Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on muuttunut
18.08.2025 |
Miehellä oli lievä masennus hoitamattomana useamman vuoden. Se johti negatiiviseen kierteeseen koko perheessä, kun minä väsyin pitämään kaikki langat käsissäni ja aloin pitkän hoivaamisen jälkeen oireilla lyhyellä pinnalla. Mies ei kyennyt huomioimaan parisuhdetta, ei suostunut hakemaan apua, ja kotona oli huono ilmapiiri ja paljon riitaa. Vasta kun mies mokasi lyhyen ajan sisään sekä töissä että toisen lapsemme kanssa, alkoi muutos. Mies onnistui repäisemään itsensä lääkärille ja sai psykiatrilta diagnoosin sekä ohjauksen terapiaan.
Nyt terapiaa on takana vajaa puoli vuotta. Kaksi kuukautta sitten mies aloitti mielialalääkityksen terapeutin suosituksesta. Miehellä on energiaa on huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Jaksaa pitää itsestään fyysisestikin parempaa huolta ja näkee pitkästä aikaa kavereita.
Koen kuitenkin että mies on muuttunut. Sen sijaan että terapia olisi johtanut syvällisempään kohtaamiseen ja iloon meidän välillämme, on mies kylmentynyt ja muuttunut itsekkäämmäksi. Hänellä ei esim. ole kärsivällisyyttä kuunnella muita. Viime viikolla kun esikoinen oli väsynyt koulun aloituksesta ja kävi läpi omia esimurrosiän murheitaan kiukuttelemalla, mies ilmoitti kesken ruokailun, ettei hänen tarvitse jaksaa tällaista ja lähti ovesta ulos. Minusta siinä ei ollut kyse miehen oman jaksamisen vaalimisesta, vaan tylystä vanhemmuudesta.
Olen yrittänyt ajatella, että miehen parantumisprosessi on yhä kesken. Olen myös yrittänyt kysellä, huomaako hän lääkityksellä olevan sivuoireita, mutta mies ei itse sano huomaavansa mitään negatiivista. Pariterapiaan hän ei koe jaksavansa "ainakaan vielä" joten joudun prosessoimaan näitä juttuja omin avuin. Koen olevani eri tavalla yksinäinen kuin aiemmin. Olen neljä vuotta odottanut, että mies jaksaisi lähteä edes kävelylle kahdestaan kanssani. Nyt kun lapset ovat jo tarpeeksi isoja ja mies paremmin voiva, yhteiselle tekemiselle ei tunnu miehen puolelta olevan mitään kiinnostusta.
Olen nähnyt lähipiirissä, miten jotkut (miehet) kuvittelevat huonon parisuhteen olevan masennuksen syy, ja yrittävät parantua eroamalla tai vaihtamalla toiseen. Minulla ei ole syytä pitää kiinni tyhjästä parisuhteesta, mutta samaan aikaan kaikki tämä tuntuu jotenkin kohtuuttomalta ja surkealta.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyllystähän tuo on, että avioliiton solmimisen hetkellä luvattu ylä- ja alamäissä ei toiselle sitten merkkaakaan niin paljon. Kohta sillä on toinen, sano mun sanoneeni.
Vierailija kirjoitti:
Pyllystähän tuo on, että avioliiton solmimisen hetkellä luvattu ylä- ja alamäissä ei toiselle sitten merkkaakaan niin paljon. Kohta sillä on toinen, sano mun sanoneeni.
Ettei olis toinen jo nyt ?
Miehesi tosiaan on vasta parantumisprosessin alussa. Terapia saattaa auttaa vasta monen vuoden jälkeen. Mielialalääkkeiden tasaantumisessa voi ihmisestä riippuen mennä puolikin vuotta. Yritä ajatella hyvän kautta äläkä pelkojen. Sinulla ei ole enää hoivaamisen vastuuta miehestäsi. Nyt keskityt johonkin muuhun ja katsot vaikka tammikuussa uudelleen suhdettanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onhan tuo nyt ihan kohtuutonta ettei miehesi lähde edes kävelylle kanssasi. Kannattaisi ehkä kysyä suoraan, miettiikö hän eroa. Se voi vapauttaa paljon miehen pään sisällä vellovaa ja samalla saat mahdollisuuden kertoa miehellesi, että kaipaat häntä.
Voitko miettiä sitä vaihtoehtoa, että sinun ei tarvitsisi enää kannatella miestäsi ja koko perhettä. Jos miehesi olisi pois kuvioista, niin sinulla ja lapsilla voisi olla huomattavasti helpompaa. Miehesi käytös, oli siihen syynä sitten mikä tahansa on henkistä väkivaltaa katso www.nollalinja.fi
Koko perhe kärsii nyt hänen käytöksestään ja olen pahoillani, mutta lapsenne ovat kärsineet tilanteesta niin paljon, että joutuvat kantamaan vaikutuksia loppuelämänsä. Olen elävä esimerkki tästä, vasta nyt viisikymppisenä käsittelen lapsuuteni minulle aiheuttamia traumoja.
