Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos matkustaa pitkän matkan päähän tapaamaan ihmistä kenen kanssa on jutellut ja sitten huomaa ettei mitään kipinää olekaan
23.08.2025 |
Pitäis mennä tapaamaan yhtä miestä mutta se asuu aika kaukana ja en tiedä mitä sitten jos siitä ei tulekaan mitään niin lähdenkö vaan seuraavalla junalla takaisin kotiin?
Kommentit (44)
No mä reissasin 400km nuorena ja naiivina treffeille pitkäksi venähtäneen ja kiihkeän yhteydenpidon jälkeen, minkä jälkeen sain tietää että ei nyt oikein ollut kipinää. Kyllähän se vähän kirpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitä sosiaalisia taitojasi, niin osaat keskustella vieraan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa vaikkei olisikaan mitään romanttista tunnetta mukana. Ei tarvi sitten olla lapsellinen ja paeta paikalta, kun tunnetta ei herääkään heti ensisekunneila. Silti voi tutustua siihen ihmiseen.
Tavatkaa puolessa välissä.
Tsättäilin 4h ajomatkan päässä olevan tyypin kanssa. Oli oikein kiltin ja ihanan oloinen, siis oikeasti! Viestiteltiin kauan ja taidettiin kirjoitella naamatustenkin (silloin ei videopuhelun ääntä saatu toimimaan). Sovittiin, että lähden viikonloppuna hänen luo bussilla. Ja pam. Kun nähtiin naamatusten, mun teki mieli vaan kääntyä takaisin, ennenkuin edes avasi suutaan! Ei vaan iskenyt sitten yhtään! Olin nuori, liian kiltti ja vähän arka näissä asioissa, joten näyttelemiseksi se meni ja vkl vietettiin niinkuin oli ajateltukin... Se oli virhe! Siis kaikki meni sen puoleen hyvin, hän tosiaan oli aivan ihana, huomaavainen ja hyvä keskustelija, mutta kun ei tullut tunteita, niin ei. Mutta jos heti ensisilmäyksellä tulee nounou, kannattaa sanoa siitä ja vaan lähteä heti pois. Oli meinaa aikamoinen työ saada kaveri ymmärtämään, ettei kiinnostakaan, kun kerran esitin sellaista aluksi... Oikein puistattaa, olin silloin 19 joten ehkä se oli niitä oppirahoja...
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa. Miten muka tapailu ja seurustelu onnistuu, ja kumpi sitten joutuisi muuttamaan, jos suhde etenee - vai jatkuisiko suhde loputtomiin etäsuhteena?
Todennäköisintähän se nimenomaan on, että ei ole kipinää. Sitä kun on niin harvoin kenenkään kanssa.
Selvitetään yksi este kerrallaan, sitten kun se tulee eteen. Ei tutustuessa (tai nykypäivänä muutenkaan) voi olettaa, että asuu koko loppuelämänsä paikkakunnalla a tai b. Jos käy niin, että rakastuu, niin sitten seurustellaan ja kokeillaan, että sovitaanko sittenkään yhteen ja sen jälkeen, jos sovitaan, niin aletaan miettiä asumiskuvioita. Yleensä tuossa menee vuosi tai pari (ellei ole niin vapautuneita ihmisiä ja itsensä tuntevia, että paukauttaa muuttavat yhteen viikon yhdessäolon jälkeen: sellaisiakin on), ja vuodessa ja parissa - nykyaikana- voi tapahtua vaikka mitä muutoksia. On siis turha etukäteen supistaa omia mahdollisuuksiaan löytää rakkaus vain siksi, että satutaan nyt asumaan eri paikkakunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa. Miten muka tapailu ja seurustelu onnistuu, ja kumpi sitten joutuisi muuttamaan, jos suhde etenee - vai jatkuisiko suhde loputtomiin etäsuhteena?
Todennäköisintähän se nimenomaan on, että ei ole kipinää. Sitä kun on niin harvoin kenenkään kanssa.
