***HUHTIKUUNhelmet*** vko 39

Viikon tai kahden paussin jälkeen kirjoittelen taas..



Pahoinvointi on taakse jäänyttä. Uutta on väsymys joka valtaa samoin päänsäryt.Aamuisin ei tahdo päästä sängystä ylös,päivällä parin tunnin unet helpottavat hieman.Mihinkään ei jaksaisi tarttua. Masentavinta on mytyssä oleva parisuhde. Positiivisen testin jälkeen läheisyys on kaikonnut parisuhteesta, puhuttua tästä asiasta ei saa.En edes jaksa paneutua puhumiseen. Arki vie vahvasti mukanansa. Siskoni sanoi että se voisi johtua siitä että tämä ei ole toivottu asia, että mies siksi etääntyy että kokee asian ahdistavana.



Voi olla. Kuitenkaan juuri nyt en jaksaisi availla mitään patoja,en jaksaisi olla se kuuntelija ja tsemppaaja. On niin paljon tekemistä omassa olossa ja fiilareissa joita tämä raskaus nostattaa. Huomenna on ultra. En jaksa siitäkään sanoa miehelle,jos ei itse muista olkoon tulematta.Perjantaina on neuvolalääkäri...



Ylämäki alamäki ylämäki alamäki...



Tsemppiä muille ja toivottavasti väsymykset ja pahoinvoinnit alkavat olla jo takanapäin ja edessä siintää jännitys vauvan potkunen tuntemisesta :)

ultrassa on nyt käyty. Ja siellä se Nyytti vilkutteli :) Kovin oli uninen, mutta kukapa ei maanantaiaamuna olisi. Näytti lähinnä Sout Park -hahmolta, mutta eiköhän siitä vielä ihminen tule.



Onneksi oli mies mukana, näki sydämen sykkivän jne. mä blondina puoliunessa, että mikä piste, häh jne. Koko kokonaiset 5 senttiä, np 1,3.



Raskausoireet oikeastaan pääosin helpottaneet, mitä nyt naama vielä vähän kukkii ja päänsärky vaivaa ajoittain. Muuten tässä pari päivää ollut ylitehokas olo, oon siivoillu ja leiponut hulluna, toisaalta taas lepokin maittaa. Ai niin, rinnat. Oikeasti, silkkaa kidutusta, mun pitää välillä nukkuakin rintsikat päälle, kun koskee ja ne painaa niin, että joudun kohta kävelemään kyyryssä :)

Mulla on yhet vahingossa ostetut imetysliivit (kylläkin kaarituelliset), ne onneksi melko tukevat. Muutenkin e-kupit ja nyt sitten... miestä asia ei tunnu vaivaavan.



Henkiset raskausoireet on mulle kyllä ollu ehkä vielä rankempia. Jotenkin kaikenlaisia ihmeajatuksia, yliherkkyyttä ja sen läpikäyntiä, kun kroppa muuttuu ihan silmissä - ja ylipäätäään siihen ajatukseen tottumista, että oikeasti on vastuussa muistakin kuin itsestä.



Tsemppiä Tuulenkuiskaus, toivottavasti miehesi kypsyy ja tottuu ajatukseen ja saat tukea sieltäkin suunnalta. Ja Tsili, toki voit olla huhtikuisissa. Kiva lukea sun kuulumisia.



Laskettu aika pysyi samana 7.4. eli viikkoja on nyt 11 + 6.



Sitten pari kysymystä. mä sain siis molemmat ultra-ajat samassa kirjeessä. Kakkosultra on 14.11. Mutta milloin siellä neuvolassa sit seuraavan kerran käydään? Tuleeko kutsu postitse, vai pitääkö itse varata? Helsingistä siis kyse.



Me kerrottiin siskon lapsille. Pojilta meni vähän ohi, mutta tyttö 11-v ilmoitti tomerasti toivovansa tyttöä. Meillä käy kumpi vaan, musta on vaan jostain syystä hassu ajatus, että meillä olis mun miehen näköinen tyttö.



Luulen, että saadaan tosiaan kaikkea kamaa vanhana. Sinänsä kiva, että rahaa säästyy, mutta mulla on nyt herännyt myös joku ihme luonnonsuojeluvaisto - vieläköhän tässä raskauden mittaan muuttuu viherpiipertäjäksi.



Pääsin myös jatkoon yhessä työhaastattelussa. Unelmaduunia olisi, ja kai mä sen otan jos saan. Ehtiihän tässä monenlaista vielä ennen synnytystä. Elämme siis jännittäviä aikoja. MItenkähän Vertician työkuviot?



Voimia raskausoireisiin ja iloa viikkoon



Sande + Nyytti

en oo aikoihin kirjottanut, kun on ollut tosi vahva olo, ettei mahassa oo kaikki kunnossa. Vertakin on tullut vähän. Lähes kaikki oireet on olleet poissa ainakin viikon. Oon kärvistellyt karseassa päänsäryssä ja pelännyt ultraa.



