Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on muuttunut
18.08.2025 |
Miehellä oli lievä masennus hoitamattomana useamman vuoden. Se johti negatiiviseen kierteeseen koko perheessä, kun minä väsyin pitämään kaikki langat käsissäni ja aloin pitkän hoivaamisen jälkeen oireilla lyhyellä pinnalla. Mies ei kyennyt huomioimaan parisuhdetta, ei suostunut hakemaan apua, ja kotona oli huono ilmapiiri ja paljon riitaa. Vasta kun mies mokasi lyhyen ajan sisään sekä töissä että toisen lapsemme kanssa, alkoi muutos. Mies onnistui repäisemään itsensä lääkärille ja sai psykiatrilta diagnoosin sekä ohjauksen terapiaan.
Nyt terapiaa on takana vajaa puoli vuotta. Kaksi kuukautta sitten mies aloitti mielialalääkityksen terapeutin suosituksesta. Miehellä on energiaa on huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Jaksaa pitää itsestään fyysisestikin parempaa huolta ja näkee pitkästä aikaa kavereita.
Koen kuitenkin että mies on muuttunut. Sen sijaan että terapia olisi johtanut syvällisempään kohtaamiseen ja iloon meidän välillämme, on mies kylmentynyt ja muuttunut itsekkäämmäksi. Hänellä ei esim. ole kärsivällisyyttä kuunnella muita. Viime viikolla kun esikoinen oli väsynyt koulun aloituksesta ja kävi läpi omia esimurrosiän murheitaan kiukuttelemalla, mies ilmoitti kesken ruokailun, ettei hänen tarvitse jaksaa tällaista ja lähti ovesta ulos. Minusta siinä ei ollut kyse miehen oman jaksamisen vaalimisesta, vaan tylystä vanhemmuudesta.
Olen yrittänyt ajatella, että miehen parantumisprosessi on yhä kesken. Olen myös yrittänyt kysellä, huomaako hän lääkityksellä olevan sivuoireita, mutta mies ei itse sano huomaavansa mitään negatiivista. Pariterapiaan hän ei koe jaksavansa "ainakaan vielä" joten joudun prosessoimaan näitä juttuja omin avuin. Koen olevani eri tavalla yksinäinen kuin aiemmin. Olen neljä vuotta odottanut, että mies jaksaisi lähteä edes kävelylle kahdestaan kanssani. Nyt kun lapset ovat jo tarpeeksi isoja ja mies paremmin voiva, yhteiselle tekemiselle ei tunnu miehen puolelta olevan mitään kiinnostusta.
Olen nähnyt lähipiirissä, miten jotkut (miehet) kuvittelevat huonon parisuhteen olevan masennuksen syy, ja yrittävät parantua eroamalla tai vaihtamalla toiseen. Minulla ei ole syytä pitää kiinni tyhjästä parisuhteesta, mutta samaan aikaan kaikki tämä tuntuu jotenkin kohtuuttomalta ja surkealta.
Kommentit (35)
Kaffebulla kirjoitti:
Kyllä se ahdistuneisuus ja masennus usein kumpuaa siitä, että perhe-elämä on pettymys ja siitä halutaan pois. Koetaan, että ollaan ansassa eikä päästä siitä ulos, haluttaisiin suhteesta pois mutta ei uskalleta lähteä. Miehesi on eroamassa, se tulee ennemmin tai myöhemmin selväksi. Varaudu tulevaan.
Ja kovin usein se perhe-elämä on pettymys, jos ei ole itse valmis kantamaan perheessä vanhemmalle kuuluvaa vastuuta ja aidosti sitoutumaan elämänkumppaniin. En itse tunne kovinkaan suurta sympatiaa masentuneita aikuisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät eroa eivätkä hanki itselleen apua, vaikka ovat onnettomia lähimpiensä tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti käskenyt ja huomannut miten mies on alistunut liikaa ja hiljentynyt aina.
Kun mies kerrankin on jotain muuta kuin se basisti taustalla ja haluaa laulaa, niin tulee näitä ristiriitoja.
Haluat että mies ei ole mitään ja hänen tehtävä on vain käydä töissä.
Hei, ap tässä. En halua että mies on ei mitään ja käy vain töissä. Varmasti oman itsensä kadottamisella on yhteys huonoihin aikoihin, mutta haluan korostaa että olen ollut avoin ja halukas pariterapiaan. Jatkuvat riidat ja oma nalkuttamiseni oli minustakin epäreilua miehelleni, joka kuitenkin on ollut sairas. En pidä itseäni täydellisenä, ei kukaan ole.
