Tunteet eri raskauksissa??
Mulla on 3 raskautta takana, kaikki mennyt hyvin. Nyt taukoa 6 vuotta ja olen aivan erilainen raskauden suhteen (liekö sitten iän tuoma jännitys). Edellisessä raskauksissa en käynyt ultrassakaan kun vasta puolivälin paikkeilla, Nyt odotan jo,että pääsisi selvittämään onko kaikki ok. Neuvola-aika on 3.10 ja sitten varmaan parin kolmen vko:n päästä siitä on NP-ultra.
Tämä tunne on jotenkin niin uskomaton,että täytyy ihan koko ajan miettiä, että onkohan kaikki ok. Pahoinvointia oli jo pari vko:a,mutta sekin meni ohi (muut oireet kyllä on pysynyt), edellisissä raskauksissa olen oksentanut ihan mielettömästi! Toki se oksetus voi vielä tulla,kun viikoja on kasassa vasta 6+4. Toivottavasti ei...
Onko muilla jotkut raskaudet menneet "enempiä ajattelematta" vai onko aina se huoli olemassa? Nyt tuntuu ihan uskomattomalta,että kuinka olenkin ollut niin huoleton edellisten raskauksien aikana..voi kun voisi sen fiiliksen ottaa tähänkin mukaan! No, ehkäpä se sitten ensimmäisen ultran jälkeen helpottaa.
Ja hyvin luultavasti se viimeinen. Mieheni kanssa olemme näin suunnitelleet, että kolme lasta on sopiva meidän perheeseen. Tässä raskaudessa olen ollut huomattavasti huolestuneempi kaikesta. Pelkäsin np-ultraa tosi paljon, ja tänään olisi rakenneultra, minkä vuoksi piti vollottaa ihan valtoimenaan, kun mies ei pääse mukaan... Kaksi edellistä raskautta ovat menneet hyvin ja lapset ovat terveitä ja hyvinvoivia, niin nyt jotenkin vaan miettii, että voinko oikeasti olla niin onnekas, että tämäkin menisi hyvin ja meille suotaisiin kolmaskin terve lapsi! Olen tietysti todella kiitollinen, jos kaikki menee hyvin ja saamme sen terveen pienokaisen, mutta silti hirvittää.
Ehkä sitä ensimmäisessä raskaudessa ei oikeasti osannut silleen edes pelätä. Toista aloin odottaa esikoisen ollessa 9kk, joten se raskaus meni "siinä sivussa". Nyt lapset ovat 3v. ja 4,5v., joten olen ihan erilailla pystynyt keskittymään tähän tulokkaaseen.
Toisaalta parin viime vuoden aikana ystäväpiirissäni on ollut vaikeuksia lasten saannin suhteen: on syntynyt pari lasta, joilla ei ole kaikki ollutkaan niin hyvin, ja pari ystävääni on saanut useamman keskenmenon, ja kahdelle on syntynyt pieni keskonen, sekä yksi käy lapsettomuushoidoissa. Empatiat on heidän puolellaan, ja ehkä siksi en täysillä voi vaan "olla ajattelematta ja antaa ajan kulua"!
Kaipa äidin kuuluukin huolehtia... Toivotaan, että kaikki menee hyvin! bd