Lue keskustelun säännöt.
Reilu 50v mies. Odotan milloin pääsen hautuumaalle. Elämä turhan rankkaa enkä jaksa enää tätä.
18.08.2025 |
Tarpeeksi elänyt tätä elämää. Elämä ollut rankkaa ja tuntuu siltä että tuulimyllyjä vastaan saanut mennä. Ei tämä normaalia elämää voi olla. Olen sairaseläkkeelle. Lääkitys on. Lasken usein kuinka monta vuotta keskimäärin eloa jäljellä.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykääpä ukot lääkärissä juttelemassa.
Ei ne lääkärille juttelut tai lääkkeet mitään auta.
Ei niin, lääkäri ei pysty tuomaan nuoruutta takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama mutta olen 30v. nainen. Elämä on ollut turhan rankkaa ja toivoisin kuolevani.
Kerro mikä sulla on niin rankkaa`? Sekö. että ei ole parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Sama mutta olen 30v. nainen. Elämä on ollut turhan rankkaa ja toivoisin kuolevani.
Kuinka ikävää. Minulla on saman ikäluokan lapsia. En tahtoisi heidän kärsivän noin, enkä tietysti sinunkaan.
Sama tilanne mulla, paitsi että olen nainen ja vähän nuorempi. Fyysisiä vaivoja ja kipua joka päivä. Töihin en enää kykene, koska etenevä sairaus vie hiljalleen liikuntakyvyn. Sairaseläkkeelle en pääse, vaan olen kelan, työeläkeyhtiön ja työvoimatoimiston limbossa. Työeläkeyhtiön vakuutuslääkäri on nimittiäin sitä mieltä että voin tehdä töitä, vaikka en edes pysty pesemään omaa tukkaa, ja etenevä sairaus on kuntoutettava pois. Sairaana joka kuukausi toimeentulosta taistelu vie viimeisetkin voimat. Haluaisin vaan kuolla pois, mutta lasten takia en voi tehdä itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykääpä ukot lääkärissä juttelemassa.
Ei ne lääkärille juttelut tai lääkkeet mitään auta.
Luulet vaan. Kokeile edes.
Kokeiltu jo useampi eri lääke, mikään ei auta. Omistatko lääketehtaiden osakkeita, vai mikä on motivaatiosi väittää, että lääkkeet auttavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masennukselta. Miten ihmissuhteesi voivat? Ovatko kaikki suhteet kunnossa vai viekö joku energiasi? Onko harrasteita tai mielenkiinnon kohteita? Usein myös some ja jatkuva uutisvirta katastrofeista, sodista ym.uuvuttavat mielen. Laita laitteet pois ja katso lempielokuvasi/kuuntele lempimusiikkiasi, siitä tulee heti hiukan parempi mieli.
Elämän mielekkyys ja mielettömyys, niitä pohdin minäkin usein. Löydän iloa ja voimaa läheisistäni, luonnosta, hyvästä ruuasta (kohtuudella), puhtaasta kodista, uusista sukista, aamukahvista, vapaapäivistä, vasta vaihdetuista lakanoista. Pieniä palasia, pikkusiruja. Niistä koostuu elämäni tähtivyö ylleni. Se loistaa kirkkaana ja syttyy uusia tähtösiä jokaisena päivänä. Kaikkea hyvää ap, toivottavasti löydät valoa ja voimaa eväiksi taipaleelle. N48
Olen yli 60-vuotias ja tämä vuosi on ollut menestyksekkäintä aikaa elämässäni. Vain ihmissuhteissa olisi parantamisen varaa, ne tuntuu jääneen historiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut miettiä sitä nuoruudessa ja pitää itsestään huolta. Itse olen niin tehnyt ja nyt 57v olen todella hyvässä kunnossa, jos vertaa nykynuorisoon.
Elämä on valintoja täynnä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykääpä ukot lääkärissä juttelemassa.
Ei ne lääkärille juttelut tai lääkkeet mitään auta.
Ei niin, lääkäri ei pysty tuomaan nuoruutta takaisin.
Mitä nuoruus kuuluu tähän? Vapaa 50+ on onnellinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin elämäni Jeesukselle. Koko elämäni muuttui. Nyt on ilo, toivo ja voima. Kokeile, et häviä mitään. Siunausta Veljet.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne mulla, paitsi että olen nainen ja vähän nuorempi. Fyysisiä vaivoja ja kipua joka päivä. Töihin en enää kykene, koska etenevä sairaus vie hiljalleen liikuntakyvyn. Sairaseläkkeelle en pääse, vaan olen kelan, työeläkeyhtiön ja työvoimatoimiston limbossa. Työeläkeyhtiön vakuutuslääkäri on nimittiäin sitä mieltä että voin tehdä töitä, vaikka en edes pysty pesemään omaa tukkaa, ja etenevä sairaus on kuntoutettava pois. Sairaana joka kuukausi toimeentulosta taistelu vie viimeisetkin voimat. Haluaisin vaan kuolla pois, mutta lasten takia en voi tehdä itsemurhaa.
Voimia teille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut miettiä sitä nuoruudessa ja pitää itsestään huolta. Itse olen niin tehnyt ja nyt 57v olen todella hyvässä kunnossa, jos vertaa nykynuorisoon.