Selvitetään yksi este kerrallaan, sitten kun se tulee eteen. Ei tutustuessa (tai nykypäivänä muutenkaan) voi olettaa, että asuu koko loppuelämänsä paikkakunnalla a tai b. Jos käy niin, että rakastuu, niin sitten seurustellaan ja kokeillaan, että sovitaanko sittenkään yhteen ja sen jälkeen, jos sovitaan, niin aletaan miettiä asumiskuvioita. Yleensä tuossa menee vuosi tai pari (ellei ole niin vapautuneita ihmisiä ja itsensä tuntevia, että paukauttaa muuttavat yhteen viikon yhdessäolon jälkeen: sellaisiakin on), ja vuodessa ja parissa - nykyaikana- voi tapaht
Juuri tämä. Jos itse ajattelee ettei ikinä voisi muuttaa vaikka mitä tapahtuisi, varmaan ei kannatakaan etsiä kumppania kauempaa.
Mutta esimerkiksi ystäväni lähti treffeille 1200 km päähän miehen luo. Ja rakastuivat, ystävä muutti sinne asumaan ja ovat hyvin onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa. Miten muka tapailu ja seurustelu onnistuu, ja kumpi sitten joutuisi muuttamaan, jos suhde etenee - vai jatkuisiko suhde loputtomiin etäsuhteena?
Todennäköisintähän se nimenomaan on, että ei ole kipinää. Sitä kun on niin harvoin kenenkään kanssa.
No joo en mäkään oikeasti koskaan olisi ollut oikeasti valmis muuttamaan mihinkään, vaikka ehkä joskus ihastuksissa onkin saattanut tuntua ettei tässä ole mitään esteitä ja valmis mihin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No. Joskus on mentävä kauaksi nähdäkseen lähelle.
Ei kai siinä sitten sen kummempaa. Ehkä mieluummin, ainakin hieman harkita kanbattaisi sitäkin vaihtoehtoa, että tapaisitte "puolueettomalla maalla" eli jossain mihin matkasitte molemmat, jolloin toisesta irrottautuminen saattaa olla helpompaa.
Itse muistan joskus sinkkuaikoina tavanneeni naisen hänen kotikaupungissaan useamnan sadan kilometrin päässä..
Olin otettu kun hän pyysi minut yöksi kotiinsa. - Tätä ennen olimme nähneet kerran
Ei välillämme ollut tuolloin, eikä myöhemminkään ollut esimseksiä, eikä meistä paria tullut vaikka myöhemmin tapasimme jokusen kerran
Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka avoin ja ennakkoluuloton nainen oli minua kohtaan.
Päästää nyt minut, lhänelle lähes täysin vieras mies luokseen yöksi.
Mutta kuulemma jotkut saattavat majoittaa satunnaisen baarututtavuudenkin ja harrastaa suojaamatonta seksi
Vaikuttaa tuo " 'Uskovainen' mieskin" hieman uskovaisuutensa suhteen vajakilta, lähteä nyt yöksi tuollaisen vajaaharkintaisen naisen luokse.
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa.
Ja mä en ymmärrä sitä, ettei missään nimessä koskaan voisi itse muuttaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa. Miten muka tapailu ja seurustelu onnistuu, ja kumpi sitten joutuisi muuttamaan, jos suhde etenee - vai jatkuisiko suhde loputtomiin etäsuhteena?
Todennäköisintähän se nimenomaan on, että ei ole kipinää. Sitä kun on niin harvoin kenenkään kanssa.
Niin. Joillekin rakkaus voi olla tärkeämpää kuin joku kylä tai kaupunki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mennyt joskus nuorempana ja joo kävin paikalla. Sitten totesin, ettei kiinnosta ja odotukset ei kohtaa tai jotain vastaava. Ja tosiaan seuraavalla junalla kotiin, näinhän se menee.
Ehdottomasti kannattaa ottaa videopuhelu(ita) vaikka WhatsAppissa ennen kuin sovitaan tapaaminen!
Älä ap mene sinne tarjolle ja tyrkylle. Jos miestä kiinnostaa, hän tulee edes puoliväliin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun menet uuden ystäväsi asuntoon kahvittelemaan, tarkista pakoreitit ja pidä silmällä tarjoilutilannetta lamaannuttavien aineiden varalta.
Kuka menee heti toisen asuntoon kahville, miksei julkinen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa. Miten muka tapailu ja seurustelu onnistuu, ja kumpi sitten joutuisi muuttamaan, jos suhde etenee - vai jatkuisiko suhde loputtomiin etäsuhteena?
Todennäköisintähän se nimenomaan on, että ei ole kipinää. Sitä kun on niin harvoin kenenkään kanssa.