Ultra oli siis perjantaina, ja kaikki pelot osottautu turhiksi. Kaikki oli kunnossa, ja tyyppi pyöri kun väkkärä, heitti kuperkeikkoja eikä siis tosiaan nukkunut. Kätilö sanoi, että onneksi vielä tästä ei voi ennustaa ADHD:ta. Niskapoimu ja tyypin koko oli kunnossa, oli päivän vanhempi kun luultiin, mutta siis tosi tarkasti oli jo kuukautisista laskettu ikä. Menin vielä siihen verikokeeseen omasta halustani, vaikka mitään epäilyttävää ei näkynytkään. Nyt voi kai vihdoin alkaa elää ilman jatkuvaa paniikkia.



Tuulenkuiskaus, meillä on sama lähtötilanne kun teillä, eli vauva tuli totaalisena yllätyksenä, vaikka ehkäisyä käytettiin. Mies oli alussa abortin kannalla, mutta mitä pidemmälle ollaan menty, sitä positiivisemmaksi suhtautuminen on muuttunut. Keskustelu vauvasta on kuitenkin ollut vähäistä. Perjantain ultra muutti koko homman, mies melkein itki siellä liikutuksesta, ja on siitä lähtien hehkuttanut vauva-asioita täydellä teholla. Eli totta se taitaa olla, että miehelle vasta ultra konkretisoi raskauden. Toivottavasti teille käy samoin.



Maha alkaisi vaatia äitiysvaatteita, mutta vielä ajattelin hetken pärjäillä auki olevilla housuilla ja pitkillä, löysillä paidoilla. Haluan salata asian vielä ainakin töissä, en jaksa sitä hössötystä minkä uutinen naistyöpaikassa aiheuttaa. Kohta tää kyllä näkyy pakostakin, en ymmärrä miten jotkut voi asiaa salata monia kuukausia. Kai ne mahat vaan kasvaa niin eri vauhtia.



Pärjäilkää pahan olon ja muun kanssa, nyt uskallan jo sanoa, että ne helpottuu aikanaan!



-Sonja rv11+5

Tämä viikko lähti mukavasti käyntiin: Esikoinen tosin sairaana, jonka vuoksi käytiin neuvolassa...pyysin samalla, et voitaisko kuunnella sydänäänet!! Mulla siis oli alkuraskaudesta vuotoa ja silloin ylimääräisessä ultrassa todettiin, et kaikki ok. Mut siitä jo aikaa, joten jotenkin pakko oli saada kuulla ne ja varmistua taas kerran, et kaikki ok :) ja sieltä ne äänet kuuluivat, kuin pikkuinen ompelukone: pam pam pam :) nuo pienet äänet teki mut niin onnelliseksi!!!

Maha kun ei ole vielä kasvanut ollenkaan, niin koko ajan ajattelee et onko kaikki ok. Seuraava neuvola ja ultra kun ovat vasta reilun viikon päästä..



Pahempia raskausoireita ei ole ollut, joskus aamuisin kahvi etoo. Rinnat tosin on painavat ja turvoksissa...toivottavasti eivät kasva yhtä kuppikokoa kuten edellisessä raskaudessa :) Kohta saa hakea liivit jostain erikoisliikkeestä...



Ei muuta kun hyvää ja onnellista odotusta kaikille. Toivottavasti Tuulenkuiskaus saat tukea tulevalta isiltä, yksi kaikki voi olla niin raskasta..Ja tämä on kuitenkin ihmisen ieämän haninta aikaa!!! Mun miehelle tämä lapsi on siis jo viides (mulle toinen!) joten se osaa nauttia ja iloita siitä, koska tietää miten paljon lapsista on iloa tulevaisuudessakin!!! Mut tsemppiä kaikille!! Itse olen nyt niin iloinen ja energinen, että lähden siivoamaan, et tekisin jotain hyödyllistä :)

Unohtu loppuun laittaa rv:t :)



*Papu 10+2*

Jaksamista kaikille keskenmenon kokeneille, olen todella pahoillani puolestanne. Olin viikon verran työmatkalla enkä pahemmin ehtinyt seurata keskustelua tai kirjoitella itse.



Raskausoireet ovat melko lailla hävinneet ja viime viikolla oli päiviä etten oikeastaan miettinyt koko asiaa. Jonkin verran edelleen palelee, mutta pahoinvointi ja väsymys ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Paino on tippunut raskauden alusta puolisen kiloa (loistavaa) ja kaikki vanhat housut mahtuvat kerrassaan loistavasti.



Viime viikolla oli sitten tullut tulokset seulonnasta (np ja veriseula). Ihan semmoinen standardikirje, jossa todettiin ettei tarvetta jatkotutkimuksiin ole. Sitä vähän epäilinkin, kun niskaturvotus oli 0.6. Tosin minulla on jo ikää sen verran että riski on jo hieman suurentunut ja toisaalta voihan sieltä verikokeesta jotain löytyäkin. Mutta olin tosi iloinen ja helpottunutkin tuloksista, kun jotenkin tämä toinen raskaus huolettaa todella paljon enemmän kuin ensimmäinen. Täällä on muutama muukin kirjoittanut samaa, että ensimmäisessä raskaudessa sitä oli yllättävän huoleton ja nyt sitten huolettaa paljon enemmän. Onneksi muistin juuri ensimmäisestä raskaudesta että kaikki oireet katosivat alkuraskauden jälkeen ja olin todella 'elämäni kunnossa' keskiraskauden ajan.



