapsista on jotain "eritiysen tuen tarpeita". Ja niilläkin joilla ei ole on todella haastavaa käyttäytymistä.
Nuo on ihan itse luotuja ongelmia. Turhat suunnittelut pois niin aikaa on enemmän. Ja kuri takaisin käyttöön niin lapset rauhouttuvat päikkäreille, haastava käytös saadaan kitkettyä eikä joka toista lasta tarvitse diagnosoida jollain nepsyjutulla.
Vierailija kirjoitti:
Voisi miettiä mitä siitä seuraisi jos muillakin käytännön aloilla käytännön näkökulma vaihdettaisiin akateemiseen näkökulmaan. Jos vaikka putkimiehiltä alettaisiin vaatia yliopistotutkintoa. Voi olla, että sen jälkeen putkien asennus jäisi aika vähiin ja mieluummin kirjoitettaisiin jotain tutkielmia. Lisäksi kenties keskeisimpien työkalujen käyttö kiellettäisiin, koska niiden käyttäminen nyt vaan on teoriassa väärin.
Näinpä, kyllähän jonkun nyt pitää niitä putkia tarkastella ja pitää palavereita, että millä aineella mikäkin putkista hoidetaan. Ja tietenki pitää dokumentoida ja suunnitella: Eihän sitä nyt putkia voi huoltaa ilman että on etukäteen kirjannut ylös miten se huolto tapahtuu, mitä välineitä siinä käytetään ja ennenkaikkea että miksi huolletaan ja mikä on tavoite. Ja mikä yleensäkkin on mennyt pieleen että huolto on edes tarpeellinen.
Kyllä pitäisi jokaisella putkimiehellä olla putkipedagogi apuna, että putket saisivat riittävät laadukasta ja tavoitteellista huoltoa.
Ja vielä parempi jos putkienhuollosta tehtäisiin ilmainen palvelu: Yhteiskunta maksaa putkien huollon jotta varmasti kaikki putket valtakunnassa huollettaisiin yhtä laadukkaasti!
Ja koska putkien pedagoginen huoltaminen on niin raskasta, niin tietenki pitää olla ylimääräisiä vapaapäiviä pedagogille: Kyllä hän on sen ansainnut. Kun taas putkimies huoltaa putkia 10 minuutin kahvitauolla koko työpäivänsä ja ihan normilomilla: Se kun ei ole yhtään niin raskasta hommaa kuin pedagogia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta Hannelandiasta, leikki astuu ulos laatikosta?
On ja kyllä siinä on vain keksitty rahastuskeino. Vanha asia eli leikki paketoitu uuteen pakettiin ja tyhmät ostavat sen innoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Jollain tasolla jaksaa yhä uudelleen järkyttää se, ettei osaa lapsista kasvateta vastuun ottoon, eli ottamaan vastuuta omista tekosistaan.
Yhä useimmin törmää siihen, että kun kertoo vanhemmille lapsen motanneen nyrkillä yllättäen päin näköä toista, purreen tai astuneen tahallaan toisen käden päälle, tuupanneen nurin, jne, niin vanhempi loukkaantuneena sanookin (sen lapsen aikana) : niin mutta mitä se toinen teki ensin ?
Mitä sille asialle voi enää jälkikäteen tehdä esim. alle 3-vuotiaan lapsen kohdalla?
Ote eräältä aamulta tällä viikolla, tai oikeastaan ei vain yhdeltä aamulta.
Saavun töihin klo8, aamuvuoroon tullut kollega siellä yksin vastassa, koska ennen minua tuleva olikin sairaana. Lapsia oli 12kpl joista 4 alle 3v. Aloitetaan aamupala ja lapsia tulee tasaiseen tahtiin lisää, kollegan käytävä wc:ssä joten minä hoidan aamupalaa, otan vastaan uusia lapsia, koetan rauhoitella parkuvaa ja paikaltaan toistuvasti karkailevaa 2v lasta etc.
Seur työntekijä saapui sorvin ääreen klo9, tuolloin lapsia oli 20kpl joista 6kpl alle 3v.
Näin on menty koko syksy säännöllisesti, ja iltapäivät samanlaisia, koska aamuvuoro lähtee kotiin viim.klo14.
Ainiin, tehostetun ja erityisen tuen lapsia aina paikalla 3-6kpl.
Kyllä, väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä varhaiskasvatuksen ammattilainen toimit tilanteessa jossa lapsi hakkaa muita lapsia ja myös sinua? Kuulisin mielelläni.
