Digitaalinen parisuhdeväkivalta: esimerkiksi sijainnin seuraamista tai viesteillä pommittamista
"Harva tunnistaa väkivallaksi esimerkiksi sitä, jos puoliso kertoo, keitä sinulla saa olla Facebook-kavereina. Jatkuvaa sijainninjakoa (esimerkiksi Snapchat-sovelluksessa) taas voidaan perustella erilaisilla olen huolissani ja haluan vain tietää, ettei sinulle tapahdu mitään tai eihän parisuhteissa ole salaisuuksia -pehmennyksillä, jotta saataisiin vaatimukset näyttämään täysin normaaleilta."
Siis täh? Miten niin harva tunnistaa. En ikinä suostuisi tuollaiseen, esim. seuraamiseen ellei ole tyyliin jokin sairaus, vaikka diabetes, ja olen yksin jollain korpivaelluksella.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Digitaalista väkivaltaa ovat myös kaikenlainen teknologian välityksellä tapahtuva häirintä, mustamaalaus ja häpäisy. Nämä ovat yleisiä erityisesti eron jälkeen"
Tähän olen törmännyt useasti. Ex-puoliso haukutaan jossain someryhmässä ilman että sillä toisella on mitään mahdollisuutta kertoa omaa versiotaan.
Tää on kyllä törkeää. Itse kun erosin, niin sain kuulla kavereilta, että minusta levitetään vaikka minkälaista valhetta somessa. Itsellä ei edes ole sometilejä, niin aika vaikea puolustautua. Onneks yhteiset tutut ties kumpi meistä se hullu on.
Sulle sentään kerrotaan. Mulle ei kaverit ja sukulaiset kertoneet.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Entä jos vaan kattoo wa:sta, joko toinen on heränny?
Sairasta kyttäämistä sekin on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi seurata koko ajan puolisoa? Jossain erityistilanteissa ymmärrän esim. tuo vaellisreissu, mutta mitä järkeä että seuranta olisi koko ajan päällä? Ymmärrän että lapsia seurataan turvallisuussyistä mutta toista aikuista...?
Ei se nyt sitä tarkoita, että seuraisi koko ajan jos sijaintitiedot on päällä. En minä itse edes muista koko asiaa. Sitten kun on joku tilanne, että kiinnostaa missä toinen on, voi katsoa. Tuskin edes huomaisin jos miehen sijaintitiedot olisi välillä pois päältä. Eikähän se paikannus aina edes toimi muutenkaan, joten sitäkään ei tiedä kummasta on kyse, jos sijaintia ei löydy.
Suomalaiset parisuhteet perustuvat naiset harjoittamalle väkivallalle.
On kyllä epäaikuismaista ja epäluottamuksen osoitus vaatia toiselta aikuiselta sijainteja näkyviin. Eri asia on, jos se sopii molemmille, tai sijainnin näkyminen tuo turvaa ja arjen aikatauluihin tms. helpotusta.
Kaikki tietävät, että väkivaltaiset vaativat sijainteja päälle eniten, ja että pettäjät vastustavat sijaintien näkymistä eniten ja kovaäänisimmin. He kun muutenkin tahtovat kumppaniensa (heitähän kun on aina useampia siellä täällä) tietävän hyvin vähän tekemisistään ja varsinkin sijainnistaan:))
Jos et luota toiseen tai olet epävarma hänen seurassaan, on hän oikeasti epäluotettava ja petollinen. Luotettavasta tyypistä tulee aina hyvä fiilis :)
Viesteillä pommittamista on jonkun mielestä jo kaksi-kolme viestiä vuorokaudessa ja toisen mielestä se, että toinen lähettää tunnin välein viisi kyselyä missä oot, kenen kanssa, mikset vastaa, monelta tuut jne.
Jos asutaan yhdessä ja nähdään ihan joka päivä, miksi pitäisi kysellä vartin välein toisen menemisistä ja kenen seurassa menee?
Digitaalista väkivaltaa on tietysti myös vastaamattomuus.
Meillä sama kuin jollain yllä: Teen ruokaa. Mies on tulossa jossain vaiheessa töiden välissä kotiin syömään. Nuori aikuinen lapsemme on tulossa jossain vaiheessa kesätöistä nälkäisenä kotiin. Toinen nuori aikuinen on tulossa jossain vaiheessa omista töistään nälkäisenä kotiin. Kaikillä on hyvin epäsäännölliset työajat.
Ruoka on valmista, mutta ketään ei näy kotona. Korjaanko ruuan pois vai onko joku juuri tulossa kotiin? Ehdotin sijainnin seurantamahdollisuutta. Teinit vain nauroivat. Niinpä soitan jokaiselle vuorotellen, että ovatko he juuri tulossa kotiin. Tai pakkaan ruuat kylmään, ja saman tien joku kaartaa pihalle ja nostaa ruuat takaisin pöytään.