On paradoksaalista, että tiettävästi kaikkein eniten yksinäisiä asuu ja ellä suurkaupungeissa eli paikoissa, joissa periaatteessa on eniten mahd kumppaneita.... Mutta kyllä sitä varmasti moni on lähtenyt rakkaudenkin perässä kauemmaksikin ihan vain, että sitä omaa itselle mieluisinta ja erityistä ei ole kotikulmilta onnistunut kohtaamaan ja tai etenemään ainakaan hänen (oman ihastuksensa) kanssa parisuhteeseen asti. Jos jollain etäsiellä kaukakana kaikesta pikku kylällä on kiusallsita kun muut kärjsitäen luulevat tietäväsi ja tuntevansa sinut mahd, paremmin kuin sinä itse ja kenen kanssa sinun olisi mahd- lupa ja oikeus edetä parisuhteeseen niin isompien paikkojen ongelma on kenties, että kukaan ei välitä tai huomaa kaikkien hosuessa ja kiirehtiessä ohi
Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin niin sanotaanhan, että sen oman rakkaansa voi ensikerran kohdata missä ja milloin vain. Toisin saonen ihastuminen voi vallata mielen jossain ennalta arvaamattomassa paikassa mielen kun mahd, kumppani tuleekin ylläen kohdalle.
En ainakaan itse ole aina ollut ensimmäsienä kysymässä tosielta, että missä hän asuu tai missä hän elää kun olen kohdannu itseäni puoleensa vetävän naisen, jota en ole aiemmin tavannut tai kohdannut; ne (hänen asumisensa elämäntapansa) ova sitten selvinneet tai on jäänyt selvimättä, jos kohtaamisemme on johtanut alkua pidemmälle.
Itse edellä kerroin, että matkasin aiemmin vain kerran tavanneeni naisen luo useamman sadan kilometrin päähän. Tätä toki helpotti se, että vaikka olimme tavanneet vasta kerran aiemmin niin meillä oli molemmilla yhteisiä läheisiä, jotka esittelivät meidät tosillimme. - Ja toinen tapaamisemme sai alkusna oikeastaan vähän vahingossa; minun tuolloin nuoren miehen uhosta mutta myös saada vain vaihtelua tuohon aikaan aika tylsään sinkkuarkeeni; mutta varmastikin hänkin oli, ehkä vähän ihastunut minuun kun pyysi minua jäämään ja tulemaan luokseen yöksi, - Olen varma, että meille jäi molemmille mukavat muistot toisistamme.
Uskovainen mies
Miksi pitäisi lähteä seuraavalla junalla takaisin? Vaikkei natsaa miehen kanssa, jäät sinne paikkakunnalle turistiksi. Käyt museossa, galleriassa, kirjastossa, puistossa, näköalapaikalla tms. Jos olet sitä mieltä, että paikka on niin tylsä jo ensikuulemalta, ettet halua siihen yhtään tutustua, sitten et myöskään ole ihminen, joka haluaa mennä sinne uudestaan, vaikka mies olisi ihana. Sen jälkeen rupeat kinuamaan, että miehen pitää tulla aina sinun luoksesi, koska hänen kotikuntansa on tylsä. Jos mies sattuu tykkäämään omasta kotipaikastaan, ei teille tule kuitenkaan suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa.
Ja mä en ymmärrä sitä, ettei missään nimessä koskaan voisi itse muuttaa mihinkään.
Voi olla että Mihinkään voi muuttaa, muttei just sille paikkakunnalle, jossa tuntematon mies asuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa. Miten muka tapailu ja seurustelu onnistuu, ja kumpi sitten joutuisi muuttamaan, jos suhde etenee - vai jatkuisiko suhde loputtomiin etäsuhteena?
Todennäköisintähän se nimenomaan on, että ei ole kipinää. Sitä kun on niin harvoin kenenkään kanssa.
Niin. Joillekin rakkaus voi olla tärkeämpää kuin joku kylä tai kaupunki.
Kai sen rakkauden voisi löytää lähempääkin. Tapailu ja seurustelu ovat aika hankalia, kun asutaan kaukana.
Tätä en ikinä ymmärrä, miksi ihmiset etsivät kumppania kaukaa. Miten muka tapailu ja seurustelu onnistuu, ja kumpi sitten joutuisi muuttamaan, jos suhde etenee - vai jatkuisiko suhde loputtomiin etäsuhteena?
Todennäköisintähän se nimenomaan on, että ei ole kipinää. Sitä kun on niin harvoin kenenkään kanssa.