Kaikilla työntekijöillä on tunnekortit kaulassa roikkumassa. Niiden avulla tilanne sanoitetaan lapselle ja neuvotaan tunteen ilmaisuun sopiva ei-väkivaltainen tapa.
Olisiko tässä taustalla osittainen virhepäätelmä?
Kyllähän ainakin 3-vuotias lapsi tietää, että lyöminen on väärin.
Hän tietää, mutta tunnetasolla ei ole sisäistänyt tätä. Silloin pitää miettiä, miksi lapsi on omaksunut tuollaisen toimintatavan.
Lastenpsykiatri LIisa Keltinkangas-Järvinen sanoi haastattelussa, että kun liian pienet lapset pistetään päiväkotiin, eivätkä he pysty vielä puhumaan ja puhumalla puolustamaan itseään, heidän ainoa keinonsa on lyödä ja po
Täähän on ihan selvä juttu: Lyövät ja potkivat koska päiväkodissa on tällä hetkellä ahdistavaa olla, kun ei ole tarpeeksi henkilökunta ja tarpeeksi tiloja, että lapset saataisiin pidettyä turvassa nykyohjeiden mukaisesti.
On TODELLA ongelmallista että ohjeistuksia ja sääntöjä muutellaan ilman että on ymmärrystä siitä, että niiden toteutuminen vaatii lisää resursseja.
Nykyinenlainen systeemi on yhtä vanha kuin Suomi, mutta ajat ovat muuttuneet. Lapsille halutaan opettaa että heillä on oikeuksia ja että he saavat päättää omista asioistaan ja ilmaista mielipiteitään: Tämä on ihan positiivinen asia, olen täysin samaa mieltä. MUTTA mitä tämä tarkoittaa työntekijöiden kannalta? Tämä tarkoittaa sitä, että lapset tarvivat enemmän aikaa JA tilaa itselleen, etenkin kun hoidetaan lapsia jotka käyvät juuri läpi kehityskautta jossa nämä asiat korostuvat, mutta heillä ei vielä ole järkeä että osaisivat priorisoida asioita: "Minä en halua syödä", "Minä en halua nukkua", "Minä en halua levätä", "Minä en halua laittaa talvivaatteita", "Minä en halua käydä vessassa" jne. Lapset voivat ilmaista niitä omia mielipiteitään AIVAN JOKA ASIASSA minkä he päivässään kohtaavat.
Nykyresursseilla henkilökuntamitoitus ei riitä hoitamaan tuollaista kasvatusmallia, olkoon se miten ihanteellinen tahansa. Tästä seuraa kaaos: Lapset saavat ilmaista mielipiteensä, henkilökunnan aika ja jaksaminen ei kuitenkaan riitä siihen, syntyy jatkuvia pattitilanteita, lapset kuormittuu ja se lisää raivoa ja juurikin ikävää käytöstä, kun lapsi ei tiedä mitä tehdä ilman kunnon ohjausta ja työntekijät kuormittuvat ja jaksavat entistäkin vähemmän ohjata näitä tilanteita.
Sen lisäksi: Tuo käytöksen ohjaaminen ei ole ainoa vaatimus. Sen lisäksi pitäisi vielä suorittaa muitakin asioita kuin tavallisia hoidollisia tilanteita: Pitäisi askarrella, ohjata liikuntaa, laulaa, kokoontua yhteen, kokoontua pienryhmiin, rauhoittaa leikkejä, siirtyä syömään, siirtyä toiseen huoneeseen, siirtyä ulos, sisään jne. Lisäksi sitten pitää suunnitella, valmistella, siivota, järjestellä, käydä palavereissa, koulutuksissa, huolehtia vastuutehtävistä ja myös hommista jotka "ei kuulu kenellekkään": Kuka kolaa leikkipihaa kun ainoastaan kulkuväylät on kiinteishuollon hommia ja päiväkodin pihalla on kyltti "ei talvikunnossapitoa". PITÄISI tehdä ilmoituksia väkivallasta, liian vähästä henkilökunnasta, epäasiallisesta käytöksestä ja koirankakasta hiekkalaatikossa.
Vierailija kirjoitti:
Ote eräältä aamulta tällä viikolla, tai oikeastaan ei vain yhdeltä aamulta.
