Lue keskustelun säännöt.
Oma ero ja perheellistyvät ystävät - miten tätä yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta kestää?
23.08.2025 |
Siksi varmaan eroakin pitkitettiin tai siis minä yritin sopeutua suhteeseen ja toivoa parempaa kun tämä mitä siitä seuraa oli vähän jo tiedossa. Mutta oikeesti on tämä aivan hirveää.
Ulkopuolisuutta olen tietyllä tapaa kokenut aina mutta nyt tämä taas on ihan uudenlaista. Veikkaampa että pahin aika eroamiselle on tämä kolmenkympin molemmin puolin. Neljänkympin jälkeen monella taas lapset isoja ja aikaa muuhunkin kuin lapsiperheen pyöritykseen. Parikymppisinä paljon muitakin sinkkuja ja lapsettomia jne.
Minulle on tullut jopa olo etten halua edes olla tekemisissä enää ystävien kanssa vaan olla kokonaan yksin ja vetäytyä omiin oloihin kun se yhdessä vietetty aika ei enää anna mitään. Joko siinä huutaa pikkulapsi vieressä tai sitten silitellään kasvavaa mahaa ja tunnustellaan potkuja, ei puhettakaan että olisi enää tilaa niille jutuille jotka aiemmin kiinnosti molempia.
No kai tämä jotenkin kasvattaa ja vahvistaa. Pelkään vaan ettei silti mihinkään hyvään suuntaan.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Itse tein sillä tavalla fiksusti, että hankin kavereiksi myös tyyppejä, jotka eivät kelpaa naisille. Eivät saa parisuhdetta eivätkä lapsia ja kaikki pysyy aina ennallaan. Tämä on vähän kuin yliopistoaikana, mutta kaikilla on paljon enemmän rahaa käytettävissä. Perheellisten kavereiden kanssa kaikki on aina tosi vaikeaa.
No ihan hyvä veto 😅 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon on ihmisiä kuitenkin samassa tilanteessa kuin sinä. Hekin hakevat uusia kavereita. Mene harrastamaan asioita, jotka kiinnostavat, ei iltaharrastuksissa käy juuri lapsiperheellisiä, kun ovat syöttämässä ja nukuttamassa niitä mukeloitaan.
Siis olisitko sä toivonut lapsia vai?
Näen lapsellisia kavereita niin, että lapset on muualla. Ei ole siis suurta muutosta tullut, vaikka jotkut on perheellistyneet, saaneet lapsia jne. Ja elämä menee eteenpäin jokaisella, omaan tahtiinsa.
Mikä sinua estää tutustumasta uusiin ihmisiin? Ihan typerää syytellä kavereita siitä, että he eivät pysty tällä hetkellä vastaamaan sinun tarpeisiin, kun maailma on täynnä ihmisiä ja sieltä löytyy varmasti myös niitä, joiden mielenkiinnonkohteet ovat samantyyppisiä.
Todennäköisesti entistenkin kavereiden kanssa ajatukset kohtaavat vielä joku päivä ja lapsiperhearki nyt vaan on usein sitä, että ne mukulat pyörii jaloissa. Ne tosin kasvavat ja sitten elämään mahtuu taas enemmän muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin tän palstan mukaan ja toki myös tilastojen mukaan vapaaehtoisesti lapsettomia on yhä enemmän. Etköhän sä seuraa löydä, älä syyllistä kavereitasi jotka on valinneet lisääntyä.
Siis mitä? Sun ystävät elää hyvin intensiivistä vaihetta elämässään kun on vauvoja/pikkulapsia. Ja sä kehtaat valittaa kun he eivät anne SULLE mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä se ystävyys punnitaan, kun elämänvaiheet vaihtuu ja eroavat toisistaan. Ootko ajatellu, mitä itse annat näille kavereille? Tai mitä he niiden taaperoidensa kanssa tarvitsisivat? Ehkä just vaan kuuntelijaa, aikuista ihmistä rinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Näen lapsellisia kavereita niin, että lapset on muualla. Ei ole siis suurta muutosta tullut, vaikka jotkut on perheellistyneet, saaneet lapsia jne. Ja elämä menee eteenpäin jokaisella, omaan tahtiinsa.
Ne puhuu siltikin lähinnä vain lapsistaan ja parisuhteestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sun ystävät elää hyvin intensiivistä vaihetta elämässään kun on vauvoja/pikkulapsia. Ja sä kehtaat valittaa kun he eivät anne SULLE mitään?
