***HUHTIKUUNhelmet*** vko 39

Liekö miten yleistä, että neuvola-ajat pitää ensimmäisen käyntikerran jälkeen varata erikseen itse. Meidän paikkakunnalla meinaan annetaan jokaisella käynnillä seuraava aika samantien. Kuulostaa hankalalta, jos joutuis aina erikseen soittamaan ja varaamaan...Muutenkin olen tosi tyytyväinen vähäisenkin kokemuksen perusteella meidän neuvolaan. Ystävällistä ja asiantuntevaa sekä sujuvaa palvelua.

Tuulenkuiskaus, kuulostaa tosi hyvältä tuo miehesi palaaminen ennalleen. Kyllä se odotus pikkuhiljaa alkaa hänellekin konkretisoitua. Vauvoillahan saattaa olla pidempiäkin rokulihetkiä, jolloin eivät paljon liiku. Minunkin masuani kätilö paineli aika kovasti, ennen kuin hipsuvarvas rupesi oikomaan varpaitaan.



Taapero, ei varmaan yleensä tarvitse itse varailla neuvola-aikoja, mutta nyt kun alun käyntejä on Helsingissä harvennettu, terveydenhoitajilla ei ole työvuorolistoja koneella vielä niin monen viikon päähän. Itseänikin kyllä harmittaa, kun pitää itse taas soittaa aikaa, kun puhelintunti on töitteni kannalta hankalaan aikaan keskellä päivää. Ehkäpä käynnit sitten loppupuolella tulevat sen verran useammin, että saa uuden ajan edellisellä käynnillä...



Vaunuista... Meillä on ollut kolmella lapsella esikoiselle ostetut emmaljungat ja olemme tykänneet. Nyt ovat olleet lainassa naapurilla ja käytössä melkoisesti kulahtaneetkin, joten taidan hankkia kuopukselle jotkin uudemmat käytetyt vaunut. Kaukalokin pitäisi varmaan uusia...



Hups, nyt tuolla on tappelu, pitää mennä väliin...

adelia rv 12+

Tai uusi ja uusi, mä "tunnen" teidät te ette vaan mua :) eli oon seuraillu keskustelun kulkua jo muutaman kuukauden. No mutta:



Hei kaikille! Olen 23 vuotias, mies 24 ja asustellaan Itä-Suomessa ja synnäri ois sit Joensuussa P-KKS siis. L.A on 7.4. syy siihen että viestittelen vasta nyt on lamauttava keskenmenon pelko, niitä meillä on takana jo kolme ja vieläkin on pelko per****ä et ei tääkään voi onnistuu. Vaik tiistaina käytiin np-ultrassa ja kaikki oli hyvin.



Tilasin myös oman mielenrauhani vuoksi sellasen kotidopplerin, joka ei vielä oo tullu (tilasin heti tiistaina ultran jälkeen ja lupasivat et ois seur. päivänä tod. näkösesti perillä) kiukuttaa...



Raskausoireista: Pari kertaa olen oksentanut mut nyt helpottanut kokoaikainen kuvotus ja suunnaton ja kokoaikanen pääkipu. Sitä mä oon halunnu ihan ekaks muilta kysellä että onko kellään muulla ollu aivastelut raskausoireena? Meitsi on ihan sikana ruennu aivastelee aina kun oon ollu raskaana, tulisinkohan jotenki herkemmäks pölylle tai jotain..?



candelafin kanssa samoilla linjoilla kotopuolessa mennään, eli mies haaveilee ja ettii vaan uutta autoo, ei kuulemma mahdu vaunut ja kaikki tohon nykyseen(tavallisen kokonen henkilöauto ja hyvin on kaverin vaunut mahtunu) mut on se mukavampi kun ei tartte sit tunkea :)



Mullon ollu niin paljo asioita mielessä ja nyt kun päätin kirjottaa niin en muista puoliakaan, no kirjottelen sitämukaa kun mieleen tulee. Ihanaa kun saa tilittää tuntojaan edes vähän ja jossakin! Ei olla kerrottu siis kuin mun parhaalle kaverille.. Ja anopille. et keskustelukumppanit on vähissä kun kaverikin asuu kaukana.



aunis 12+2

heipat vaan kaikille!!! Ahkerasti käynyt teidän kuulumisiä lukemassa mutta itse en ole jaksanut kirjoitella....