Mitä olette mieltä, haluatteko tietää lapsenne sukupuolen etukäteen? Minä en halunnut ekassa raskaudessa, mutta nyt ajattelin että olisi kiva tietää. Ihan jo senkin takia, että meillä on todella paljon vanhoja 'poikavaatteita' ja olisi kiva jo etukäteen päästä joko laittamaan niitä kuntoon tai sitten ostella vaatteita pikkuista tyttöä varten. Aika pinnallinen syy kylläkin....



Mukavaa viikon alkua kaikille!



Juliaana ja työnimetön 12+3

En ole aikoihin roikkunut koneella, eli en ole seurannut keskusteluja, enkä kirjoitellut.

Täällä on mennyt aivan mukavasti. Pientä alavatsan nipistelyä silloin tällöin ja rinnat on edelleen turvoksissa ja arat. Ja säännöllisestä syömisestä on pidettävä huolta, niin välttyy etovalta ololta.

Eka neuvola oli siis vko.lla 9, jolloin sydänäänet kuuluivat jo selvästi. Mikä taas ihmetytti sitä neuvolan tätiä... Epäili että viikkoja olisi enemmän...

No viime viikolla kävin sitten ensinmäisellä neuvola lääkäri käynnillä. Vanhempi naislääkäri, joka oli sitä mieltä että täällä voitaisiin odotella vaikka kaksosia, kun kohtu on jo sen verran suuri :) (Viikkoja ei hänen mielestään kumminkaan niin paljon että voitaisiin olla kuukausi pidemmällä)

Se sitten selviää perjantaian ultrassa... Olisihan se vuosien yritysten ja odottelujen ja luovuttamisen jälkeen, jos niitä tulisikin nyt kaksi... Mutta kyllä se meille käy! Tervetuloa vain...

Meillä täällä päin ollaan tosi tiukkoja tuon ultra ajan kanssa viikkoja on oltava reilusti 12+. Ei yhtään aikaisemmin vaikka kuinka ruinasin :(

Ostin tänään ensimmäiset äitiysvaatteet. Kunnon housuista mahtuu vain yhdet jalkaan, jos jättää vyötärön roikkumaan melkein puoleen pyllyyn. Ja kun reissuun ollaan vielä reilun parin viikon päästä lähdössä, niin on kiva olla mukaan jotain vaatteita jotka varmasti mahtuu päälle.

Lastenvaatteita en ole vielä ostanut, saadaan paljon kaikkea vanhaa, jotka olen luvannut ottaa vastaan vasta ultran jälkeen, kun tiedän että kaikki on ok.

Mutta yritän osallistua taas aktiivisemmin keskusteluun ja käydä kertomassa montako vauvan alkua siellä ultrassa näkyi...



Jaksamisia kaikille!



Kristiina75 11+6

Voi kun luen niin haikeana, että moni on jo päässyt eroon pahoinvoinnista. Minulla viikoja takana vasta 9+0 ja yökötys on varmaan pahimmillaan. Jos makaa sängyssä liikaa tulee ihan pöhkö olo, sitten jos alkaa touhuamaan oikein urakalla niin illalla on jo niin poikki, että tuntuu että itku tulee. Mietin jo valmiiksi eilen illalla, että jos olo on aamulla aivan kammo, soitan töihin ja jään kotiin. Menin kuitenkin töihin kun aamu tuli ja taisi olla varmasti oikea ratkaisu. Töissä sitä pysyy kuitenkin jotenkin virkeämpänä kun on pakko tsempata koko päivä. Olosta ei voi kyllä sanoa enää samaa. Välillä tuntuu, että väsymys on varmaan osittain henkistä kun sitä kasaa itselleen kaiken näköisiä suorituspaineita aina lenkille lähdöstä, remontista ja kaappien siivoamiseen. Ihan kun työjutuissa ei olisi tarpeeksi. Hommaa löytyy reilun kahden hengen tarpeiksi.



Esikoisen kanssa en ollut yhtään pahoinvoiva, en ollut päivääkään sairaslomalla koko raskauden aikana. Tein itseasiassa vielä töitä ennen lapsen syntymää kun oli "pakko" jää kotiin 4 viikkoa ennen synnytystä niin sehän oli aivan liian pitkästyttävää. Voi jee, missä se sama tarmo nyt on?!



Ultra on reilun viikon päästä. Sitä odottelen kovasti, niin sitten voin töissäkin kertoa kolleegoille. Sokeita kyllä ovat jos eivät ole vielä mitään huomanneet.