Luetunymmärrys? Ap ei valittanut siitä vaan murehti omaa ulkopuolisuuden tunnetta.
Tuossa usein ystävyyssuhteet väljähtyvät jos eletään ihan erilaisia elämäntilanteita. Ei sille mitään voi.
Monesti kyllä yhden perheellistymisestä alkaa ketjureaktio. Kun minä ilmoitin raskaudesta niin jo vuoden sisällä oli 3 muutakin ystävää raskaana perä perää, jopa sellainenkin jolla ei edes parisuhdetta ollut vuotta aiemmin 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sun ystävät elää hyvin intensiivistä vaihetta elämässään kun on vauvoja/pikkulapsia. Ja sä kehtaat valittaa kun he eivät anne SULLE mitään?
Niin no on siinä radikaali ero entiseen. Ennen tapaamisten jälkeen oli jotenkin virkistynyt olo kun kumpikin antoi itsestään toiselle sekä sai myös läsnäoloa ja kuuntelevaa korvaa itselleen. Ehkä jopa toisen kautta sai intoa ja energiaa johonkin uuteen tai uusia näkemyksiä. Mielipiteenvaihtoa, asioiden päivittelyä ja vähän kaikkea juttua huumorin säestämänä ja välillä sydämen purkamista toiselle. Nyt tuntuu että mitään noista ei ole, on vaan lapsi ja perhe ja lapsen ja perheen asiat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sun ystävät elää hyvin intensiivistä vaihetta elämässään kun on vauvoja/pikkulapsia. Ja sä kehtaat valittaa kun he eivät anne SULLE mitään?
Niin no on siinä radikaali ero entiseen. Ennen tapaamisten jälkeen oli jotenkin virkistynyt olo kun kumpikin antoi itsestään toiselle sekä sai myös läsnäoloa ja kuuntelevaa korvaa itselleen. Ehkä jopa toisen kautta sai intoa ja energiaa johonkin uuteen tai uusia näkemyksiä. Mielipiteenvaihtoa, asioiden päivittelyä ja vähän kaikkea juttua huumorin säestämänä ja välillä sydämen purkamista toiselle. Nyt tuntuu että mitään noista ei ole, on vaan lapsi ja perhe ja lapsen ja perheen asiat. Ap
Eivät he ole sulle mitään velkaa. Sinä joko haet uusia ystäviä tai uuden kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sun ystävät elää hyvin intensiivistä vaihetta elämässään kun on vauvoja/pikkulapsia. Ja sä kehtaat valittaa kun he eivät anne SULLE mitään?
Niin no on siinä radikaali ero entiseen. Ennen tapaamisten jälkeen oli jotenkin virkistynyt olo kun kumpikin antoi itsestään toiselle sekä sai myös läsnäoloa ja kuuntelevaa korvaa itselleen. Ehkä jopa toisen kautta sai intoa ja energiaa johonkin uuteen tai uusia näkemyksiä. Mielipiteenvaihtoa, asioiden päivittelyä ja vähän kaikkea juttua huumorin säestämänä ja välillä sydämen purkamista toiselle. Nyt tuntuu että mitään noista ei ole, on vaan lapsi ja perhe ja lapsen ja perheen asiat. Ap
Eivät he ole sulle mitään velkaa. Sinä joko haet uusia ystäviä tai uuden kumppanin.
Ei olekaan. Saa kai silti olla surullinen ja pettynyt ystävyyden "menettämisestä"?? Ja sitäpaitsi ei minulla ole suurta intoa tutustua uusiin ihmisiin, se vie vuosia aikaa jotta pääsee oikeasti sellaiselle tietylle tasolle. Ja toisekseen tässä iässä se uusiin naispuolisiin ihmisiin tutustuminen on lähes mahdotonta kun töissä on samat naamat, vapaa-ajan jumpissa vanhempia naisia ja ruokakaupassa tuskin kehenkään tutustuu. Ap
Ulkopuolisuuden tunnetta täytyy vain oppia sietämään. Täytyy jaksaa ja yrittää olla kärsivällinen. Sinua Ap (tai ketään muutakaan) tuskin lohduttaa, että esimerkiksi minä 40+ vuotiaana en ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa.
