Lue keskustelun säännöt.
" Ystävistä" - sitäkö he muka ovat?
04.04.2007 |
Olen alkanut ihmettelemään kaveripiiriämme aika pahasti. Olemme perheellisiä kaikki. Minusta on outoa että lasten myötä yhteydenpidot vain vähenevät! Eikö olisi kätevää edes JOSKUS nähdä kun lapsille kuitenkin on toisistaan seuraa. Olen monesti tarjonnut apua että ottaisin kaverimme lapsia hoitoon, ihan mielelläni, itse olen kuitenkin kotosalla. Sitten vedotaan siihen että se on mulle liian raskasta!!!! Helpomallahan siinä pääsisi kun olisi lapsille kaverit toisistaan. Edes kummilastamme en ole hoitoon saanut vaikka sitä pyysin, vievät hänet toisille kummeille. Ja toisillakin kummeilla on lapsia, eikö se heille sitte ole raskasta? Yhteydenpidot ovat vähentyneet kummilapseemme minun yeiryksistäni huolimatta, aina keksitään tekosyitä miksei muka sovi nähdä. Kovin kiirettä ei kuitenkaan käsittääkseni voi olla kun molemmat vanhemmat ovat kotona.
Edes messengerissä ei tulla juttelemaan ja viimeksikin lopetti keskustelu lyhyeen sanomalla etä menevät nukkumaan, kuitenkin keikkui linjoilla yli tunnin sen jälkeen! Muutenkin ollaan ylimielisiä ja kehuskellaan. Jos ostamme jotain uutta, on heillä viikon päästä parempi versio siitä. Ja valitetaan että on niin raskasta. Ja lisää pitäisi lapsia saada! miksi niitä tehdä jos pää ei kestä tätä yhtäkään kunnolla? Itsellä on 2 pientä lasta enkä valita vaikken saakkaan nukkua koskaan hyvin, nautin lapsistani täysin siemauksin! Välillä tuntuu että pitäisi katkaista välit kokonaan näihin ihmisiin! Pääsisi itsekin vähemmällä päänvaivalla, ei tarvitsisi miettiä että olenkohan jotain tehnyt kun en pahaa sanaa ole sanonut!
Taisi tekstini olla hieman sekavaa mutta kommentoikaa!
Kommentit (4)
ja olen päätynyt siihen, että ovat kateellisia (pariskunnan nainen). Ei aito ystävä noin tee. Ja loppujen lopuksi, hyviäystäviä on vain muutama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa että löytyy kohtalotovereita! On kyllä inhottava tilanne sikälikin kun meillä ei täällä seudulla ole muita ystäviä kun nuo. En ole saanut tutustuttua kehenkään, muutimme puolivuotta sitten mieheni työn perässä ja välillä on yksinäinen olo. Ja sitten sitä väkisin ripustautuu ihmisiin jotka eivät edes välitä.
AP
Vielä kyselee apuja tilanteeseen? Mistä löydän uusia ystäviä? Niitä todellisia ja aitoja? Käymme kyllä lasten kanssa kerhoissa mutta jotenkin olen arka tutustumaan uusiin ihmisiin.
Ai miten niin? musta AP puhuu ihan asiaa! Mulla vastaavia tapauksia ja unohdettuani nämä " ystävät" hankin uusia, aitoja ystäviä joiden kanssa on oikeasti mukavaa ja jotka viitsivät myös joskus soittaa minullekin!