Mulle neuvolatäti sanoi, että itse pitää tilata neuvolaan seuraava aika. Aika hassuksi on mennyt. Tule sitten viimeistään viikolla 22 jos mitään ei ole. No, ehkä en nyt mitään ihmeellistä tarvitse kun on toinen lapsi mutta aika harvoin kuitenkin.



Perjantaina sattui vielä sitten oikein mukava juttu kun hammas lohkesi pahasti. Yksityiskeikkahan siitä tuli, kaupngilla tämä päiviystys ei näytä oikein toimivan. Meinasivat ottaa lääkärissä röntgenin vaikka sanoin olevani raskaana. Lekurilla kyllä leikkas hoksottimet ennekuin ehdin sanoa mitään väliin.



Mukavaa viikonalkua kaikille! Eiköhän se vielä hyväksi täälläkin muutu :-)



Päkkänä, 9+0

Kirjoittelen pienen tauon jälkeen, muiden juttuja olen kyllä käynyt lueskelemassa. NP-ultra on nyt takana täälläkin ja ihan normaalilta näytti. Aika aktiivisen oloinen kaveri siellä kohdussa pyöri.



Nyt on pikku hiljaa alkaneet pelot hellittää ja uskallan jo ajatella, että ehkä meille tällä kertaa tosiaan tulee vauva. Olo on kyllä välillä vieläkin tosi epätodellinen, kun mahaakaan ei juurikaan ole. Odotan kovasti, että se kumpu tulisi näkyviin. Tänään uskaltauduin ostamaan pienenpienet sukat. :-)



Pahoinvointi loppui jo joskus 8-9. viikon tienoilla, mutta väsymys jatkuu edelleen. Seuraava neuvola on vasta joskus lokakuun loppupuolella ja ultra kai parin kuukauden päästä. Aika tuntuu matelevan. Toisaalta, eihän tässä ole enää kuin vähän päälle puoli vuotta laskettuun aikaan, hui!



Olen käynyt muutamaan otteeseen äitiysjoogassa. Suosittelen, jos omalta paikkakunnaltanne löytyy sellaista. Uskon, että niistä rentoutus & hengitysharjoituksista ym. on oikeasti apua synnytyksessä.



Hyviä vointeja ja kärsivällisyyttä huonovointisille! :-)



Amena 12+5

Heipsuli.



Nyt kyllä niin toivotaan, että kaikilla loppuis tuo pahoinvointi!!!



KEVÄTPERHOSELLE; Voit kertoa ukollesi että hänellä kyllä on kohtalotovereita, mä kun oon niin pirun poikki, hyvä kun jaksan syyä. Alkaa jo mietityttään et onkohan jotain anemian tapasta, mut neuvolatäti lepyytteli että väsymys on ihan normaalia...



TUULENKUISKAUKSELLE toivon jotta josko vaikka ultrasta saamat kuvat vois jotenkin saada miehesi ihastumaan siihen pikkuseen...



Mä kävin tänään np ultrassa, ja voi vitjat!!!

Siellä hän molski, kaikki oli kunnossa; LA jäi samaksi, pääperämitta 6,2cm niskaturvotusta 1,4mm, sydän löi lujasti ja sai meidät kyllä niin iloisiksi!

Nyt ehkä sitten viimein alkaa tuntua siltä, että meille ihan oikeesti tulee vauva. Ja nyt voidaan kertoa läheisille ystäville ja perheillemme, mulla on viis sisarusta, ni täytyy miettiä miten kullekkin kertoo... ajattelin jo jospa pistäis syystervehdyksen postikortilla, jossa kuvana ois ultran kuva, ollaan kaikki keskenään tosi läheisiä.... ni eipä kai se olis liioteltua??? Tiedä häntä...



Täytyy tästä mennä taas ihailemaan niitä kuvia, en saa muuta tehdyksi, oon niiiin innoissani.



Kaikille kaikkea hyvää, toivis ootte yhtä ilosia ku mä oon nyt! :D



Pipetti 12+4

Ihana keli oli tänään, toivottavasti syksy jatkuu yhtä kauniina niin jaksais harrastaa sitä supertärkeää ulkoilua...

Kiva kuulla että monilla on pahoinvointi hellittänyt! Tsemppiä teille, jotka joudutte sen kanssa vielä taistelemaan, toivottavasti helpottaa pian!



Tuulenkuiskaus, ikävä lukea tilanteestasi. Toivon kovasti, että miehesi tulee mukaan ultraan ja pysyy tukenasi, sillä kuten Sonja kirjoitti, se konkretisoi asiaa miehelle kummasti. Tsemppiä kovasti, pidä nyt ensisijaisesti huoli itsestäsi ja sitä kautta masukista, miehen kanssa ehtii jutella kunnolla sitten kun sinusta itse tuntuu siltä että jaksat.



Sande: hah, South Park -hahmo, mä mietinkin että mikä tuosta pikkuisesta oikein tuli mieleen... =D Onnea työnhakukuvioihin!