Saavun töihin klo8, aamuvuoroon tullut kollega siellä yksin vastassa, koska ennen minua tuleva olikin sairaana. Lapsia oli 12kpl joista 4 alle 3v. Aloitetaan aamupala ja lapsia tulee tasaiseen tahtiin lisää, kollegan käytävä wc:ssä joten minä hoidan aamupalaa, otan vastaan uusia lapsia, koetan rauhoitella parkuvaa ja paikaltaan toistuvasti karkailevaa 2v lasta etc.
Seur työntekijä saapui sorvin ääreen klo9, tuolloin lapsia oli 20kpl joista 6kpl alle 3v.
Näin on menty koko syksy säännöllisesti, ja iltapäivät samanlaisia, koska aamuvuoro lähtee kotiin viim.klo14.
Ainiin, tehostetun ja erityisen tuen lapsia aina paikalla 3-6kpl.
Kyllä, väsyttää.
Meillä alle 3 vuotiailla vähän sama: Jokainen lapsi tarvisi auttamista syömisessä, osa lapsista yrittää karata pöydistä (ja on korkeat pöydät ja tuolit), lapsia tuodaan aamupalalle todella myöhään, vanhemmilla on asiaa, kun viimeiset istuu pöytään ensimmäiset lähtee jo pöydästä ja alkaa vaarallinen ralli, mutta kukaan ei ehdi vielä heitä rauhoittamaan. Osa lapsista saa raivareita jos yrittää laittaa pöytään, 2 vuotiaat käyttäytyy niin, että emme voi mitään jos he eivät suostu, koska ei ole aikaa antaa rauhoittua.
Sitten kun aamupala saadaan ohi alkaakin kakkojen pesu, onneksi tulee kolmas työntekijä tässä vaiheessa. Sitten pitääkin jo kiirehtiä ulos kun on yhteisvalvonta: Ei juuri ehdi hengähtää. Puolet lapsista saa raivarin ku pitää alkaa pukemaan tai kun ei saanu ottaa lokeroille sylin täydeltä leluja, samalla yrittää kuivaksi opettelevia käyttää potalla ja ettei kaikki lapset olis kerralla pukemassa jne.
Ja iltapäivä se onki mukavaa jos on palaveria tai opettajalla suunnittelu, lapset ei ehdi läheskään kaikki nukahtaa kun jäädään kahdestaan, ensimmäinen herää ku viimeinen nukahtaa (jos kaikki edes nukahtaa). Tässä välissä kuitenkin pitäis onnistua käyttää puolituntia taukoihin ja vessakäynteihin ja oikeasti pitäis ehtiä muutakin.
Sitten alkaa se mukavin osuus: Iltapäivä, lapset välipalalle, vessatukset, ulospukemiset.
Lastenkin elämä on jatkuvaa siirtymää ja huutoa. Ja edes nukkariaika ei ole rauhallinen: Harva lapsi enää nukkuu yli tunnin päikkäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se johtuu työntekijöistä itseistään.
Vastuuta oman jaksamisen suhteen, kaikkia omia ongelmia ei saa ulkoistaa tai pilaatte itse lisää omia asioitanne.
Kykeneväiset ihmiset suhtautuvat elämään.
Ammatinvalintakysymys.
Väärässä ammatissa saattaa väsyä ja syy löytyy itsestä.
Olen samaa mieltä. Meillä päiväkodissa ovat kaikkein uupuneimpia ne työntekijät, jotka aina löytää istumasta joutilaana valittamassa työmäärää ja kiirettä. Me työntekijät, jotka teemme työmme ilman valitusta, emme ole uupuneita.
Sama kokemus. Ja lopulta käy niin, että heidän hommat kaatuu meidän ahkerien niskaan ja me uuvutaan. Niin kuin oikeasti.
Tai sitten sarjasaikut
Minä alan pikkuhiljaa oppimaan, että nämä sarjasaikkuttajat ovat vaan fiksuja. Ehkä he ajattelee, että ottavat puuttuvat lepotauot takaisin saikkupäivinä? Vois alkaa itsekkin.
Jollain tasolla jaksaa yhä uudelleen järkyttää se, ettei osaa lapsista kasvateta vastuun ottoon, eli ottamaan vastuuta omista tekosistaan.
Yhä useimmin törmää siihen, että kun kertoo vanhemmille lapsen motanneen nyrkillä yllättäen päin näköä toista, purreen tai astuneen tahallaan toisen käden päälle, tuupanneen nurin, jne, niin vanhempi loukkaantuneena sanookin (sen lapsen aikana) : niin mutta mitä se toinen teki ensin ?