Miten teillä läheinen vanhus on suhtautunut edunvalvontavaltuutuksen voimaan hakemiseen?

up

up

Loukkaantuneena ja vainoharhaisena, että aiotaan viedä rahat.

Toinen taas oli helpottunut, kun stressasi kovasti siitä, ettei enää osaa itse hoitaa raha-asioita.

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantuneena ja vainoharhaisena, että aiotaan viedä rahat.

Toinen taas oli helpottunut, kun stressasi kovasti siitä, ettei enää osaa itse hoitaa raha-asioita.

Uskoiko loukkaantunut lopulta, vai oli lopun ikäänsä suuttunut?

Meillä sairaus huomattiin kun alkoi nimenomaan sekoilla eaha asioissa luuli että hänen tiliään tyhjennetään, mesosi pankissa, siirsi omalle tilille  yhteistililtä rahat. Vuoden kuluttua suostui edunvalvontaan kun itsekin sanoi ettei ymmärrä kaikkia asioita, on nyt jo palvelukodissa. Rahat tallella ja maksut hoituu.

Hyvin ovat suhtautuneet. Aika nopeasti ovat unohtaneet niitä edes joskus hoitaneensa. Melko nopeasti se muistisairaan maailma kaventuu niin että nämä raha-asioiden hoitamiset eivät siihen edes kuulu.

Hyvin järkevästi ja ajoissa. Omat vanhempani ovat olleet aina realisteja, ymmärtäneet ikääntymisen riskit, ja etenkin isän kuoleman jälkeen äiti oli helpottunut, että hänen edunvalvontansa siirtyi veljelleni. Äiti allekirjoitti edunvalvontasopimuksen vielä hyvässä kunnossa, valmiiksi, ja pankkiasiathan voi delegoida toiselle muutenkin. 

Onko meillä uusi hullu: edunvalvontavaltuutushullu! Joka päivä näitä samoja aloituksia.

Asiasta ei ole jankutettu, joten se on unohtunut nopeasti. Kaikkien kannalta helpompi niin. 

Mieheni isä eli appeni nimenomaan halusi edunvalvonnan. Eli hyvin meni ja appi on tyytyväinen. 

Vanhempani olivat tehneet edunvalvontavaltuutuksen jo vuosikausia ennen sairastumistaan. Eipä se sairastuminen asiaa mitenkään muutanut. Valtuutus astui voimaan, kun sen aika oli ja sillä hyvä.