Mua kans mietityttää seuraavat treffit vatsan ja Helsingin kaupungin terveydenhuollon välillä. Mun rakenneultra myös marraskuun perukoilla ja ekalla neuvolakerralla täti (heh, oli mua nuorempi, eikä mikään täti...) sanoi että jonnekin lokakuun lopulle voin varata tokan neuvolakäynnin (eivät olleet tehneet työvuorolistoja sinne asti). Siis eikö tässä ole mitään sitä ennen? Missä vaiheessa lääkärin kanssa tavataan? Tahtoo kans kuulla sydänääniä! =)



Täällä vaivaa tällä hetkellä: finnit siirtyneet naamasta rintoihin (?!), eikä väsymys hellitä. Nukkuminen on sujunut hiukka paremmin, mut heräilen edelleen monta kertaa yössä. Ultran jälkeen en ehkä enää stressaa, odotan vaan kovasti et aika menis nopeesti ja meille tulis jo vauva!



Kamoista: ostoslistalla on ihan kaikkea kun mitään ei ole ennestään, eikä oikein ole lapsellisia tuttuja, joilta saisi. Vaunut haluisin uutena, mutta ainakin sängyn aion etsiä kirppareilta. Semmonen isofix-pikakiinnitysturvakaukalo autoon on ehdoton, sillä meidän menopelissä ei ole takaovia, eikä auto mee tähän hätään vaihtoon, sillä sitä käytetään lähinnä työajoon. Voi tehdä tiukkaa tunkea pikkupikkuautoon rattaita, mut autolla mennään lapsen kans vaan mummolaan ja kaupassa ja kaupungilla aion liikkua julkisilla. Saas nähdä miten laiskaksi kuitenkin muuttuu... Mut sen turvakaukalon ajattelin hankkia käytettynä, maksaa isofix-telakalla muuten ihan liikaa. Muutamaan vauvanvaatteeseen oon törsännyt kun on ollu niin suloisia. Koosta ei mitään hajua, mut kasvaa sitten. Hesarissa oli just juttua erikoisemmista lastenvaatekaupoista ja mun oli pakko käydä sellaisessa kuin Raparperi, aivan ihania retrokuosisia vaatteita ja kestovaippoja. Myyjä esitteli myös kuminauhahässäkkää, jolla omat lempihousut saa masun kanssa mahtumaan vielä pitkään, jos jotakuta kiinnostaa.



Mukavaa viikonalkua kaikille ja onnea ultrauksiin!



t.tsili 13+0, veriseulan tuloksia jännityksellä odottaen...

Onnitelut kaikille pahoinvoinnista eroon päässeille ! Itselläkin on alkanut helpottamaan. Tsemppiä vielä oksentelun kanssa kamppaileville, sympatiat on niin teidän puolella !



Tänään oli NP-ultra ja huh huh ! Kyllä siinä alkoi konkretisoitua homman nimi sekä miehelle että mulle, kun kaveri morjensteli iloisesti screeniltä. Kaikki oli tosi hyvin, sormetkin näkyi jo yllättävän tarkasti. Olivat saaneet just uuden ultrakoneen ja hoitajakin kehui, että tarkkoja kuvia tuli. Hyökkäsin ultran jälkeen sitten vielä myös veriseulaan, vaikka mitään hälyttävää niskaturvotusta ei näkynyt. Peppu-pää-pituus tällä hetkellä 4,2 cm.



Laskettu aika pysyi tasan samana, vaikka aloimme yrittämään vauvaa suoraan pillereiden lopettamisesta. Se on toisin sanoen natsannut kerta laakista :D Täytyy olla onnellinen, olimme nimittäin varautuneet pitkään, vähintään vuoden odotteluun. Noh, nyt on kyllä niin intona, että mahtaako töistäkään tulla yhtikäs mitään...alan vaan skannailemaan tässä nyt noita ultrakuvia. Saa sitten lähettää tuleville isovanhemmille. Seuraava lääkäri-neuvola on lokakuun lopussa ja rakenneultra marraskuun lopussa. Tämän päiväisen veriseulan tulos tulee kuulemma ens viikolla kirjeitse. Olen ollut ihan tyytyväinen paikallisiin terveyspalveluihin. Odotin nimittäin, että tämmöisellä pienellä paikkakunnalla kaikesta saa taistella ja ottaa itse selvää.



Tuo PIPETIN idea lähettää ultrakuva omille porukoille syystervehdyksenä oli erittäin hyvä. Itse aikoinani vielä ulkomailla työskennellessäni sain tulevasta rakkaasta kummitytöstäni ultrakuvan postissa ja kyllä se siellä koti-ikävän keskellä liikutti kovasti. Mulla on itse asiassa vieläkin se kuva, vaikka kuvassa esiintyvä neiti on jo yli 10 v.



TUULENKUISKAUKSELLE lohdutukseksi, että eipä munkaan mies ennen tätä päivää osoittanut mitään suurempaa kiinnostusta raskautta kohtaan, vaikka homma oli ihan tarkkaan mietitty ja yhdessä sovittu. Mutta tänään tosiaan kun näki ihan mustaa valkoisella, että nyt todellakin tulee tähän perheeseen yksi lisää, niin oli sairaalasta ulos tullessaan kuin toinen mies.



