Kuolleen ystäväni toive
Edesmennyt ystäväni oli jättänyt minulle kirjeen luettavaksi hänen poismenonsa jälkeen. Siinä esitetään erilaisia toiveita, joita tietysti päätin kunnioittaa. Muut toiveet ovat melko helposti toteutettavia, mutta sitten siinä oli sellainen että minun pitää kertoa hänen pitkäaikaiselle naisystävälleen, että hän ei koskaan oikeasti rakastanut tätä. Mietin että miten minä tämän asian sille naiselle oikein kerron. Emme tunne toisiamme ennestään. Ystäväni kyllä kertoi eläessään seurustelevansa jonkun naisen kanssa, mutta ei esitellyt meitä toisillemme. Vasta hautajaisissa tapasin kyseisen naisen, ja hän vaikutti todella mukavalta, ja suoraan sanoen huomattavasti ystävääni tasokkaammalta kaikin puolin. Koen tämän tilanteen hankalaksi ja kaipaan neuvoja. Enkä viitsi puhua asiasta ulkopuolisille, siispä anonyymi keskustelu oli ainoa vaihtoehto, vaikka en ole tällaista juurikaan harrastanut.
Kommentit (96)
No olipa typerä ystävä. Ei ole sinun tehtäväsi kertoa, olisi kertonut itse.
Se oli vain toive, ei määräys. Ei sinun tarvitse kunnioittaa idiotiaa.
Ajattelisin, että tuon toiveen voit jättää toteuttamatta. Miksi turhaan satuttaa kyseistä naista, todennäköisesti erittäin pahasti. Ei sinulla ole velvollisuutta tehdä pahaa, vaikka se olisikin jonkun viimeinen toive. Tuskin myöskään löisit ketään, vaikka ystäväsi olisi toivonut sellaista.
Joku kosto tai näpäytys minkä vainaja halusi vielä jättää.
En kertoisi, en osallistuisi tuohon kiusaamiseen.
Höpö höpö -toiveet roskiin. Tämä on nyt itsestään selvää ei sitä edes tarvitse miettiä kahdesti.
En missään nimessä kertoisi. Mitä hyötyä siitä olisi? Haittaa kyllä tulisi. Sinun ei tarvitse noudattaa tuota pyyntöä, koska ystävälläsi olisi ollut itse kertomisen mahdollisuus.
Jos olisin sinun sijassasi, en kertoisi. Mutta jos olisin tuon naisen sijassa, haluaisin että minulle kerrotaan.
Pitäisikö se siis livenä kertoa vai viestin kuvina. Joko ei kerro tai sitten näyttää kirjeen tekstin siitä kohtaa (ja kenen kirje), ei muita kohtia. Kun varmistaa ensin että kyseessä on oikea henkilö. Mutta miksi se siis pitää kertoa, oliko syytä. Halusiko katkaista siteet naiseen kokonaan kuolemansa jälkeen, joka enemmän kävisi järkeen ja miksipä ei. Mutta jos taas halusi loukata tai itkettää naista, miksi niin tekisi, vaikea uskoa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinun sijassasi, en kertoisi. Mutta jos olisin tuon naisen sijassa, haluaisin että minulle kerrotaan.
Mä en haluaisi, että mulle kerrotaan, koska se varmaan herättäisi kysymyksiä joita ei voi kuolleelta kysyä, tai raaalta vittuilulta jota vastaan ei voi edes puolustautua kun toinen on kuollut
Niin, että ystävä toivoi sinun menevän potkimaan jo valmiiksi maassa tuskissaan makaavaa ihmistä? Nyt on kyllä pikkaisen liian vilkas mielikuvitus päivän porvoolaisella :D
Ystävät eivät jätä tuollaisia kirjeitä, joten voit repiä sen samantien ja ajatella, että olipa outo tyyppi. Jos ei itse eläissäään uskaltanut olla rehellinen, niin ei kenelläkään ole kuolemansa jälkeen velvollisuutta olla kusipää. Viestintuojaa on tapana syyttää, ei viestiä.
Et tietenkään kerro, tuollainen pilaa naisen elämän lopullisesti.
Oletko ap harkinnut hakeutumista käsikirjoittajaksi johonkin ö-luokan saippuasarjaan? Sinussa olisi siihen ainesta.
Oliko vainaja mies vai nainen, epäoleellista, mutta kiinnostaa.
Nimim. "Hetero-olettama"
Onko oikeasti olemassa niin mlkku ihminen, että edes harkitsee kertovansa tuollaista surevalle?
Olen kerran ollut itse tuon kaltaisessa tilanteessa. Vainajan viesti ei ollut noin suora, mutta käytännössä sellainen josta tuli selväksi suunnilleen sama asia. Vein viestin perille ja vastaanottaja kiitteli, että kerroin totuuden.
En kertoisi. Tiedosta ei ole mitään hyötyä kenellekään, mutta haittaa voi olla.