Elämä on valintoja täynnä!
Hopeakettu täysvalkoisissa, tsirpuloita kainalot täynnä ja taksijonokin vetää. Kaikki rullaa?
Olen 42v nainen ja elämä on suorastaan perseestä. Liikaa vastoinkäymisiä, niin töissä kuin arjessa. En jaksa enää tätä pitkään, vaan haluan jo pois täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykääpä ukot lääkärissä juttelemassa.
Ei ne lääkärille juttelut tai lääkkeet mitään auta.
Luulet vaan. Kokeile edes.
Kokeiltu jo useampi eri lääke, mikään ei auta. Omistatko lääketehtaiden osakkeita, vai mikä on motivaatiosi väittää, että lääkkeet auttavat?
Tunnen ihmisiä, joille auttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mutta olen 30v. nainen. Elämä on ollut turhan rankkaa ja toivoisin kuolevani.
Kerro mikä sulla on niin rankkaa`? Sekö. että ei ole parisuhdetta?
Käytännössä minulla ei ole "mitään".
On minulla pari läheisempää sukulaista joita joskus näen. Vanhemmat tässä menehtyneet viime vuosina, päihteiden käyttö vei heidän terveyden.
Ei ole omistuksia, rahat riittää joten kuten kuukausitasolla, olen vähän seonnut enkä enää asu edes vakituisessa osoitteessa. Paljon pahaa tapahtunut, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Ymmärrän että olen vain toistanut traumojani ja itse sabotoinut kaiken vähän tiedostamattakin. Paljon ollut riippuvuuksia mutta ne olen sentään selättänyt enkä käytä mitään päihdyttäviä tai riippuvuutta aiheuttavia kemikaaleja.
Kaikkea sellaista. Olen kyllä yrittänyt ja esimerkiksi aina saanut hyvät paperit työstä ja ollut todella ahkera ja pidetty mutta pää ei vaan ole kestänyt kaikkea mitä ollut omassa elämässä ja olen jotenkin ihan eksyksissä ja kyllästynyt itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykääpä ukot lääkärissä juttelemassa.
Ei ne lääkärille juttelut tai lääkkeet mitään auta.
Luulet vaan. Kokeile edes.
Kokeiltu jo useampi eri lääke, mikään ei auta. Omistatko lääketehtaiden osakkeita, vai mikä on motivaatiosi väittää, että lääkkeet auttavat?
Mulla toimii bentsot.
Vierailija kirjoitti:
Olen 42v nainen ja elämä on suorastaan perseestä. Liikaa vastoinkäymisiä, niin töissä kuin arjessa. En jaksa enää tätä pitkään, vaan haluan jo pois täältä.
No, ei se elämä ole ruusulla tanssimista. Jokaisella meillä on vastoinkäymisiä, se kuuluu ihmisen elämään. Suomessa taitaa asiat olla liian hyvällä tasolla, kun ihmiset valittavat aivan liian turhista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mutta olen 30v. nainen. Elämä on ollut turhan rankkaa ja toivoisin kuolevani.
Kerro mikä sulla on niin rankkaa`? Sekö. että ei ole parisuhdetta?
Käytännössä minulla ei ole "mitään".
On minulla pari läheisempää sukulaista joita joskus näen. Vanhemmat tässä menehtyneet viime vuosina, päihteiden käyttö vei heidän terveyden.
Ei ole omistuksia, rahat riittää joten kuten kuukausitasolla, olen vähän seonnut enkä enää asu edes vakituisessa osoitteessa. Paljon pahaa tapahtunut, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Ymmärrän että olen vain toistanut traumojani ja itse sabotoinut kaiken vähän tiedostamattakin. Paljon ollut riippuvuuksia mutta ne olen sentään selättänyt enkä käytä mitään päihdyttäviä tai riippuvuutta aiheuttavia kemikaalej
Kuulostaa ihan hyvältä sun ansioluettelo. Lepää nyt kunnolla. Ehkä teit jo velvollisuutesi. Sinun pitäisi olla vaihteeksi saamapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne mulla, paitsi että olen nainen ja vähän nuorempi. Fyysisiä vaivoja ja kipua joka päivä. Töihin en enää kykene, koska etenevä sairaus vie hiljalleen liikuntakyvyn. Sairaseläkkeelle en pääse, vaan olen kelan, työeläkeyhtiön ja työvoimatoimiston limbossa. Työeläkeyhtiön vakuutuslääkäri on nimittiäin sitä mieltä että voin tehdä töitä, vaikka en edes pysty pesemään omaa tukkaa, ja etenevä sairaus on kuntoutettava pois. Sairaana joka kuukausi toimeentulosta taistelu vie viimeisetkin voimat. Haluaisin vaan kuolla pois, mutta lasten takia en voi tehdä itsemurhaa.
Niin kauan yrität päästä kuntoutustuelle/eläkkeelle että hyväksyvät. Älä luovuta. On aika yleistä että joutuu useamman kerran laittamaan hakemusta. Perustelee niin hyvin kuin mahdollista ja ehdottomasti lisäät vielä tuon masennuksen ja kuoleman toiveet. Ihan oikeasti. On rankkaa mutta kyllä se vielä läpi menee. Tsemppiä.
Juo koska häpeää. Häpeää koska juo.