Me ei haluta tietää sukupuolta etukäteen. Ehkä se helpottais hankintoja jonkun verran, mutta päätettiin pitää jännitys yllä. Mekään ei tulla paljoa saamaan kavereilta tai sukulaisilta mitään tarvikkeita. Mitään en ole vielä ostanut, siis en yhtäkään sukkaa tai lakkia, nothing. Viikonloppuna olin Helsingissä käymässä ja näin kyllä parissakin liikkeessä tosi kivat mamma-farkut. Olin kuitenkin tehnyt tosta ekasta ultrasta itselleni sellaisen kulmakiven, että sitä ennen ei kerta kaikkiaan osteta mitään eikä innostuta liikaa. Nyt kaduttaa vähän, etten niitä ostanut, koska täällä Suomen etelärannikolla pienessä kaupungissa on varsin vähän ylipäätänkään vaatekauppoja, puhumattakaan mistään erikoisliikkeistä. Noh, en kyllä vielä toistaiseksi mitään mamma-vermeitä tarvitsekaan. Ja huomenna tietysti ilmestyy yhtäkkiä pötsi kuin tyhjästä :D



Sori pitkän pitkä avautuminen. Kaikille hyviä vointeja ja kertoilkaa, mitä teidän ultrissa näkyi.



t.P-Pamela 11+2



Ps. Tässä alkaa kohta oikeasti tulemaan pamelamainen fiilis, kun katsoo tota omaa tissiosastoa ;)

Kirjoitin pitkän viestin, mutta en kopioinut sitä, ja sitten sivu jumittui, joten juttu katosi sen siliän tien. En jaksa enää kirjoittaa niin pitkästi mutta jotain yritän.



Kamalia tapahtunut taas tänään. Kyllä on kiva olla opettaja ja lähettää omat lapset kouluun nyky-Suomessa :(



Mutta elämä jatkuu ainakin meidän masuissa. Mukavaa, että olo on monella helpottanut. Minulla on vielä kamala pahoinvointi, joskin välillä olo on parempi.



Helsingissä on tosiaan harvennettu alkuraskauden neuvolakäyntejä. Itse kävin viikolla 9 ja seuraavalle pitää varata aika noin viikolle 22. Näin neljättä odottavalle harventuminen on helpotus mutta esikoisen odottajalle varmasti kurjaa. Yksi ystäväni tilasi netistä kotidopplerin, jolla voi itse kuunnella sydänääniä (vink vink)



Sukupuolesta... Kahdesta ensimmäisestä en saanut tietää, vaikka olisin halunnut. Kolmannesta neuvolan gynekologi kertoi, mutta olisin kyllä huomannut sen itsekin loppuraskauden äitipolilla, kun esitteli sukukalleuksiaan ruudulla niin, ettei arvaamisen varaa jäänyt. Tästä neljännestä aion kysyä taas neuvolan gyneltä, ellei selviä rakenneultrassa. Ainahan vauveli ei näyttele jalkoväliään, joten siinä tapauksessa on odotettava synnytystä. Eihän se ultran näkymäkään aina ole satavarma.



Tuulenkuiskaus, yritä saada mies mukaan ultraan, niin auttaisi ehkä avaamaan keskustelun päätä. Meillä on keskusteltu lähinnä tila-automerkeistä...



Aurinkoista viikon jatkoa!

adelia rv 12+

Moi,

joo, itkeä tihrustin kun kun kävelin aamulla töihin. Noi puolitangossa olevat liput on liikaa mun herkkään mielentilaan. Mahtoivat muut ihmetellä. Eilen en katsonut ollenkaan uutisia, kun meillä on se 4v mies kotona. Sellainen herkkä kaveri, joka tuppaa näkemään painajaisia telkkariohjelmista. Mutta joo kamalaa.



Oma olo on täälläkin parantunut merkittävästi. Tänäänkään en ole syönyt vielä mitään!!! En ole ikinä ollut aamupalan syöjä ja en vain muista syödä aamulla varaksi. Pahimman etomisen aikaan ei ollut mitään ongelmaa muistaa, mutta nyt taas tuppaa unohtumaan. Pitää mennä lounaalle tasan 11.



Mä olisin kans vaan helpottunut, jos vois jättää pari noita alkupään neuvoloita väliin. Mä en saa sieltä mitään muuta, kuin miinuksia työaikasaldoon, ja sit niitä pitää yrittää kuroa kiinni minuutti kerrallaan, kun en oikeesti pysty olemaan pitempään töissä kun hoitopaikka sulkee viideltä ja mulla on tunnin työmatka. Arrggh. Osaisin mä käydä sit jos tulee jotain, kun kolmatta kertaa ollaan menossa. Mutta joo, ensimmäistä odottaessa olin aina ihan innoissani neuvolasta.



