Minä pidän ihmisiä, jotka elävät avoliitossa niin

ja vuoden päästä sitten taas erotaan. En enää jaksa innostua häistä, kun kaverini ilmoitti menevänsä kesällä naimisiin (kolmannen kerran ). Mikä kiire ihmisillä on naimisiin?

en tarkoita, että pitäisi olla isot timantit sormuksessa ja prinsessahäät. Aivan sama millaset häät, vaikka sitte kolmisin piätte papin kanssa ja sormuksena rautalangasta väännetty äpöstys mutta yleensäkin se, että miksi ihmiset ei mene naimisiin? Ajatteleeko ne kuitenki elävänsä lopppuelämän sen ukon kans vai onko siinä joku juttu että miksi ei voi mennä? Avioliittohan on paljon luonnollisempi juttu mitä avoliitto, turva lapsille, vanhemmille..

että ei mennä naimisiin kun kuitenkin erotaan

Olen ollut mieheni kassa yli 10 vuotta yhdessä ja lapsiakin on. Emme ole edes kihloissa eikä naimisiin menosta ole ollut puhettakaan. Hyvin on mennyn näinkin enkä näe mitään järkeä sitä virallistaa. Olisihan ne kirkkohäät kiva juttu, mutta rahallisesti niin kallista ettei ole varaa. Ja maistraattin en halua. Lapsilla on kyllä ihan yhtä turvattu tulevaisuus niin avio- kuin avoliitossakin, lapsethan perii aina vanhempansa. Ja on meillä muuten yhteistä omaisuuttakin vaikkemme naimisissa olekkaan. Täytyy vaan osata pitää puolensa, kun papereita tehdään.

Joo, Suomessahan on todella vaikeaa erota avioliitosta... Ihan yhtälailla kuule avioliitoista lähdetään, ellei enemmänkin kuin avoliitoista. Ainakin jos on tilastoihin uskominen. Meitä sitoo syvä rakkaus ja ihanat lapset, eikä mikään voi perhettämme hajottaa. Avioliitosta emme ota paineita. Mutta ihan kiva kun kerroit mielipiteesi, kannattaisi silti vähän avartaa katsantokantojasi :).

Omistan asunnon, jossa asumme (hankin sen jo ennen suhdetta). Jos menisimme naimisiin pitäisi siitä tehdä erikseen paperit. Yhteistä omaisuutta meillä ei juuri ole (muutama hassu huonekalu vain). Lapsia ei ole.

Vanhempani erosivat 23 avioliittovuoden jälkeen. Helposti se kävi, täytettiin hakukaavake ja odotettiin harkintaaika.



Itse olen 8 vuotta ollut avoliitossa miehen kanssa ja meillä on talo, 2 äpärää sekä koira. Elämä on mukavasti raiteillaan.



Naimisiin mennään yhä samalta pohjalta kun tavattiin " sitten joskus" . Mihin tässä on kiire valmiissa maailmassa?



Luotan mieheeni niin paljon kun vaan toiseen luotan. Rakastan ja mies rakastaa minua. Lapsia tehtiin kun molemmat oli valmiita opiskelujen jälkeen. Lapset on meille molemmille haluttuja, kolmas on suunnitteilla -häät ei vielä. Kirkko on miltei valmiiksi mietitty, juhlapaikka ei ihan.. ;)



Minua kovasti ihmetyttää miksi joku säälii meitä koska ollaan onnellisia keskenämme vaikkakin kihlat ja häät odottaa. Eikö toimiva parisuhde ole se perusjuttu, ei siviilisääty? Olen onnellinen ystävien ja tuttujen puolesta jokka menee naimisiin mutta ei meitä nyt sääliä tartte.. Sääli niille jokka sitä tarttee. Vaikka niille jokka avioliitosta eroaa..

MIKSI pitäisi mennä naimisiin? Mitä se muuttaa? Miksi ajattelet, että naimisiinmeno on kaikilla edes vaihtoehtona, ja jotkut sitten eivät vain uskalla mennä naimisiin? Mitä ajattelet ihmisistä, jotka pitävät avioliittoa lapsellisten, epätoivoisten ja hieman yksinkertaisten ihmisten ylläpitämänä instituuttina? Miten perustelet sen, että sinusta avoliitossa olevalla parilla ei ole aikomusta olla lopun ikäänsä yhdessä, vaikka heillä on 5 yhteistä lasta ja omakotitalo sekä yhteinen laina 20 vuodeksi?

Minun mielestäni yhteinen elämä on merkki yhteisestä elämästä. Ihan sama mitä on luvannut tai millaisen sormuksen on antanut, teot ratkaisevat.

Pakko korjata vielä tuo ero-juttu... Avioliitosta, jossa ei ole avioehtoa, voi puoliso lähteä koska tahansa. Ihan vaan kävellä ovesta, tulostaa netistä avioerohakemuksen, täyttää ja lähettää sen ja sitten puolen vuoden päästä vahvistus. Omaisuus jaetaan tasan lain mukaisesti, eikä puolisoa tarvi nähdä kertaakaan sen jälkeen kun on ovesta lähtenyt.

Avoliitossa ei mitään ole valmiiksi sovittu, vaan kaikki pitää jakaa ja sopia henkilökohtaisesti. Osa sopii nämä asiat suhteen aikana, osa erotessaan. Joka tapauksessa, avoliitosta jossa on perhe ja omaisuutta, ei ihan niin vain lähdetäkkään.

Vierailija:

" raukkamaisina" . Tai semmosina ettei kaikki voi suhteessa olla hyvin jos ei voi mennä naimisiin. Naimisiin meno on merkki yhteisestä elämästä, avoliitto on semmonen et siitä voi lähtee millon haluaa, ilman mitään sitoumuksia. Mielestäni ihmiset, jotka elää avoliitossa niin niillä ei ole aikomustakaan olla loppuelämää yhdessä.

Tämä on minun mielipide.

Kaikki ystävät tietää ilman juhliakin että ollaan yhdessä.



Meillä on kolme lasta, talo, 2 autoa, kesämökki (jonne ei haluta vieraita ;)) jne..



Vaikeampi tästä avoliitosta olis lähteä kuin esim. lapsettomasta avioliitosta.

Ja jos mies nyt kuolisi, niin lapset oikeutetusti perisivät hänet ja minä pärjäisin omillani.

En näe syytä miksi minun pitäisi saada puolet miehen tienaamista rahoista.

paperilla vahvistetun liiton pitävän suhteensa kasassa on kyllä katsannoltaan valitettavan rajoittunut.



Avioliitto ei takaa mitään. Uskomattomimpia kaikista ovat nämä naiset (joita tunnen ja tiedän), jotka painostavat vastahakoisen miehen naimisiin kuvitellen ilmeisesti, että papin aamenen jälkeen mies on heidän ikuisesti?



Minä en yksinkertaisesti osaa antaa avioliitolle kovin suurta painoa, se on peräti turha instituutio kaiken kaikkiaan.