Jos koko perheen elämä pyörii vain yhden ihmisen mielialojen ympärillä, niin voi olla kyse läheisriippuvuudesta.
Kuinka paljon onnellisempi olisit ilman miestäsi?
Kuinka kauan jaksat vielä itse sairastumatta?
Mikä olisi paremmin jos sinun ei tarvitsisi välittää miehesi hyvinvoinnista eikä mielialoista?
Voisitko jättää miehesi hyvinvoinnin hänen omille hartioilleen ja keskittyä omaan hyvinvointiisi ja lapsiinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut ja terapiassa käyvä ihminen on usein käpertynyt aika lailla itseensä eikä oikein näe mitään muuta eikä muita ihmisiä. Kyky asettua toisen asemaan on heikko kun kaikki energia menee omien asioiden vatvomiseen.
On oikeastaan sinun valintasi että haluatko enää elää tuollaisen ihmise kanssa. Hän voi muuttua jälleen joskus myöhemmin enemmän vanhaksi itsekseen mutta milloin se tapahtuu, sitä ei kukaan osaa sanoa. Voi olla kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on pitkä ketju, jossa mihen masentuneisuuden syyksi paljastui salasuhde, josta sitten eron jälkeen tuli pikaisesti se ykkössuhde. Puoliso hoivasi ja huolehti miehestään jolla oli koko ajan töissä toinen nainen. Kesti pitkään että totuus selvisi. Mies venkoili ja kieroili tässä välillä vaikka mitä ja laittoi masennuksen syyksi.
Aika moni mies on valmis tekemään tosi ikäviä temppuja, että ei ulkopuolisten silmissä joutuisi "eroon syylliseksi". Kun vaimo kaikkien venkoilujen jälkeen tekee eropäätöksen mihen puolesta, niin miehen salasuhde paljastuu aika nopeasti.
Asiallinen aloitus.
Sadat tuhannet suomalaiset
syövät S S R I-antidepressantteja.
Ikävä kyllä niiden yhtenä sivuvaikutuksena
on paitsi lipidon romahtaminen, myös
tunne-elämän huomattava latistuminen.
Mikään ei enää itketä, mutta ei enää
toisaalta nauratakaan. Pelkkää harmaata
tasamassaa tunneskaala. Lisäksi suisidaal.
ajatukset lisääntyvät käyttäjillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Minulta pari, poistun ketjusta.
Kaikkea hyvää perheellesi, Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutti suositteli mielialalääkettä? Hänellä ei ole ammattitaitoa suositella yhtään mitään lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
'#miesvihanäkyväksi'
Ei 👋.
Palstalla havaitsen molempien
sukupuolien sylkevän toistensa
kasvoille päivittäin!
#miesnaisnaismiesvihanäkyväksi
Huomaan että terapiassa käyvät ottavat omia rajojaan, mutta kyllä perheellisen ihmisen kuuluu osallistua niihin oman elämän arjen asioihin. Ei voi samalla tavalla rahajata muista aiheutuvia häiriötekijöitä pois kuin yksinäinen.
Meillä samankaltainen tilanne. Olen alkanut elää niin kuin miestä ei olisi. Mietin jatkoa, koska hän olettaa minun osallistuvan hänen harvoihin menoihinsa ja tekemään hänen aikataulussaan suunnittelematta asioita mutta itsellään ei ole mitään annettavaa perheelleen. Ehkä just törkeitä sanoja kun joku ei miellytä. Ei yhtään näe etten saa tästä suhteesta yhtään mitään.
Kyllä se ahdistuneisuus ja masennus usein kumpuaa siitä, että perhe-elämä on pettymys ja siitä halutaan pois. Koetaan, että ollaan ansassa eikä päästä siitä ulos, haluttaisiin suhteesta pois mutta ei uskalleta lähteä. Miehesi on eroamassa, se tulee ennemmin tai myöhemmin selväksi. Varaudu tulevaan.
🇺🇦🇮🇱
Terapeutti käskenyt ja huomannut miten mies on alistunut liikaa ja hiljentynyt aina.
Kun mies kerrankin on jotain muuta kuin se basisti taustalla ja haluaa laulaa, niin tulee näitä ristiriitoja.
Haluat että mies ei ole mitään ja hänen tehtävä on vain käydä töissä.
Kaffebulla kirjoitti:
Kyllä se ahdistuneisuus ja masennus usein kumpuaa siitä, että perhe-elämä on pettymys ja siitä halutaan pois. Koetaan, että ollaan ansassa eikä päästä siitä ulos, haluttaisiin suhteesta pois mutta ei uskalleta lähteä. Miehesi on eroamassa, se tulee ennemmin tai myöhemmin selväksi. Varaudu tulevaan.
Kappas, miesvihaa levittävä spermaviemäri on jälleen äänessä
En voi sanoa muuta kuin että moni ihminen on pohjimmiltaan yllättävän itsekäs. Ole sinäkin, jos miehesi ei sinua arvosta.