Haluan vaikka pyöräillä Ahvenanmaalla ja telttailla mieheni kanssa, kuulla mitä kiinnostavaa hän on viikon mittaan ajatellut ja nähdä miten nauraa lastemme kanssa. Tällaisen aviomiehen olen menettänyt, ja olemme olleet yhdessä 14 vuotta, joten oli siinä ihan yhteistä onnea ennen kauankin masennusta. Mieheni masennuksella on juurensa hänen lapsuudessaan, ja koen olevani lasten kanssa tässä nyt ukkosenjohdatin kun mies oppii tuntemaan itseään.
Itse ymmärsin puolison terapian myötä, että hän on ihan vain persoonaltaan ankeuttaja. Pitkään luulin että se on masennus joka puhuu, kunnes tajusin että hän odottaa, että joku muu järjestää hänelle iloa. Oli suuri vapautus erota.
Onkohan miehelläsi traumoja jotka sijoittuvat juuri murrosiän puhkeamisen ajoille. Hänelle voi olla vaikea hoitaa isyyttä sen ikäisen lapsen itsenäistymisen kanssa ja kaataa kaiken sitten sinun päällesi. Ei erota vielä puolisoa omasta vanhemmastaan, terapia yleensä auttaa siihen.
Jos miehesi lääkitys vaikuttaa toimivan, ei hänellä ole moraalista oikeutta enää väistää teidän asioitanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on onneton. Taidat olla sinäkin. Teidän pitäisi kyllä puhua vakavasti suhteen jatkosta. Jos meininki esimurrosikäisen kanssa on jo tuollaista, lapsien teini-ikä tulee olemaan miehellesi hyvin vaikeaa.
Jos syy miehesi masennukseen on lapsuudessa niin hänen terapiapolkunsa tulee olemaan pitkä ja haastava. Olen itse käynyt läpi kolmen vuoden terapian ja se on todella rankka. Sen läpikäymiseen tarvitsee kaikki voimavarat mitä on joten sen aikana ei välttämättä jaksa kuunnella, kannatella ja ymmärtää muita samalla tavalla kuin aiemmin. Myöskään mitään pikaista "paranemista" ei kannata odottaa vaan terapia kestää syystäkin vuosia.
Miehesi tarvitsee sinun tukea ja ymmärtämystä vaikka ei sitä aina käytöksensä perusteella ansaitsisikaan. Toisaalta kerrot että olet itsekin ollut lyhytpinnainen, joten sinullakaan ei taida paljoa olla arvostelun varaa. Suosittelen että jos lapset ovat jo vanhempia niin kerrotte heille suoraan mistä on kyse niin he osaavat suhtautua asioihin eri tavalla eikä tilanne aiheuta heissä pelkoa. He kuitenkin huomaavat että tilanne on muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei kasvatukseen kuulunut minkäänlainen stressin käsittely vaan sitä käytettiin vain aseena kasvattamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos syy miehesi masennukseen on lapsuudessa niin hänen terapiapolkunsa tulee olemaan pitkä ja haastava. Olen itse käynyt läpi kolmen vuoden terapian ja se on todella rankka. Sen läpikäymiseen tarvitsee kaikki voimavarat mitä on joten sen aikana ei välttämättä jaksa kuunnella, kannatella ja ymmärtää muita samalla tavalla kuin aiemmin. Myöskään mitään pikaista "paranemista" ei kannata odottaa vaan terapia kestää syystäkin vuosia.
Miehesi tarvitsee sinun tukea ja ymmärtämystä vaikka ei sitä aina käytöksensä perusteella ansaitsisikaan. Toisaalta kerrot että olet itsekin ollut lyhytpinnainen, joten sinullakaan ei taida paljoa olla arvostelun varaa. Suosittelen että jos lapset ovat jo vanhempia niin kerrotte heille suoraan mistä on kyse niin he osaavat suhtautua asioihin eri tavalla eikä tilanne aiheuta heissä pelkoa. He kuitenkin huomaavat että tilanne on muuttunut.
