Onko kenelläkään tullut synnytys vastaan siten että kukaan läheinen ei järjestä vauvajuhlia?

v. 2004 kun oman lapseni sain, oli todella harvinaista ylipäänsä järjestää mitään vauvajuhlia.

Ei kyllä tulis mieleen järjestää kellekään mitään vauvajuhlia. Enkä kyllä halua, että mullekaan järjestetään. Asun Suomessa.

Suomessa on perinteisesti viety rotinoita äidille -lapsen syntymän jälkeen.  Ei ennen. Isät ovat viettäneet varpajaisia. 

Vieläkö niitä järjestetään, luulin että se oli joku sesonki kymmenisen vuotta sitten, sitten odottajat kielsivät, ette sitten mitään järjestä. 

Vierailija kirjoitti:

No mulla, ikävä kyllä. Järjestin ties kuinka monet baby showerit tai olin ainakin mukana, vaikka itse kärsin lapsettomuudesta. Iso kaveripiiri, jossa kutsut oli tapana. Sitten kun vihdoin tulin raskaaksi niin kukaan ei järjestänyt mulle. En pystynyt nielemään pettymystä vaan sen jälkeen en enää osallistunut tai järjestänyt kutsuja.

Toivottavasti myös sanoit ystävillesi tuon että olet loukkaantunut asiasta? Tuo kuulostaa törkeältä sekä siltä että et ole ystävillesi ehkä yhtä tärkeä ystävä kuin olet luullut. Todella inhottavaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aina mukana järjestämässä milloin mitäkin vauvajuhlia, yllätyssynttäreitä jne. Iso ystäväpiiri. No, sitten kun minä odotin vauvaa, ei minulle järjestetty yhtään mitään. Tulin tästä niin vihaiseksi, että lopulta jätin koko ystäväpiirin. Sinne meni pitkät ihmissuhteet, jotka taisi olla valetta vain. 

Joo, mä olen vastaaja nro 20, jolle kävi sama kuin sulle. Se kaveripiiri jäi mun osalta vähitellen. Luulin yhtä ihan ystäväksi, muttei ollutkaan. En mennyt hänen toisen lapsensa baby showeriin ja hän soitti mulle ja kysyi jäinkö pois, koska mulle ei järjestetty mitään. Sanoin rehellisesti loukkaantuneeni. Hän sanoi olevansa pahoillaan, mutta mitä se nyt enää auttoi. Kaikki tiesi meidän lapsettomuudesta ja tutkimuksista yms, ei ollut salaisuus. Ja vaikkei olisi sitä ollutkaan niin miksi yhdelle ei järjestetä mitään? Valetta oli ne suhteet tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi, ap! On kyllä törkeää olla kysymättä esikoisen hoidosta synnytyksen aikana. Vähän huonommallakin empatiakyvyllä varustettu tajuaa, että silloin tarvitaan apua.

Meidän kummilapsen äiti otti koiran hoitoon meidän synnytyksen ajaksi. Tiesi hyvin että meillä ei ole tukiverkostoa kun isoäitiä kuollut yms. Eipä tarvi hänen lapsensa synttäreille enää myöskään matkata 

En ymmärrä tätä kommenttia. Eikö se juuri ollut auttamista, että otti koiran hoitoon? Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Koiran hoitoon ottamisesta loukkaannuit niin paljon, ettet enää mene hänen lapsensa synttäreille? 

Ihmiset ovat käsittämättömän itsekeskeisiä ja kiittämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aina mukana järjestämässä milloin mitäkin vauvajuhlia, yllätyssynttäreitä jne. Iso ystäväpiiri. No, sitten kun minä odotin vauvaa, ei minulle järjestetty yhtään mitään. Tulin tästä niin vihaiseksi, että lopulta jätin koko ystäväpiirin. Sinne meni pitkät ihmissuhteet, jotka taisi olla valetta vain. 

Joo, mä olen vastaaja nro 20, jolle kävi sama kuin sulle. Se kaveripiiri jäi mun osalta vähitellen. Luulin yhtä ihan ystäväksi, muttei ollutkaan. En mennyt hänen toisen lapsensa baby showeriin ja hän soitti mulle ja kysyi jäinkö pois, koska mulle ei järjestetty mitään. Sanoin rehellisesti loukkaantuneeni. Hän sanoi olevansa pahoillaan, mutta mitä se nyt enää auttoi. Kaikki tiesi meidän lapsettomuudesta ja tutkimuksista yms, ei ollut salaisuus. Ja vaikkei olisi sitä ollutkaan niin miksi yhdelle ei järjestetä mitään? Valetta oli ne suhteet tosiaan.

Ap tässä. Meillä ihan sama. Olen järjestänyt muille, olen nähnyt kun omille kälyilleni järjestetään aktiivisesti. Meille, ei mitään. Ei edes kysyä mihin saamme vanhemmat lapsemme hoitoon synnytyksen ajaksi Ihan kamala tunne. Ihan selvää että ystävyys on täysin 1-puoleista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi, ap! On kyllä törkeää olla kysymättä esikoisen hoidosta synnytyksen aikana. Vähän huonommallakin empatiakyvyllä varustettu tajuaa, että silloin tarvitaan apua.

Meidän kummilapsen äiti otti koiran hoitoon meidän synnytyksen ajaksi. Tiesi hyvin että meillä ei ole tukiverkostoa kun isoäitiä kuollut yms. Eipä tarvi hänen lapsensa synttäreille enää myöskään matkata 

En ymmärrä tätä kommenttia. Eikö se juuri ollut auttamista, että otti koiran hoitoon? Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Koiran hoitoon ottamisesta loukkaannuit niin paljon, ettet enää mene hänen lapsensa synttäreille? 

