Minkä ikäisen lapsen kanssa on vielä helppo matkustaa?
Ollaan kovasti reissaavaa sakkia. Lapsi on nyt 1,5-vuotias ja nähnyt 15 maata, jotkut useampaan kertaan...
Mutta kuinka kauan matkustelu tulee vielä sujumaan ilman suurempia ongelmia? Missä vaiheessa kohteet pitää alkaa valita lapsen mukaan, ts. siirtyä paikkoihin, joissa tekeminen pääsääntöisesti lapsille suunnattua?
Millaisissa paikoissa olette olleet sanotaan yli kaksivuotiaiden kanssa? Missä vaiheessa alkoi kohteet muuttumaan?
Kommentit (5)
että on kovasti sekä lapsesta, että omasta asenteesta kiinni.
Mekin ollaan reissattu kohtuullisesti, tosin lapsi on vielä alle 2 v. Suurkaupunki oli kyllä mun mielestä kymmenkuisena vähän väärä valinta. Lapsellamme oli kova liikkumisen tarve juuri silloin ja joutui kököttämään rattaissa 8 tuntia päivässä, mikä oli musta hieman kohtuutonta.
Olen kuitenkin kohtapuoliin taas lähdössä kaupunkilomalle lapsemme kanssa, mutta nyt kaupunki on pienehkö ja meillä on asunto kohtalaisen keskustassa, joten ajattelin päivien sujuvan samaan rytmiin kuin kotonakin.
Jos lapsi nukkuu missä ja milloin vain, niin se luonnollisesti helpottaa matkustelua. Meillä on parhaaksi osoittautunut kuitenkin tietynlaisesta aikataulusta kiinnipitäminen ja päiväunet eivät oikein enää tule muualla kuin sängyssä, joten olen nykyiset matkasuunnitelmat tehnyt sitä silmällä pitäen.
ja on meillä monta muutakin lasta. Ainoa asia, mitä nykyisin katsotaan, on se, että jos jonnekin aurinkolomalle mennään, niin hotellissa on uima-allas. Sitä ei lapsettomana tarvinnut.
Eli sen jalkeen kun lapsi alkoi oikein tosissaan liikkumaan niin matkustelu on hieman muuttunut. Valitaan parempi hotelli, isompi huone, jossa kaksi kaksoisvuodetta. Huonepalvelu on myos oltava etta saa syotavaa illalla kun on pitkan paivan jalkeen vasynyt ettei tarvitse lahtea etsimaan ravintolaa mikali ei jaksa. Kohteet ei sinansa ole muuttuneet, mutta koitetaan kohteissa keksia lastakin kiinnostavia asioita, eli en raahaa lasta koko paivan kestavalle shoppailureissulle. Jos ollaan kaupungissa kaydaan esim. lastenmuseossa tai valilla puistossa leikkimassa, koitetaan valikoida lapsiystavalliset ruokaravintolat jne.
kuuteen vuoteen saakka on helppo matkustaa ja toivottavasti vielä jatkossakin. Ei ole siis ollut mitään ongelmia ja takana hurjiakin omatoimi-reissuja. Riippuu siis paljon lapsen luonteesta ja tietenkin vanhemmista. Kaupunki lomatkin on menneet niin, että aikuisetkin on voineet nauttia. Pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja idearikkautta tarvitaan vanhemmille.
edelleen käydään kaupunkimatkoilla, katselemassa arkkitehtuuria ja museoita. Kävelymatkan pituus on tietty täytynyt aina valita niin että lapsen ikäinen jaksaa sen kävellä tai aikuinen kantaa. Poika tykkää museoista, mutta hän onkin muutenkin kummallinen asperger.