Kaikella kunnioituksella, ap:n ja hänen miehensä lapset ovat kyllä ne, jotka tarvitsevat kaikki voimavarat, tuen ja ymmärryksen. Omilla traumoillaan ei saa oikeuttaa oman jälkikasvunsa laiminlyöntiä. Vaikka syyt olisivat kuinka kipeitä, on minusta avun piiriin hakeutumatta jättäminen ja masennuksen levittäminen perheeseen kyseenalaista ihmiseltä, joka on halunnut isäksi ja tahtoo elää avioliitossa. Toisen pinnan kiristyminen ei ole siihen verrattavissa olevaa käytöstä.
Ap, sinulle voisi tehdä hyvää päästä itsekin juttelemaan ammattilaisen kanssa. Voi nimittäin olla että tuo kokemuksesi miehen kylmyydestä on sinussa puhjenneen masennuksen oire. Onnistuisiko esim. työterveyden kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ehkä halua kuulla tätä, mutta miehesi hakeutui terapiaan liian myöhään. Masennus ja käsittelemättömät traumat ehtivät imeä miehestä rakkauden kuiviin ja luoda syvät arvet suhteeseenne. Tuosta perunapellosta ulospääsy vaatisi todella vahvoja pakaralihaksia, jota miehelläsi ei vaikuta olevan. Lievä masennus ei riitä syyksi sille, ettei tahdo kahden keskeistä aikaa puolison kanssa jos halua on kuitenkin käydä salilla jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on salasuhde.
Jos on, suhde on virtuaalinen. Mies on jumittanut sohvalla vuosia päästyään töistä kotiin. Mutta en pidä mahdottomana, että hakeutuisi suhteeseen itsetuntoaan boostaamaan nyt kun on saanut painonpudotuksen käyntiin jne. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, onhan tuo nyt ihan kohtuutonta ettei miehesi lähde edes kävelylle kanssasi. Kannattaisi ehkä kysyä suoraan, miettiikö hän eroa. Se voi vapauttaa paljon miehen pään sisällä vellovaa ja samalla saat mahdollisuuden kertoa miehellesi, että kaipaat häntä.
Mulla oli kans tällainen mies. Ei ollut aikaa eikä halua lähteä kävelylle mistään muusta yhteisestä tekemisestä puhumattakaan. Toinen nainen sieltä sitten paljastui ja asuvat nyt yhdessä. On kyllä niin helppo elämä mulla nyt, kun ei tarvitse raahata vastentahtoista miestä väkisin tapahtumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos syy miehesi masennukseen on lapsuudessa niin hänen terapiapolkunsa tulee olemaan pitkä ja haastava. Olen itse käynyt läpi kolmen vuoden terapian ja se on todella rankka. Sen läpikäymiseen tarvitsee kaikki voimavarat mitä on joten sen aikana ei välttämättä jaksa kuunnella, kannatella ja ymmärtää muita samalla tavalla kuin aiemmin. Myöskään mitään pikaista "paranemista" ei kannata odottaa vaan terapia kestää syystäkin vuosia.
Miehesi tarvitsee sinun tukea ja ymmärtämystä vaikka ei sitä aina käytöksensä perusteella ansaitsisikaan. Toisaalta kerrot että olet itsekin ollut lyhytpinnainen, joten sinullakaan ei taida paljoa olla arvostelun varaa. Suosittelen että jos lapset ovat jo vanhempia niin kerrotte heille suoraan mistä on kyse niin he osaavat suhtautua asioihin eri tavalla eikä tilanne aiheuta heissä pelkoa. He kuitenkin huomaavat että tilanne on muuttunut.
Oma isänihän tuollaisella mentaliteetilla pisti itsensä kiikkumaan. Edelleen miehiltä odotetaan supertuloksia ja miehen pitiää jaksaa ja mies on kulmakivi jne.
Miksi mies ei saa olla haavoitunut bambi joka nuolee loukkaantunutta raajaansa nyyhkyttäen?
Miks tätä ei sallita mieheltä?
Mies ansaitsee koko elämän mittaisen säälin. Se on jokaisen tasa-arvon ajan aikakauden miehen oikeus, ilman että ollan heti pistämässä ulos tai eroamassa miehestä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä terapeutit voivat suositella kääntymään psykiatrin puoleen, jos vaikuttaa siltä että asiakas tarvitsee parantumisen tueksi muutakin kuin keskusteluapua. Ja etenkin jos asiakas tästä terapeutilta kysyy. Psykiatri hoitaa sitten lääkityksen kohdilleen.