Ihmiset ovat käsittämättömän itsekeskeisiä ja kiittämättömiä.

Ettekö te osaa lukea. Otti TOISEN ihmisen koiran hoitoon hetkellä, kun tiesi että Ap tarvitsisi kipeästi apua LAPSEN kanssa. Silti odottaa että Ap hänen lapsensa kummina muistaisi häntä. Kyllä, tässä Ap:n lapsen kummi on tilannetajuton ja huono ystävä. Toinen menossa synnyttämään.

Mulle ei kukaan järjestänyt. Vuosi oli 2015, eikä nuo jenkkihullutukset olleet vielä suurta huutoa Suomessa. 😊

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei kukaan järjestänyt. Vuosi oli 2015, eikä nuo jenkkihullutukset olleet vielä suurta huutoa Suomessa. 😊

Se että sinulle ei 20 vuotta sitten tehty jotain, ei tarkoita etteikö pääosa järjestäisi tälläisiä 

Ei meiltäkään kukaan koskaan ole kysynyt minne saamme lapset synnytyksen ajaksi hoitoon tai ole tarjoutunut etukäteen ottamaan. Ihan itse ollaan kysytty heiltä, joille lapset haluamme hoitoon, että voivatko ottaa. Kuopuksen synnytyksen ajan miehen siskon uusi puoliso hoiti meidän lapsia. Kaikilla läheisillä vähän sellainen työ, että vaikea yllättäen järjestää päivä vapaaksi.

-neljän äiti

Mulle ei järjestetty mitään ja itse olen ollut järjestämässä viidet eri baby showerit. Ja rahaa on kuulkaa palanut. Toivon että karma muistaa pyyteettömiä tekojani.

"Ettekö te osaa lukea. Otti TOISEN ihmisen koiran hoitoon hetkellä, kun tiesi että Ap tarvitsisi kipeästi apua LAPSEN kanssa. Silti odottaa että Ap hänen lapsensa kummina muistaisi häntä. Kyllä, tässä Ap:n lapsen kummi on tilannetajuton ja huono ystävä. Toinen menossa synnyttämään."

-

Mihin se koira sitten olisi laitettu? Olisiko sen ystävän pitänyt ottaa sekä koira että lapset? Olisiko siltikään riittänyt, vai olisiko silti vielä pitänyt järjestää ne vauvajuhlat, kysellä jatkuvasti vointia ja laittaa kaikki oma elämä sivuun kun kaveri saa lapsen? Porukka on kyllä itsekeskeistä ja kiittämätöntä tänä päivänä, enkä puhu synnyttävästä kaverista. Joku tarjoaa apuaan, mutta se on vääränlaista ja liian vähän.

Minäkin olisi auttanut ottamalla sen koiran, koska jaksan toisten koiria enemmän kuin toisten lapsia. Se olisi kyllä ystävällä tiedossa, jos kerran on ystävä. Itsellä todella kiireinen arki, joten auttaisin tavalla, joka ei kuormita liikaa, eli se koiranhoito. Jos sitä avun tarjoamista ei arvosteta, saisi synnyttävä ystäväni jatkaa lumihiutaleen elämäänsä ihan rauhassa. 

Eikö kaste tai nimeämiset pitäisi olla vain jotkut juhlat, mikä ihmee babyshöyerit amerikan hämppää, terv. 3 lapsen äiti

Vauvajuhlat? Nevöhööd

Ei kukaan yli kolmekymppinen ole koskaan sellaisia järjestänyt. Amerikkailaista typerää hömpötystä. Minä en ole eläissäni ollut edes polttareissa, vaikka niitä tiedän muutaman pitäneen ja on Suomessakin jotkut pitäneet jo kasarilla.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi, ap! On kyllä törkeää olla kysymättä esikoisen hoidosta synnytyksen aikana. Vähän huonommallakin empatiakyvyllä varustettu tajuaa, että silloin tarvitaan apua.

Meidän kummilapsen äiti otti koiran hoitoon meidän synnytyksen ajaksi. Tiesi hyvin että meillä ei ole tukiverkostoa kun isoäitiä kuollut yms. Eipä tarvi hänen lapsensa synttäreille enää myöskään matkata 

Mitä sille koiralle olisi sitten pitänyt tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kaste tai nimeämiset pitäisi olla vain jotkut juhlat, mikä ihmee babyshöyerit amerikan hämppää, terv. 3 lapsen äiti

Täytyyhän sitä nyt hyvänen aika saada materiaalia facegrammiin ja tiktuubiin! 🙄

En edes odottanut mitään vauvajuhlia. Kaverit vetäytyivät kauemmas, kun tulin raskaaksi. Ehkä syynä oli kauteus. Olin todella yksinäinen raskaana. Me olimme eronneet lapsen isän kanssa. Joskus harvoin näin häntä. Vauvajutut yms. kävin yksin ostamassa. Olin yh.

Ainoastaan yksi kiva serkku tuli käymään vauvan synnyttyä ja toi itse leipomansa piirakan Se oli mukavaa.  Lapsen isä odotti, että kun 6 viikkoa oli kulunut lapsen syntymästä, järjestän juhlat hänen ystävilleen. Hän ei auttanut siivoamisessa tai tarjoiluissa. Häthätää kävin ostamassa naapurin kioskista jotain leivonnaisia ja tarjoilin kahvia. Leivonnaiset olivat menneet vanhaksi.

Surullista aikaa kaiken kaikkiaa raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika. Sen jälkeen ei puhettakaan, että joku kaveri olisi tarjonnut hoitoapua. Myöhemmin maksoin heille, että tulivat hoitamaan lasta.