Meillä kans puhutaan autoista. Isäntä testasi turvakaukaloa takapenkille kahden turvaisuimen kanssa, eikä mahdu. Nyt pitää joko kytkeä etupenkin turvatyyny pois päältä ja pistää kaukalo etupenkille (jolloin saan itse istua takapenkillä pienemmässä raossa kuin se kaukalo vie eli tooosi mukavasti) tai vaihtaa auto. Asutaan sen verran syrjässä, että koko perhe on mahduttava kerralla autoon. Kiva muuten, mutta noi isommat autot ei ole kauhean edullisia.



Hyviä vointeja kaikille,



Tuuti ja nappula 9+5

Eilen oli tosiaan ultra, mies oli mukana. Kaikki fyysisesti vauvalla kunnossa, vastasi viikkoja 12+5 mutta LA pysyi samana eli 6.4 (rv 12+1). Tässähän on se että ei ole kuin yksi mahdollisuus tärppiin oli miten oli. Pienokainen oli vain kovin matalalentoinen eli joko nukkui sikeästi tai haluton liikkumaan. Eikä herättelyistä huolimatta saanut itseensä potkua (kävin ekan ultran jälkeen kävelyllä/limulla ja pullalla ja uudestaan ultraan). Ultrien jälkeen kävin vielä verikokeissa vaikka niskaturvotus oli vain 0,6 joka oli kätilön mielestä jopa liian pieni. Olisin saanut vielä 3 ultran mutta en jäänyt sitä odottelemaan koska kuitenkin kahdessa ekassa kaikki vaikutti liikkumista lukuunottamatta olevan kunnossa. Istukka on etuseinämässä muttei uhkaa kohdunsuun tilannetta ainakaan vielä. Ultrasi vielä vatsanpäältä jonkin aikaa.



Perjantaina on neuvola ja lääkäri heti aamusella. Sain myös kakkosultran ajan marraskuulle 19pvä. Jollain tavalla ultra kyllä mieheen vaikutti, asioista ei puhuttu sen enempää,mies hieman hörähteli nauruun kätilön höpötellessä vauvalle herätysyritysten takia.Illalla mies sitten olikin jo oma itsensä (siis aikaa ennen testausta) ja osoittikin hieman hellyyttä ja totesi aamulla ennen kellojen soimista että kohta meitä on 6 ja herätyskellot voi heittää nurkkaan kun on sitten omasta takaa herättäjä taas talossa.



Ja sori, tuli taas purkaus vaan omasta navasta.. koittakaa kestää



TK Rv 12+2 vai rv 13?

Tänään piti olla ensimmäinen neuvola mutta jouduin sen perumaan kun kuopus on ripuloinut kohta viikon ja viime yönä alkoi sitten oksentamaankin. Käytiin lääkärissä ja verikokeet määräsi. En suoraan sanoen jaksanut tänään lähteä 5km päähän koetta ottamaan joten jätin sen huomiseen aamuun kun saan auton käyttöön. Alkaa tytön vointikin jo olla kohdallaan eikä ole kummastakaan päästä tullut tavaraa =) joten saa nähdä tarviiko ollenkaan viedä verikokeeseen.



Oma saamaton olo vaan jatkuu... Uskomatonta että ensimmäiseen ultraan on enää 2-3vko. Jos sitten jo uskon tähän raskauteen ;)



Kuten joku muukin niin tuntuu ettei niin kiire tuonne neuvolaan ole kun tulee vaan ylimäärästä stressiä kun miettii että ottaako lapset mukaan vai saisiko jostain hoitajan. Ensi viikolla pitäisi nyt sitten olla neuvola ellei neuvolatäti joudu aikaa perumaan. Yllättävän täynnä on neuvolan ajat ja kuulemma pitää jättää aina loppuraskaudessa oleville aikoja.



väsynyt ja kuvotuksesta kärsivä äiti rvko 9 kera kahden prinsessan

Moi!



Onko muut jo saaneet aikoja rakenneultraan? Täällä kutsu tuli reilu viikko toisen neuvolakäynnin jälkeen eli menen siihen 17.11.2008. Töiden vuoksi oli hyvä saada tieto ajasta ajoissa. Kalenteri kun tuppaa täyttymään pitkälle syksyyn...



Osaisko joku suositella vaunumerkkejä/turvakaukaloa...kun ollaan ensimmäistä kertaa asialla. Brion ja Emmaljungan vaunuja on muutamat kaverit kehuneet. Vaunut ja turvakaukalo aiotaan hommata uutena. Etenkin turvakaukalo on sellanen, jossa ei haluta säästää. Kuitenkin kyse vauvan turvallisuudesta. Hinnasta riippumatta halpa henkivakuutus.



En taida viestien perusteella olla ainut jota väsyttää taukoamatta. Neuvolan terkkari "lohdutti" ja sanoi, ettei se väsymys mene nukkumalla ohi. No, jospa se ois kuitenkin helpottamaan päin.



