Miten pääsit nykyiseen työpaikkaasi?
Olin ollut jonkun aikaa työtön ja osallistuin työkkärin järjestämälle kurssille. Kurssiin aikana tuli alani työpaikalle paikka auki ja myin itseni sinne niin, että kurssin takia voin olla ilmainen työharjoittelija ensimmäiset 3kk. Pääsin sinne ja koska hoidin työni hyvin ja muutenkin olivat tyytyväisiä, niin minut vakinaistettiin. IT-ala.
Kommentit (60)
Soitin tietylle työnantajalle, jolle työpaikastani oli ulkoistettu töitä jokunen vuosi aiemmin. Siellä sattuikin olemaan kova tarve henkilölle joka tunsi työpaikkani asioita jo valmiiksi. Lisäksi sain erittäin hyvän suosittelijan talon sisältä (entisen työkaverini, jonka ammattitaitoa kunnioitettiin).
Työharjoittelun kautta laivalle ja siitä sitten kesä- ja viikonlopputuurauksia. Muutaman vuoden olin tuossa yhtiössä, vaihdoin toiseen ja sain vakituisen paikan kun olin ollut töissä vajaa pari viikkoa . Sillä tiellä edelleen 23 vuotta myöhemmin 😊
Työnantaja soitti ja pyysi tulemaan töihin., kun kunnon työntekijöistä oli pulaa.
Soitin terassilta ja kysyin töitä
Hain kesätöihin 44 - vuotiaana. Edellinen työ tympi ja vaihdoin sairaanhoitajan hommat sosiaalialan töihin. Jäin töihin ja olen vakituinen.
Täällä on hyvissä viroissa olevia ihmisiä. Missä ne on, joilla on 0,22 senttiä tilillä ja tuet tulee parin viikon päästä? Mehän ollaan täällä kaikki rikkaita! 💸💷💶💵
Lähetin hakemuksen ja saatekirjeen, tein esivalintatehtäviä n. 300kpl. Pääsin ryhmä/yksilöhaastatteluun, kävin lääkärintarkastuksessa/silmälääkärillä, tein lisää esivalintatehtäviä n. 350kpl, pääsin psykologiseen ryhmähaastatteluun, sen jälkeen pääsin psykologiseen yksilöhaastatteluun. Tämän jälkeen minut valittiin. Yli 600 hakijaa ja 10 valittiin. Ja vuonna 2025.
Paikka oli auki, hain sitä ja tulin valituksi.
Tein opiskelun ohessa keikkaa. Valmistumisen jälkeen pääsin toiseen paikkaan vakituiseksi, mutta tein edelleen myös keikkaa tänne. Kun vakituisessa tuli yt:t, otin heti yhteyttä tähän keikkapaikkaan ja sain heti pitemmän sopimuksen, mutten vielä vakipaikkaa. Vajaan vuoden kuluttua tuli monta vakituista paikkaa hakuun, hain, sain vakituisen työpaikan.
Suhteilla.
Enää en suostuisi, koska onhan tämä häpeällistä.
Hain kesätöitä. Soitin vaihteeseen, josta sain tuotantopäällikön numeron. Soitin hänelle ja kerroin, että opiskelen alaa ja olen ollut kesätöissä aiemmin samalla alalla. Hän pyysi käymään. Lyhyen haastattelun jälkeen hän kysyi, koska voin aloittaa, ja sitten se oli sillä sovittu.
Vein firman pomolle jotain tavaroita ja kerroin kuinka vituttaa oma työ, ja kysyin onko töitä. Sanoi vähän tutkivansa asiaa. Soitti parin päivän päästä ja tarjosi paikkaa. Sanoin itseni irti ja aloitin siellä. Tästä nyt 4v aikaa ja hyvin oon viihtynyt.
Hain työttömiksi jääneille tarkoitettuun oppisopimuskoulutukseen 2020, korona vei edellisen työn. Pääsin ja siinä työnantaja sitoutui antamaan työpaikan kaikille 10:lle, jotka koulutukseen pääsi ja sen läpäisi. Tykkään tästä. Hyvä duuni, 2-vuorotyö ja välillä vedetään urakkaa kun tilauskirjat täyttyy. Meillä on tiimi kohtaiset tulos- ja tuotantopalkkiotkin. Nyt työnantaja tarjosi että voisin työn ohella suorittaa pintakäsittelijän ammattitutkinnon. Opintoihin saa käyttää palkallisia työpäiviä tietyn määrän vuodessa ja kun tutkintotodistus on taskussa, palkka nousee. Kaverini olivat kauhuissaan kun menin tehdashommiin, ja nyt ihmettelen vielä enemmän sitä kauhistelua. Palkkanikin on paljon parempi kuin useimmilla akateemisen tutkinnon suorittaneilla kavereillani.
Laitoin vapaamuotoisen hakemuksen menin haastatteluun ja tulin valituksi.
Kilpailijalta soitettiin ja tarjottiin duunia. Mietin pari päivää ja otin duunin vastaan, kun palkka oli n.1000 eur/kk parempi. Nyt ollut jo 10 vuotta tällä polulla.
Alunperin menin tekemään yhtä iltaa sijaiseksi ja siitä sitten pätkä sopimusten kautta vakituiseksi. Nykyiseen työhöni kysyttiin, että haluatko siirtyä.
Perustin yrityksen v. 2006. Ei muita työntekijöitä. Sama yritys samoilla spekseillä toimii edelleen. Ei hinkua, eikä kyllä energiaakaan, hakea toiselle töihin. Joten varmastikin samoilla spekseillä mennään eläkkeelle saakka. Milloin se sitten onkaan...