Eilen käyty np-ultrassa ja kaikki hyvin nyt siis saa hieman hellittää...

kävi kuulema kätilön mielestä tuuri saatiin kättärin uusi ja paras ultraus laite... ja kieltämättä mielestäni kuva selvempi ja muutenkin parempi kuin ton ekan aikana... siellä se raapi korvaansa ja imi peukaloa kaikki varpaat ja sormet oli aika rääpälehän se on mutta aivan vauvan oloinen jo... mieskin tokaisi ruoka pöydässa että nytten se on uskottava kun sen on noin nähnyt! ja meni kattelemaan kakkos autoa netistä.... ;) kuulema pitää nyt mullekin olla auto kun mies tarvii työkseen autoa ja että päästään päivisin näitten muksujen kaa jonnekkin.. en mielestäni tarvitse ainakaan vielä autoa koska just sain myytyä oman autoni pois.... ehkä siis keväällä...



Eilen ystäväni soitti kuulumisiani ja samalla kysäisi että monenko kummi olen sanoin että yksi on... johon hän sitten kysyi tulenko seuraavan kummiksi tottakai

suurenmoinen kunnia... olin oikeesti otettu... siitä sitten miettimään oman seuraavan kummeja toden teolla koska ekan aikana valinnat osottuivat todella vääräksi vaikka lähisukulainen olikin :( pojalla siis vain kaksi kummia josta toinen ei pidä minkäänlaisia yhteyksiä meihin... ei siis todellakaan ajankohtaista mutta tuli vaan mieleeni taas kun ystäväni minua kysyi heiden kummiksi..



salillakin tulee taas käytyä!! eilen tosin funtional training(ei ehkä kirjoiteta noin mutta...) tunti saattoi tosin olla jo liian rankka hyvin vedin mutta tempo ei ollut enää sama niin tehoja ei siis saanut oikeen... stepin tunnit menee tosi kivasti jaksaa ja pysyy vielä normaalisti tahdissa.. hauskaa tosin oli kun jotkut sellaiset ihmiset mitkä ovat käynyt samoilla tunneilla muttei kuitenkaan ole puhuneet mitään sen enempää ovat tulleet onnitelemaan vauvasta.... arvasivat kuulemma heti kun ei pitkään aikkaan ole näkynyt ja sitten kun tulin takaisin on massu jo todella näkyvä...



Töissä kaikki ovat ottaneet hyvin asian ja toppuuttelevat vähän tahtiani..eihän raskaus mikään sairaus ole mutta kieltämättä välillä voisi tahtia vähän hiljentää...



Tässä tulikin jo kuulumisia olan takaa joten loppuviikon jaksamisia ja vointeja kaikille!!!



syysterkuin mikunmamma ja vaavi 12+5

Kiva että uskaltauduit mukaan. Uskoisin että monilla on vielä tässä vaiheessa ne juttukumppanit vähissä. Minä olen joutunut 'paljastamaan' asian äidille ja siskolle, kun kieltäytymiseni erinomaisesta punaviinistä herätti heti epäilykset. Miehelle olen tietysti kertonut heti kun plussasin, mutta hän ei ole sitä tyyppiä jonka kanssa voisi vatvoa omia tuntemuksia ja ajatuksia. Kuuntelee kyllä ihan kiltisti, mutta varsinainen keskustelu tämäntyyppisistä asioista ei onnistu. Olemme päättäneet, että kerromme esikoiselle, muille sukulaisille ja ystäville sekä tietysti töissä vasta toisen ultran jälkeen, eli marraskuun puolivälin tienoilla.



Meillä ei suunnitella uuden auton hankintaa vaan todettiin että hankitaan sitten sellaiset vaunut jotka mahtuvat molempiin autoihin. Se isoin hankinta meillä oli talo. Minulla oli nimittäin tosi iso työ saada mies suostumaan toisen lapsen yritykseen. Työstin hommaa pikku hiljaa, väillä ahkerammin, välillä lähes toivosta luopuen noin viisi vuotta. Esikoinen (ja siis ainokainen) meillä on nyt jo kuusi. Vihdoin viimein totesin miehelle, että ikää alkaa olla sen verran, että se on nyt tai ei koskaan ja oikeasti pakotin kaverin kertomaan miksi hän ei halua toista lasta. Lopulta ainoa syy jonka hän sai artikuloitua oli se, että meillä ei ole tarpeeksi tilaa ja lapselle ei ole omaa huonetta. Mielestäni meille olisi mahtunut vallan mainiosti ja työhuoneen olisi voinut muuttaa lastenhuoneeksi. Ihan tilavassa rivarikämpässä siis asutaan. Lopputulema oli kuitenkin se, että kohta on muutto edessä omakotitaloon ja se vauvakin olisi tuloillaan. :D Olen nyt kuitenkin jälkikäteen miettinyt, että olisiko mies suostunut yritykseen jo aiemmin jos olisin saanut hänestä puristettua irti jonkin konkreettisen syyn miksi hän ei halua lasta ja sitten sen asian korjattua. No, sitä ei voi koskaan tietää ja täytyy olla iloinen odotuksesta tässä ja nyt.



