Milloin lapsenne lopettivat vuoroviikko asumisen?

Niin, se alkuperäinen kysymys oli, milloin se vuoroasuminen loppui? Vai oliko kaikilla se loppu miten-sattuu-asumista vuoroviikkojen sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Toistaiseksi ovat vielä vuoroviikoin, ovat toisen asteen opiskelijoita. En oikein tiedä kummasta vanhemmasta heidän pitäisi luopuakaan. 

Ei pidäkään luopua mutta jos haluavat asua vain yhdessä kodissa niin sekin täytyy sallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistaiseksi ovat vielä vuoroviikoin, ovat toisen asteen opiskelijoita. En oikein tiedä kummasta vanhemmasta heidän pitäisi luopuakaan. 

Ei kai vanhemmista tarvi luopua, vaikka luopuu tavaroiden kuskaamisesta edestakaisin

Olen samaa mieltä, samahan se on missä sitä on ja asuu. Yhteyttä voi pitää muutenkin ja tehdä yhdessä asioita kun sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18 vuotias on aikuinen. Kumma, että tästäkin asiasta saadaan ongelma.

Kuinka kauan 18v voi pitää itselleen varattua huonetta kahdessa osoitteessa? 

Reppuu onko jo oma asunto ja jos vanhemmat eivät huonetta tarvitse miksi ei voisi olla ..samalla voisi olla vierashuone omille ja lapsille 

Vierailija kirjoitti:

Niin, se alkuperäinen kysymys oli, milloin se vuoroasuminen loppui? Vai oliko kaikilla se loppu miten-sattuu-asumista vuoroviikkojen sijaan?

Meillä loppui viikko/viikko siihen kun lapsi meni lukioon. Muuttui mitensattuuviikkotuollasiellä. Ei meillä kyllä ikinä ollutkaan kiveen hakattu viikko/viikko. Aina ollaan joustettu suuntaan ja toiseen ja tärkeimpänä on menty lapsen tahdin mukaan

Siihen saakka, kunnes isän luokse muuttivat uuden kumppanin lapset. "Ei meille oo siellä tilaa" totesi poikani, kun heidän huoneensa oli annettu näille bonuslapsille.

Todella outo kysymys. 

Tämä on lapsen koti ja kotiinsa saa aina tulla. Kommunikaatio pelaa sekä teinin että isänsä kanssa joten asiat ovat sujuneet. Meillä on löyhä viikko-viikko systeemi mutta teini itse päättää viimekädessä. Ainoa sääntö on että asioista pitää pystyä puhumaan. Teinillä oli yhdessä välissä välirikko isänsä kanssa ja olisi halunnut olla pysyvästi täällä pitämässä mykkäkoulua. Silloin toimin vähän välikätenä ja lopulta isä tuli tänne selvittämään asioita. Edelleen tehtiin selväksi että isän luokse ei pakoteta jos ei halua mutta riidat täytyy selvittää ja puhevälit olla. 

Viikko-viikko loppui siihen kun äiti muutti yhteen uuden miehensä kanssa. Tyttäremme ei jostain syystä tule tämän kanssa toimeen. Muutamat riidat riitelivät ja lopulta tytär muutti pysyvästi luokseni. Nyt käy äidillään joskus viikonloppuisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennään täysin lapsen ehdoilla, sillä hän on tietenkin syytön eroon. Välillä haluaa ns vuoroviikkoja, mutta ei ole mitenkään aikataulutettu että me vanhemmat sovimme aikataulut. Välillä on pidempiä aikoja isällään ja sitten välillä pidempiä aikoja kanssani. Tarkat vuoroviikkoaikataulut ovat mielestäni julmia ja niissä mennään vanhempien ehdoilla ja vanhemman tarpeesta saada vapaata lapsestaan lapsen turvallisen kehityksen varjolla. En voisi kuvitella itsellenikään elämää missä reppureissaisisin kahden kämpän väliä missä on molemmissa omat systeemit ja rutiinit vaikka olisikin oma huone. Todella raskasta elämää.

Tämä pätee isompien lasten kohdalla. Pienten kanssa vanhemman tehtävä on tukea myös lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Sopimukset kannattaa tehdä ja niistä pitää kiinni. Jos siis kyse täysipäisistä, kunnollisista vanhemmista. Pienet on herke

Tämä on totta, meillä ero tuli kun lapsi oli 11v eli todella herkässä iässä muutenkin. Siksi olemme huomanneet lapsen mielenterveydelle parhaaksi tavan, että hän saa valita missä milloinkin tuntuu enemmän kodilta. Lapsen oikeus vanhempiinsa menee kuitenkin aina vanhemman oikeuden lapseensa yli.

Äiti muutti toiselle paikkakunnalle uuden miehen perässä. Lapsi kulki hetken aikaa eestakaisin, tosin vain viikonloppuisin. Muutti pysyvästi minun luokse kun toisenasteen koulutus alkoi. Eli 16vuotiaana.

Up

Vierailija kirjoitti:

Siihen saakka, kunnes isän luokse muuttivat uuden kumppanin lapset. "Ei meille oo siellä tilaa" totesi poikani, kun heidän huoneensa oli annettu näille bonuslapsille.

Voi, miten hirveää, olen pahoillani lastesi puolesta.

Siinä vaiheessa jäin kokonaan äidin luokse, kun olisi pitänyt isän luona nukkua hänen vieressään ja käydä yhdessä saunavuoron (30min) aikana saunassa. Ei ollut mun juttu. En myöskään halua käydä saunassa oman teini-ikäisen poikani kanssa. Menee ensin yksin/isänsä kanssa ja minä sen jälkeen yksin tai miehen kanssa, jos ei mennyt jo pojan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa jäin kokonaan äidin luokse, kun olisi pitänyt isän luona nukkua hänen vieressään ja käydä yhdessä saunavuoron (30min) aikana saunassa. Ei ollut mun juttu. En myöskään halua käydä saunassa oman teini-ikäisen poikani kanssa. Menee ensin yksin/isänsä kanssa ja minä sen jälkeen yksin tai miehen kanssa, jos ei mennyt jo pojan kanssa.

Oikeestiko jo sun lapsuudessa oli huoltajuus viikko-viikko?