Oma kohtaloni on ja on ollut ikisinkun osa ja päästä tai joutua kuinka vain ns friendzonelle. Paljon sekin mutta on kertoja kun olisi toivonut, jotain muurtkin
Edelleen haluan toivoa ja uskoa, että kohtaisin ja löytäisin oman rakkaani ja erityisen baisenbrinnalkeni, jolke itse voisin olla jotain vastaavaa.
Mutta sitä ennen tai siitä huolimatta yritän varjella ja ylläpitää niitä läheisiä ihmissuhteita niin miesten kuin naisten kanssa. - Ei helppoa mutra ei kai kukaan ole väittänytkään muuta.
Hyvä alku on se, että kunnioittaa ja mahdollistaa toisen oikeuden "omaa tilaan" hyväksyy tai ainakin kykenee elämään sen ksnssa, että läheinen tekee ja päättää itse omista valinnoistaan ja päätöksistään ja on aivan luonnollista, etreivät ne aina välttämättä ole itselle mieluisia, eikä tarvitsekaan olla. Kaikkea ei tietenkään tarvitse hyväksyä.
Yhtä tärkeää on myös tiedostaa omat rajansa ja halunsa. Ystävyys tai kaveruus ei ole kynnysmattona olemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sun ystävät elää hyvin intensiivistä vaihetta elämässään kun on vauvoja/pikkulapsia. Ja sä kehtaat valittaa kun he eivät anne SULLE mitään?
Niin no on siinä radikaali ero entiseen. Ennen tapaamisten jälkeen oli jotenkin virkistynyt olo kun kumpikin antoi itsestään toiselle sekä sai myös läsnäoloa ja kuuntelevaa korvaa itselleen. Ehkä jopa toisen kautta sai intoa ja energiaa johonkin uuteen tai uusia näkemyksiä. Mielipiteenvaihtoa, asioiden päivittelyä ja vähän kaikkea juttua huumorin säestämänä ja välillä sydämen purkamista toiselle. Nyt tuntuu että mitään noista ei ole, on vaan lapsi ja perhe ja lapsen ja perheen asiat. Ap
Olen eri, mutta en ymmärrä. Itselläni 2 lasta enkä ole KOSKAAN uppoutunut mihinkään äitiyskuplaan tai ajatellut, ettenkö olisi enää mitään muuta kuin äiti. Todellakin pidän edelleen ihan samanlaisesta huumorista, on ihan samat mielenkiinnon kohteet ja nimenomaan haluan pois sieltä lapsiarjesta ystävien luo! Tykkään edelleen hyvistä ravintoloista, leffailloista, livemusiikista, bilettämisestä jne. ja niihin ei nyt lasten kanssa mennä :D heti vaan, kun vauva tottui tuttipulloon, niin aloin taas tekemään omia juttujani.
Nauti vapaudestasi. Tee kaikkea kivaa, älä mieti sitä mihin sinulla ei ole mahdollisuutta juuri nyt. Juo vaikka skumppaa aamulla ja niin edelleen. Nauti rauhallisesta musiikista ja spa:sta, hallitse elämääsi, ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen lapsellisia kavereita niin, että lapset on muualla. Ei ole siis suurta muutosta tullut, vaikka jotkut on perheellistyneet, saaneet lapsia jne. Ja elämä menee eteenpäin jokaisella, omaan tahtiinsa.
Ne puhuu siltikin lähinnä vain lapsistaan ja parisuhteestaan
Riippuu ehkä ihmisistä. Jos tosiaan näin on, niin mistä silloin ennen lapsia ja parisuhteita on puhuttu? Kuinka syvällistä se ystävyys tosiaan on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sun ystävät elää hyvin intensiivistä vaihetta elämässään kun on vauvoja/pikkulapsia. Ja sä kehtaat valittaa kun he eivät anne SULLE mitään?
Okey psyko. Juuri tällaisen sekoamisen vuoksi lasten tulon myötä tekee mieli ottaa vaan etäisyyttä teihin. Koko maailma pyöriikin yhtäkkiä vaan teidän ja niiden teidän lastenne ympärillä.
Itse tein sillä tavalla fiksusti, että hankin kavereiksi myös tyyppejä, jotka eivät kelpaa naisille. Eivät saa parisuhdetta eivätkä lapsia ja kaikki pysyy aina ennallaan. Tämä on vähän kuin yliopistoaikana, mutta kaikilla on paljon enemmän rahaa käytettävissä. Perheellisten kavereiden kanssa kaikki on aina tosi vaikeaa.