Täytynee ryhtyä tekemään jotain palkkansa eteen tämän pitkän avautumisen jälkeen. Mukavaa viikonloppua kaikille.

En ole varmaan yli viikkoon kirjoitellut.. Olen jotenkin niiiiin väsynyt, että mä en jaksa mitään. En yhtään mitään. Käynyt olen kyl päivittäin lueskelees täällä.



Työpaikka vie edelleen kaikki voimat. Joku kyselikin työjutuistani... Niin samassa paikassa ollaan, ikävä kyllä. Ja uusia ei näkyvillä. Ei ole löytynyt mitään mielenkiintoista työpaikkaa ja kun ei täällä Turussa vielä edes paljoa ole töitä. Verrattuna helsinkiin.. Marraskuun loppuun saakka on koeaika. En uskalla olla sairaslomal edes enää koska saattaa tulla potkut.. Tosin saattaa tulla muutenkin, kun kuulin että meil on liikaa hoitajia et kaikil on sellast 30h vajausta, et pakko alkaa sanoo ettei oo töitä.. Ja mie: uusi, koeajalla, yhden valituksen tehnyt, yhteen puhutteluun joutunut.. Niin miksi se en olisi minä jolla työt ei jatkuisi.. Tänäänkin yhdeksän tunnin iltavuoro. En tahdo!



Ja samalla stressaa tosi paljon ajatus, et 7.10 olevas ultras ei ois kaik hyvin. Kosk ei oo raskausoireit ollu ties koska viimeks! Ei huonoo oloo, ei etomista. Tuntuu kuin maha olis lähteny pienentyy (vaikka silti en mahdu farkkuihini, ja painooki tippunu 5kg), rinnat pienentyny.. Jotenki menny usko siihen et ois raskaana.. No mut reilu viikko niin sitten ehkä uskon. Jos kaik on hyvin.



Salillakaan en oo jaksanu käydä. Ainoastaan silloin kun on trainerin kanssa treffit kuten eilen. Ja olin niin poikki treenin jälkeen :( *huoks* ..Pitäisi ottaa kuulemma 2vko spurtti ja sitten meil on viimoinen tapaaminen ja lihaskuntotestit uudemman kerran. Sen jälkeen mie sit varmaan pistänki jäsenyyden jäähylle raskauden ajaksi.. Kun ei kukaan näytä huolivan minun jäsenyyttä, kun sen voi siirtääkin.



Hääpaikan löytäminen stressaa myös.. Ens syksyn olis häät ja ei löydy paikkaa ei! Ku kyselee niin on juur mennyt se meidän päivä jne.. Yks vaihtoehto enää olis.. Sitten kyllä on armoton vit***s! Noo..



Me ostellaan vaunut ym joulukuus kun tulee veronpalautukset. Joskos siel ultras siis kaik hyvin :D ..Emmaljungaan olen päätynyt vaunuissa ainakin =)



Mutta en mie jaksa tämän enempiä höpötel :( .. Aamupalalle ja töihin.



Hyvää syksyy kaikil ja voimia, jaksamisia, iloa ja vointeja!!



Verticia & masukkiasukki Rv 11+0

Minäkin liityn nyt uutena huhtikuulaisiin (LA 14.4) jotenkin ei ole oikeen uskaltanu edes ajatella täysillä tuota masukkia kun jotenkin on varautunut että jotain häikkää on tulee tms..

Mutta eilen käytiin tulevan isukin kans ultrassa ja sielähän se pomppi ja pyöri ja vilkutteli meille oli aivan mahtava tunne nähdä että hei siellähän on elämää =) tippa tuli lisnssiin molemilla ei auta.. tää on siis meidän eka ja ehkä puolittain vahingossa aikaseks saatu =)

Ultrassa oli kaikki kunossa ja turvotusta ei ollu, sydän sykki ja käsiä ja jalkoja kaks kumpaakin =) pituus huikeat 4,5cm

Nyt vaan pitäs viel viikko jemmailla töissä tuota mahaa joka vähän näkyy jo.. sit loppuu koeaika

tuntuu jotenkin et kaikki on menny liian hyvin ja kokoajan oottaa että millon tulee takapakkia.. =(



Minkälaisia "työnimiä" muuten käytätte Masu-Asukeistanne?!



Aurinkoista syksyn jatkoa ja odottelua kaikille!!



Terkuin: Sipi ja Masukki 11+3