Taapero 82 ja napero 12+5

Moi,

Meillä on Emmaljungan yhdistelmärattaat oiskohan mallia Cerox ja muuten ollaan oltu tyytyväisiä, mutta seisomalauta on surkea. Eli jos meinaa hankkia toisen lapsen heti perään, niin kannattaa tsekata tollainenkin juttu. Ei meinaan tullut itselle mieleen silloin vaunuja ostaessa. :-) Brioja monet on kans kehuneet, samoin Teutonioita.

Kaukalo on Britaxin ja se on ollut oikein hyvä. Jos haluu oikein satsata, sellainen telakallinen on kuulemma paras, meillä on ihan turvavöihin pujotettava ja toiminut minusta riittävän hyvin. Ainoa vika, että siinä ei voi oikein keinuttaa lasta uneen, jos on esim kyläilemässä, kuten kaverien kaukalossa saattoi (taisi olla Cracon, en muista varmaksi).



tuuti

Nämä Suomen viime aikaiset tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Olen niistä kovin pahoillani ja mietin kuumeisesti mitä yhteiskuntamme pitäisi tehdä toisin. Lisätä turvallisuutta, mielenterveyshoitoa, perheiden tukea, opettajia, rajoittaa aseita vai mitä?



Sen lisäksi monet käytännön asiat tuntuvat kaatuvat päälle yhtä aikaa. Yritän tässä selvitellä niitä yksi kerrallaan, mutta ne tuntuvat välillä ylitsepääsemättömiltä raskaana olevan päälle. Työtehoni on viime viikkoina ollut lähellä nollaa. No ehkä ensi viikko tuo selkeyttä kuvioihin ja sitten saan taas hengähtää. Se ainakin auttaa, että mies palautuu reissultaan, niin voin sitten välillä iltaisin vain lepäillä.



Meilläkin mies on jo aloittanut kuumeilemaan uuden auton hankinnasta. Hänelle vauva konkretisoituu ennen kaikkea tämän mahdollisen hankinnan kautta :) lisäksi hän on puhellut, että tarvitsemme pian lisää tilaa. Tähän asti lapsen tuleminen on johtanut muuttoon noin vuoden sisällä. Mutta tällä kertaa taidan pitää pääni ja pysyttäydymme tässä missä nyt olemme. Näinä talouden epävarmoina aikoina ei huvittaisi ottaa yhtään enempää lainaa ja mukavuussyistä en halua muuttaa kauemmaksikaan. Joten tässä olemme.



Nyt päiväkodin vanhempainiltaan. Missä sielläkin on sitä muutosta, jota juuri nyt grrrrrrrrrrrr



Voimia ja kauniita syyssäitä!



T: candelafi

Myös täällä nautiskellaan ihanasta syksystä! <3 Vointi on alkanut jo helpottaa, joinakin päivinä riittää pienet päikkärit (siis tunti on tosi pieni viime viikkoihin verrattuna;) ja joskus pärjään jopa ilman! Kuvotuskin on hellittämään päin, ei enää ollenkaan jatkuvaa ja kokoaikaista, ainoastaan silloin tällöin.



Nälkä ja tissit sen sijaan jatkavat kasvamistaan, ja maha!! Ihan oikeesti, nyt näkyy jo eikä todellakaan ole enää pelkkää turvotusta. Noh, riippuu tietysti katsojasta, kuka mitäkin näkee, mutta omasta mielestä jo ihan selvä tapaus.. Tästä huolimatta tai juuri siksi ollaan kerrottu (eilen!) vasta mun vanhemmille ja veljelle avokkeineen, jotka sattuivat olemaan paikalla. Kyllä herkisti kaikkien tunteet, vaikka lapsenlapsia onkin siunaantunut jo useampi yksilö. Huomenna ja ylihuomenna taidan paljastaa myös muille sisaruksilleni. Ovat toki saattaneet jo arvatakin (tai kuulla asian lörppäsuuäidiltäni, vaikka lupasi olla kertomatta...;).



Ultraan päästään vasta ma 6.10, jolloin oon jo 14. viikolla eli melkoisen viime tipassa päästävät meidät kurkkaamaan muksua. Sikäli mikäli siellä siis jotain on... En tiedä, kuinka yleisiä tuulimunat ovat ja kuinka kohtu kasvaa tuulimunaraskaudessa? Mutta sellainen pieni peikko vielä on siis jäljellä. Rakenneultraan tuli kutsu samalla, 27.11. Ja neuvolaan pitäisi itse varata aika siinä välissä, n. viikolla 16.-17.



Jännittäviä ja ihania aikoja elellään, kunhan vaan päästään ultraan, niin toivottavasti alkaa sitten jo uskaltaa luottaa raskauteen ja päästä kertomaan myös ystäville.



Anteeksi itsekäs postaus, toivon kaikille mukavaa viikonloppua ja onnellista odotuksen jatkoa!



emoko 10+6 (oma ajatus edelleen 11+3.. jokseenkin epäsäännöllinen mutta lyhyt kierto, mitä ei huomioitu neuvolan la:ssa)