Montako kertaa kävitte KOKO PERHE huvipuistossa, kun olit lapsi?

Nolla kertaa koko perhe, koska säästösyistä vain toinen vanhemmista tuli mukaan. Mutta sillä kokoonpanolla käytiin Wasalandiassa noin joka toinen vuosi ja kerran käytiin Särkänniemessä, kun olin noin 10v. Särkänniemi oli tosi hieno paikka ja muistan päivän vieläkin.

Olen syntynyt v.1960. Siitä lähtien kun pystyn muistamaan aina 15-vuotiaaksi asti kävimme Linnanmäellä kerran vuodessa. Siksi vain kerran vuodessa, koska asuimme niin kaukana (200km) Helsingistä. Koko perhe, minä, isäni, äitini ja kaksi sisarustani. Kyllä ne Linnanmäki-reissut olivat lapsuuden kokokohtia. Siihen liittyi muutakin kivaa, esim. kirjakaupassa käynti ja tavarataloissa kiertäminen, museokierrokset ym.

o nolla kertaa. Mutta en koe jääneeni paitsi mistään. Isompana jonkun kerran, mutta en tykkää edes suurimmasta osasta laitteista. En voi mennä mihinkään hurjiin kieputuslaitteisiin tms.

Se perhe minkä kanssa elin eli äiti ja äidinäiti: 1 kerran. Isä hommasi paremman perheen itselleen kun olin 5v. Mun lapset kävi joka vuosi Lintsillä siihen saakka kun esikoinen oli 15 ja kuopus 13. Ja siis sekä minä että lasten isä mukana. Sit ryhtyivät käymään kavereidensa kanssa.

Melkein joka kesä. Aina mentiin kun siltä tuntui.

Kyllä käytiin joka kesä huvipuistossa tai esim. Puuhamaassa 

Mulla oli kiva, älykäs, hieno perhe ja tehtiin aina jotain kivaa ja fiksua vain taivas ja maa rajana. Lapsuus oli ihana ja hyvät on muistot.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt v.1960. Siitä lähtien kun pystyn muistamaan aina 15-vuotiaaksi asti kävimme Linnanmäellä kerran vuodessa. Siksi vain kerran vuodessa, koska asuimme niin kaukana (200km) Helsingistä. Koko perhe, minä, isäni, äitini ja kaksi sisarustani. Kyllä ne Linnanmäki-reissut olivat lapsuuden kokokohtia. Siihen liittyi muutakin kivaa, esim. kirjakaupassa käynti ja tavarataloissa kiertäminen, museokierrokset ym.

Liikaa ohjelmaa yhdelle matkalle.

Isän ja veljen kanssa yhden kerran Linnanmäellä. Olin 10-vuotias. Karmea kokemus, oli loppuillan tosi paha olo ja makasin hotellihuoneessa. Seuraavan kerran ysi luokan luokkaretkellä Särkänniemessä. Minulla oli ihan hyvä koti ja joskus matkusteltiin pohjoisen hiihtokeskuksissa, koska hiihdettiin talvisin paljon. 

Ei ikinä. Onneksi. Kamalan ikävystyttäviä paikkoja. Koulun luokkaretkillä oli pakko käydä katsomassa delfiinien rääkkäystä ja sitten mennä huvipuistoon. Planetaario on ainoa paikka mistä olen ikinä pitänyt. 

Elä leiki kovista, sä oot ihan huvipuisto loppujen lopuks!

Muistan yhden kerran. Yleensä jompikumpi käytti tai ollessamme isompia vei ja haki. Harvemmin sinne kyllä edes pääsi kun lähimpään matkaa se 500km.

Ei koskaan. Olisiko pitänyt?

Kerran kävin Särkänniemessä. Asuin lapsena 600 km päässä Lintsistä

Kävimme perheen kanssa Linnanmäellä melkein joka vuosi ja muutaman kerran Särkänniemessä kun olin lapsi teini-ikään asti. Emme matkustaneet ulkomaille ollenkaan ja kotimaassa lomailimme isovanhemmilla ja sukulaisten luona.

Omien lasten kanssa olemme käyneet joka vuosi joko Lintsillä tai Särkänniemessä.

Joka kesä Lintsillä koko perheen kanssa. Särkänniemessä ehkä kolme kertaa lapsuuden aikana. Kyllä ihan kaikki kaverit kävi Lintsillä ja ihan tavallisessa Helsingin lähiössä asuttiin. Silloin ei ollut rannekkeita, joten saattoi olla eroa siinä että kuinka monta laitelippia vanhemmat raaski ostaa. Mä olin niin arka et tulin varmaan halvaksi :)

t vm. -71

Kävin perheen kanssa Särkänniemessä heti kun avattiin olisko ollut 1972, olin 9 vuotias. Muistan että silloin oli kuuma hellepäivä ja voin pahoin niissä kieputtimissa enkä halunnut uudestaan muutamaan vuoteen.

0, äiti oli pienten kans kotona, ja välillä me oltiin kotona, kun kävivät pienten kans 😃 

Lukemattomia kertoja. 90-luvulla oli ihan siedettävät hinnat käydä huvipuistoissa.

Yhden kerran.

Asuttiin maalla, ja oli lehmiä, joten ei sitä päässyt lähtemään oikein minnekään, kun ei ollut tuuraajaa.

Oltiin tietysti perhanan köyhiäkin, mikä vaikutti asiaan.